Tuskin mihinkään muuhun tanssin nimeen liittyy niin paljon sekaannusta kuin sanaan "rumba". Sana on toistuvasti poimittu nimeksi uudelle tanssille, jolla on vain vähän yhteistä aikaisempien samannimisten tanssien kanssa. Kehitys on alkanut jo rumban kotimaassa Kuubassa, sen jälkeen eurooppalaiset ja amerikkalaiset tanssinopettajat ovat keksineet sanalle uusia merkityksiä, ja suomalaiset ovat vielä omalta osaltaan hämärtäneet sen merkitystä entisestään.
Tanssilavoilla syntyy toistuvasti ongelmia, kun eri paikoissa on opetettu rumban nimellä aivan eri tansseja. Tavalliset tanssijat eivät voi olla selvillä nimen alle kätkeytyvästä tanssien kirjosta, kun se on osalle opettajistakin epäselvä.
Rumba on peräisin Kuubasta, mutta siellä se ei ole minkään tietyn tanssin nimi vaan merkitykseltään häilyvä yleisnimitys varsin hajanaiselle kansanomaisten tanssien joukolle, vähän samaan tapaan kuin Suomessa sana "tanhu".
Yambú on paritanssi, joka tanssitaan afrikkalaisen perinteen mukaisesti koskettamatta paria enempää kuin satunnaisesti. Liikkeet ovat pehmeitä ja viipyileviä, tanssissa on eleganssia. Perusaskel on yksinkertaista painonsiirtoa jalalta toiselle. Vartalo liikkuu aaltomaisesti ja lantio keinuu. Naisen tanssissa tärkeä osa ovat hameen helman liikkeet.
Guaguancón perusaskel ja osa kuvioista ovat samoja kuin yambússa, mutta tempo on kiihkeämpi ja vartalon liike irtonaisempaa. Guaguancó tanssitaan paria koskettamatta, mutta liikkeiden seksuaalinen vihjaavuus ei jää epäselväksi. Guaguancó muistuttaa afrikkalaista yuka-tanssia, jossa pari matkii kukon ja kanan kosiskeluliikkeitä.
Mimeettinen rumbay on esittävää pantomiimia, tanssiteatteria. Perinteeseen kuuluu useita vakiintuneita, aina saman kaavan mukaan tanssittuja kuvaelmia. Rytmiikka on samankaltaista jommankumman edellisen kanssa.
Rumba columbia on soolotanssi. Useimmiten sitä tanssivat miehet. Tanssiin kuuluu akrobatiaa ja siihen verrattavia temppuja, kuten hatun poimiminen maasta käsinseisontakuperkeikan avulla, kaatuminen suorin vartaloin päinmakuulle ja nenäliinan noukkiminen suuhun kannattamalla vartaloa käsien varassa. Yksi muunnos on hurja tanssi kahden veitsen kanssa. Menneisyydessä columbiaa kerrotaan tanssitun myös paritanssina.
Eri lähteissä on erilaista tietoa siitä, luetaanko myös son ja sen muunnelmat rumbaksi. Ilmeisesti ainakin jossain päin Kuubaa niin on tehty, koska juuri soniin pohjautuva tanssi on ulkomailla tullut tunnetuksi rumbana.
Lew Quinn ja Joan Sawyer toivat vuonna 1913 Yhdysvaltoihin soniin pohjautuvan tanssin, jota tanssittiin neliössä askelajoituksella 1-(2)-3-4 [askeleeton isku suluissa]. Nimi "rumba" on peräisin tältä ajalta. Tämä versio on levinnyt myös Yhdysvaltain ulkopuolelle neliörumban nimellä. On olemassa myös toinen amerikkalainen rumba. Kun Arthur Murrayn tanssikouluketju opetti neliörumbaa, kilpaileva Fred Astairen omistama ketju keksi 1950-luvulla guarachaan perustuvan "uuden rumban", jonka ajoitus on 1-2-3-(4).
Lontoolainen tanssinopettajapari Pierre Margolie ja Doris Lavelle vieraili Kuubassa vuonna 1947 ja näki paikallisten tanssivan sonin tyyppistä tanssia, jonka askelkuvio oli suunnikas ja jonka ajoitus oli (1)-2-3-4. Margolie ja Lavelle ihastuivat tanssiin ja toivat sen Eurooppaan nimellä "Cuban rumba". Vuosia kestäneen kädenväännön jälkeen tämä vakioitiin kansainväliseksi rumbaksi vuonna 1955.
Nykyään "rumba" tarkoittaa suurimmassa osassa maailmaa juuri tätä tanssia. Usein sitä sanotaan myös kuubalaiseksi rumbaksi erotukseksi amerikkalaisesta neliörumbasta. Nimitys tekee kunniaa tanssin kansanomaiselle alkuperälle mutta on edelläkerrotuista syistä myös omiaan aiheuttamaan sekaannusta. "Kansainvälinen rumba" ja Yhdysvalloissa yleisesti käytetty nimi "eurooppalainen rumba" ovat vähemmän alttiita väärinkäsityksille ja luonnehtivat omalla tavallaan tanssia, vaikkakin epätäydellisesti.
Rumban nimellä on Suomessa perinteisesti opetettu kahta eri tanssia: kansainvälistä (1)-2-3-4-rymistä rumbaa ja amerikkalaista neliörumbaa. Viime vuosina useat tanssinohjaajat ovat ryhtyneet opettamaan tanssia, jonka askelikko on sama kuin kansainvälisessä rumbassa mutta rytmi yhden iskun jäljessä: 1-(2)-3-4, tai edellä: 1-2-3-(4). Tätä on perusteltu sillä, että kansainvälisen rumban rytmi on kurssilaisille liian vaikea. Kun nimen merkitystä ei kursseilla yleensä eritellä, oppilaille jää helposti se käsitys, että heille opetettu tanssi on rumban oikea versio. Kun kaksi eri kursseilta tullutta tanssijaa kohtaa toisensa lavalla ja yrittää yhdessä tanssia rumbaa, pahimmassa tapauksessa molemmat ajattelevat tanssin jälkeen harmistuneina, että olipas sillä äskeisellä tanssikaverilla huono rytmitaju. Jotkut ohjaajat nimittävät 1-(2)-3-4- tai 1-2-3-(4) -rytmistä versiota lavarumbaksi ja (1)-2-3-4 -rytmistä kilparumbaksi. Tämä on yhtä harhaanjohtavampaa kuin nimisekaannuksesta vaikeneminen, koska se leimaa perusteetta jälkimmäisen tanssilavoilla vääräksi.
Tahdin siirtäminen yhden iskun eteen- tai taaksepäin on pieni muutos, jos askeleet tanssitaan ilman tunnetta. Mutta jos tanssiin mennään täysillä mukaan, huomataan että tanssin ilme ja tunnelma ovat eri rytmeillä aivan erilaiset.
Rytmissä (1)-2-3-4 on erikoista, että musiikin painokkaimmalla iskulla eli ykkösellä ei oteta askelta. Tämä nostaa vahvemmin esille ykkösen kohdalla tapahtuvan hitaan vartalon liikkeen. Tanssin intensiivinen tunnelma tiivistyy tuossa hetkessä, jolla ei ole vastinetta missään muussa yleisesti tunnetussa lavatanssissa.
Myös rytmi 1-(2)-3-4 korostaa hidasta askelta ja luo tunnelmaan pehmeyttä ja herkkyyttä, mutta rytmi ei ole edellisen tapaan eksoottinen, ja siksi tanssin ilmekin on totunnaisempi. Tämä rytmi sama kuin kansainvälisessä slow foxissa, ja tunnelma onkin samankaltainen.
Rytmi 1-2-3-(4) on tunnelmaltaan täysin erilainen. Tämä on sama rytmi kuin salsassa, ja se toimiikin parhaiten nopeissa kappaleissa, ei niinkään rumban tempossa. Salsassa nelosiskulla ei ole hidasta painon siirtoa vaan lyhyt pysähdys tai painoton askel.
Suomen tanssinopettajien seuratanssijaosto suosittelee, että nimitystä "rumba" käytettäisiin vain son-pohjaisesta rytmiin (1)-2-3-4 tanssitusta versiosta. Muilla rytmityksillä tanssittujen rumban muunnosten nimeksi on ehdotettu sanaa "bolero".
Samankaltainen sekaannus on aikaisemmin vallinnut myös cha cha chan opetuksessa. Cha cha cha ja rumba ovat erilaisesta ilmeestään huolimatta läheistä sukua: molemmat polveutvat kuubalaisesta sonista. Analogisesti rumban kanssa, cha cha chan son-peräistä rytmiä on aikaisemmin pidetty vaikeana, ja jotkin tanssikoulut ovat opettaneet sitä rytmiin, joka on yhden iskun edellä son-pohjaisesta rymistä. Nykyään kuitenkin cha cha chan rytmi opetetaan lähes poikkeuksetta son-peräisenä, eikä se ole aihettanut kursseilla mainittavia ongelmia.
Todettakoon, että valtaosa lavayleisöstä on tanssinut ja tanssii edelleen rumbakappaleet hitaana foksina. Tämä ei ole lainkaan huono vaihtoehto. Askelikko sopii musiikkiin ja sillä voi hyvin ilmentää rumban tunnelmaa. Tunnelman intensiivisyydessä se sijoittuu (1)-2-3-4 -rytmisen ja 1-(2)-3-4 -rytmisen askelikon väliin.
"Rhumba" on yksinkertaisesti "rumba" väärin kirjoitettuna. Virhe on englanninkielisessä kirjallisuudessa aika yleinen.