Metrin löytäminen musiikista

Perinteisesti rytmitajua on ymmärretty kyvyksi hahmottaa, muistaa ja toistaa monimutkaisia rytmikuvioita. Rytmitajua on testattu esimerkiksi koputtamalla tietty kuvio ja pyytämällä testattavaa toistamaan se. Näin määritelty rytmitaju ei välttämättä ole aivan sama kuin tanssissa tarvittava rytmitaju, vaikka se todennäköisesti on yksi osatekijä. Tanssimusiikin rytmikuviot eivät yleensä ole kovin monimutkaisia. Sen sijaan tanssijan pitää tunnistaa musiikin toistuvat muotorakenteet (metri), jotka ilmenevät selvimmin melodiassa. Tanssijan kannalta hyvä rytmitaju siis ilmeisesti liittyy myös sävelkorvaan, jota perinteisesti on pyritty tarkastelemaan enemmän tai vähemmän erillisenä.

Melkein kaikki ihmiset oppivat tunnistamaan tanssimusiikin rytmin kohtuullisella harjoittelulla. Tässä luvussa käymme läpi joukon harjoituksia aloittaen hyvin yksinkertaisista ja selkeistä rytmeistä. Lisäämme vähitellen rytmistä leikittelyä ja koristelua, joita tanssiusiikissa viljellään yleisesti. Harjoitteiden subjektiivinen vaikeustaso kertoo jotain myös yksilöllisistä eroista metrin havaitsemisessa.

Osa ihmisistä tunnistaa metrin harjoittelematta. Osoitteessa http://tanssi.net/fi/rytmi/rytmitesti.swf on testi, jossa annetaan tunnistettavaksi kolmen tai neljän iskun jaksojen alkukohta viidestä kappaleesta. Testi on vaikea: kolmetoista prosenttia kuulijoista löysi oikean vastauksen ensimmäisellä yrityksellä kaikista viidestä kappaleesta, ja suurin osa kuulijoista oli tanssijoita. Jos luotat rytmitajuusi, voit tehdä testin nyt. Jos se menee läpi, alkupään harjoitteissa ei ole paljoa haastetta, mutta tekstiin sisältyvästä musiikin teoriasta voi silti olla hyötyä.

Tärkein osa tanssimusiikin metristä on perussykkeen iskujen ryhmittyminen tahdeiksi. Perussykkeen löytäminen ei yleensä ole vaikeaa. Tahtien hahmottamiseksi riittää tunnistaa niiden alkukohdat eli tahtien ykkösiskut. Rytmin tunnistaminen tiivistyykin usein ykkösen löytämiseen.

Metrin hahmottamisessa voidaan erottaa kaksi vaihetta, joissa rytmin jäsentäminen toimii vähän eri tavalla. Ensimmäisessä vaiheessa, ennen liikkeellelähtöä, tanssijan pitää löytää musiikin metri. Koska tässä vaiheessa ei vielä tarvitse liikkua, tanssija voi suunnata suurimman osan havaintokyvystään musiikin kuunteluun. Kun metri on löydetty, ykköstä ei tarvitse löytää uudestaan jokaisesta tahdista erikseen, sillä seuraava ykkönen tulee vakioajan kuluttua edellisestä. Rytmin seuraamiseen riittää pienempi osa tanssijan mentaalisesta kapasiteetista kuin rytmin tunnistamiseen. Toisaalta tanssijalla onkin vähemmän kapasiteettia käytettävissään rytmin seuraamiseen, koska liikkeet vaativat osan huomiosta (yleensä suuremman osan).

Rytmin seuraamisessa ilmenevät ongelmatkin voidaan näin jakaa kahteen ryhmään: rytmin löytäminen ja rytmissä pysyminen. Rytmissä pysymisen helppous tai vaikeus riippuu myös siitä, kuinka paljon huomiota tanssijan täytyy kiinnittää liikkeisiin. Kun liikkeet alkavat sujua rutiinilla, osa tanssijan mentaalisesta kapasiteetista vapautuu ja on tarvittaessa käytettävissä rytmin seuraamiseen.

Koska rytmin havaitsemisen psykologiasta tiedetään vähän, on vaikea esittää päteviä ohjeita siitä, miten rytmitajua voi harjoittaa. Iskujen löytäminen ei yleensä ole ongelma. Mahdolliset vaikeudet liittyvät tahtien alkukohtien eli ykkösiskujen löytämiseen. Joissain tanssilajeissa ykköset on merkattu huomattavasti selvemmin kuin toisissa. Helppoja tässä suhteessa ovat esimerkiksi suomalainen tango, jenkka ja humppa. Vaikeimpia ovat rumba ja cha cha cha. Jos korva on epävarma, on suositeltavaa harjaannuttaa sitä ensin helpoilla kappaleilla ja siirtyä vähitellen vaikeampiin.

Metrinen rakenne kuuluu musiikissa useilla toisiaan tukevilla tavoilla. Tottunut kuuntelija kuuntelee niitä kaikkia ja hahmottaa rytmin eri tekijöiden yhdistelmästä. Yleispätevimpiä metrisiä tunnusmerkkejä ovat seuraavat:

1. Melodia. Isoimmat intervallihypyt (sävelkorkeuden muutokset) osuvat usein tahdin rajalle, eivät kuitenkaan aina.
2. Sävelten kesto. Useimmiten kaikki sävelet katkeavat tahdin rajalla. Poikkeuksia esiintyy lähinnä säkeistöjen lopussa. Nopearytmisissä kappaleissa kuitenkin kaikki sävelet saattavat katketa myös tahdin sisällä.
3. Soinnut. Sointu vaihtuu yleensä tahdin rajalla, mutta voi vaihtua myös tahdin sisällä.
4. Basson rytmikuvio on yleensä yksinkertaisempi ja selkeämpi kuin varsinainen melodia.
5. Laulu. Lauletussa musiikissa solisti yleensä lausuu tahdin alun selvästi painollisena. Laulu ei kuitenkaan välttämättä ala tahdin rajalta. Lauluun nojautumista rajoittaa myös se, että huono solisti saattaa laulaa pahastikin jälkitahdissa.

Kannattanee mainita myös muutama tapa, jolla tahtirakennetta ei kannata etsiä:

1. Kuten edellä todettiin, äänenvoimakkuus ei välttämättä kerro mitään ykkösen paikasta. Pop-musiikissa kovin jysähdys kuuluu usein heikoilla iskuilla 2 ja 4.
2. Lyömäsoittimien merkitystä rytmin tunnistamisessa painotetaan usein liikaa. Tanssinopetusta varten on jopa tehty erityisiä äänilevyjä, joissa ovat mukana vain lyömäsoittimet. Todellisuudessa lyömäsoittimet eivät yleensä kovinkaan selvästi osoita ykkösiskun paikkaa. Rytmin löytämisen jälkeen lyömäsoittimista voi sen sijaan olla apua rytmissä pysymisessä.
3. Myöskään ei kannata ruveta etsimään mitään muuta iskua ykkösen sijasta. Jos jokin muu isku toisinaan olisikin tunnistettavissa, se yleensä vaatii liikaa tarkkaavaisuutta tanssin aikana, jolloin suurin osa huomiosta on kiinnittynyt liikkumiseen. Ykkösen tunnistaminen sen sijaan ei vaadi paljoa huomiota, kun sen on kerran oppinut löytämään.

Rytmiin tanssimisessa esiintyy kolmenlaista ongelmaa:

1. Ykkösen löytäminen ei onnistu tai on epävarmaa.
2. Löydetty ykkönen hukkuu myöhemmin, ja tanssija liukuu pois rytmistä.
3. Jalat eivät liiku korvien kuuleman musiikin tahtiin.

Kaikki kolme ongelmatyyppiä ovat melko tavallisia. Toinen ja kolmas ongelma kietoutuvat toisiinsa: liikkeiden koordinointi vie osan huomiosta, jolloin musiikin seuraamiseen jää vähemmän keskittymiskapasiteettia.

Ykköstä ei alun alkaen löydy

Tässä tapauksessa tarvitaan varmakorvainen avustaja, joka laskee ensin malliksi, pyytää oppilasta jatkamaan ja tarkistaa, meneekö laskenta oikein. Jos ykkösen tunnistaminen onnistuu helpoissa kappaleissa, se luultavasti alkaa sujua vaikeammissakin kappaleissa, kun niihin edetään asteittain.

Ykkönen löytyy mutta katoaa myöhemmin

Jos keskittymiskyky ei aluksi riitä rytmin seuraamiseen ja tanssimiseen samanaikaisesti, on ehkä parempi vain kuunnella musiikkia ja laskea itsekseen. Kun rytmiä aletaan soveltaa tanssiin, on hyvä jos paikalla on tarkkailija, joka aina välillä vilkaisee tilannetta ja pysäyttää tanssin, jos se on liukunut epärytmiin.

Seuraavista harjoitteista on ollut monille apua:

1. Musiikin kuuntelu. Yksi käytännön keino on kuunnella musiikkia aktiivisena aina kun siihen on tilaisuus - autossa, kotona, missä vaan. Jos ykkönen ei löydy edellä mainitulla tavalla, paras ratkaisu olisi luultavasti harjoitella samankaltaisella mutta rytmisesti hiukan helpommalla musiikilla, mutta sitähän ei yleensä ole kovin helposti saatavilla.
2. Tahdin laskeminen. Iskuja voi laskea ääneen sekä musiikkia passiivisesti kuunnellessa että tanssia harjoitellessa. Jos käytettävissä on harjoituspari, jolla on vahvempi rytmitaju, voi olla eduksi, että tämä laskee välillä toiselle osapuolelle. Tanssilavalla ääneen laskeminen ei käy, mutta hiljaa mielessään voi laskea, jos rytmistä ei muuten saa otetta.
3. Sormilla laskeminen. Sormilla naputtaminen on hyvä harjoitus. Paradoksaalisesti, kun jalkojen liikuttaminen tuppaa alussa häiritsemään musiikkiin keskittymistä, sormien liikuttelu päinvastoin helpottaa sitä. Naputetaan eri iskut eri sormilla, esimerkiksi nelijakoisessa musiikissa ykkönen pikkusormella, kakkonen nimettömällä, kolmonen keskisormella ja nelonen etusormella. Kolmijakoisessa aloitetaan nimettömällä.
4. Tanssiaskelten jäljittely sormilla Foksin tyyppisiä tansseja voi alussa harjoitella kävelyttämällä sormia pitkin pöytää: etusormella vasemman jalan askeleet ja keskisormella oikean jalan (vasenkätisellä päinvastoin).

Rytmin kuuntelu onnistuu mutta rytmissä liikkuminen ei

Edellisessä kohdassa mainitut sormiharjoitukset saattavat auttaa tähänkin. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Tasapaino. Paino on tanssissa edempänä kuin tavallisessa kävelyssä. Jos paino on liiaksi takana, sulava liikkuminen on vaikeaa. Tätä voi havainnollistaa liikkumalla ensin kokonaan päkiöiden varassa, sitten kokonaan kantapäiden varassa.
2. Iskun ennakointi. Aloittelijat yrittävät toisinaan reagoida musiikin iskuihin sitä mukaa kuin he kuulevat ne. Tanssiaskeleen pitää kuitenkin lähteä liikkeelle ennen iskua. Iskun kohdalla jalan liike päättyy ja paino siirtyy astuvalle jalalle. Koska iskut tulevat säännöllisin välein, niiden ajoitus on helposti ja varsin tarkasti pääteltävissä etukäteen. Rytmiin tanssiminen perustuu tähän enakkotietoon.
3. Askeleen pituus. Hyvin yleinen virhe nopeissa tansseissa on askelten ottaminen liian pitkinä. Tästä seuraa, että tanssija ei ehdi tehdä liikkeitä musiikin tahdissa vaan jää rytmistä jälkeen. Askeleen lyhentäminen auttaa. Hitaassa valssissa esiintyy päinvastainen ongelma: tanssija ei malta käyttää askeliin tarpeeksi aikaa vaan liukuu rytmin edelle. Tässä tapauksessa auttaa askeleen pidentäminen, joka muutenkin sopii hitaan valssin tyyliin.