Tuskin mihinkään muuhun tanssin nimeen liittyy niin paljon sekaannusta kuin sanaan "rumba". Sana on toistuvasti poimittu nimeksi uudelle tanssille, jolla on vain vähän yhteistä aikaisempien samannimisten tanssien kanssa. Kehitys on alkanut jo rumban kotimaassa Kuubassa, sen jälkeen eurooppalaiset ja amerikkalaiset tanssinopettajat ovat keksineet sanalle uusia merkityksiä, ja suomalaiset ovat vielä omalta osaltaan hämärtäneet sen merkitystä entisestään.
Tanssilavoilla syntyy toistuvasti ongelmia, kun eri paikoissa on opetettu rumban nimellä aivan eri tansseja. Tavalliset tanssijat eivät voi olla selvillä nimen alle kätkeytyvästä tanssien kirjosta, kun se on osalle opettajistakin epäselvä. Kun askeleet eivät sovi yhteen, lopputulos on pahimmassa tapauksessa, että mies ja nainen uskovat kumpikin toisen tanssivan väärin ja molemmat ovat tanssin jälkeen ärtyneitä toisiinsa.
Rumba on peräisin Kuubasta, mutta siellä se ei ole minkään tietyn tanssin nimi vaan merkitykseltään häilyvä yleisnimitys varsin hajanaiselle tanssien joukolle, vähän samaan tapaan kuin Suomessa sana "tanhu".
Yambú on paritanssi, joka tanssitaan afrikkalaisen perinteen mukaisesti koskettamatta paria enempää kuin satunnaisesti. Liikkeet ovat pehmeitä ja viipyileviä, tanssissa on eleganssia. Perusaskel on yksinkertaista painonsiirtoa jalalta toiselle. Vartalo liikkuu aaltomaisesti ja lantio keinuu. Naisen tanssissa tärkeä osa ovat hameen helman liikkeet.
Guaguancón perusaskel ja osa kuvioista ovat samoja kuin yambússa, mutta tempo on kiihkeämpi ja vartalon liike irtonaisempaa. Guaguancó tanssitaan paria koskettamatta, mutta liikkeiden seksuaalinen vihjaavuus ei jää epäselväksi. Guaguancó muistuttaa afrikkalaista yuka-tanssia, jossa pari matkii kukon ja kanan kosiskeluliikkeitä.
Mimeettinen rumba on esittävää pantomiimia, tanssiteatteria. Perinteeseen kuuluu useita vakiintuneita, aina saman kaavan mukaan tanssittuja kuvaelmia. Rytmiikka on samankaltaista jommankumman edellisen kanssa.
Rumba columbia on soolotanssi. Useimmiten sitä tanssivat miehet. Tanssiin kuuluu akrobatiaa ja siihen verrattavia temppuja, kuten hatun poimiminen maasta käsinseisontakuperkeikan avulla, kaatuminen suorin vartaloin päinmakuulle ja nenäliinan noukkiminen suuhun kannattamalla vartaloa käsien varassa. Yksi muunnos on hurja tanssi kahden veitsen kanssa. Menneisyydessä columbiaa kerrotaan tanssitun myös paritanssina.
Eri lähteissä on erilaista tietoa siitä, luetaanko myös son ja sen muunnelmat rumbaksi. Ilmeisesti ainakin jossain päin Kuubaa niin on tehty, koska juuri soniin ja danzóniin pohjautuva tanssi on ulkomailla tullut tunnetuksi rumbana.
Lew Quinn ja Joan Sawyer toivat vuonna 1913 Yhdysvaltoihin soniin pohjautuvan tanssin, jota tanssittiin neliössä askelajoituksella 1-tauko-3-4. Nimi "rumba" on peräisin tältä ajalta. Tämä versio on levinnyt myös Yhdysvaltain ulkopuolelle neliörumban nimellä. On olemassa myös toinen amerikkalainen rumba. Kun Arthur Murrayn tanssikouluketju opetti neliörumbaa, kilpaileva Fred Astairen omistama ketju keksi 1950-luvulla guarachaan perustuvan "uuden rumban", jonka ajoitus on 1-2-3-tauko.
Lontoolainen tanssinopettajapari Pierre Margolie ja Doris Lavelle vieraili Kuubassa vuonna 1947 ja näki paikallisten tanssivan sonin tyyppistä tanssia, jonka askelkuvio oli suunnikas ja jonka ajoitus oli tauko-2-3-4. Margolie ja Lavelle ihastuivat tanssiin ja toivat sen Eurooppaan nimellä "Cuban rumba". Vuosia kestäneen kädenväännön jälkeen tämä vakioitiin kansainväliseksi rumbaksi vuonna 1955.
Nykyään "rumba" tarkoittaa suurimmassa osassa maailmaa juuri tätä tanssia. Usein sitä sanotaan myös kuubalaiseksi rumbaksi erotukseksi amerikkalaisesta neliörumbasta. Nimitys tekee kunniaa tanssin kansanomaiselle alkuperälle mutta on edelläkerrotuista syistä myös omiaan aiheuttamaan sekaannusta. "Kansainvälinen rumba" ja Yhdysvalloissa yleisesti käytetty nimi "eurooppalainen rumba" ovat vähemmän alttiita väärinkäsityksille ja luonnehtivat omalla tavallaan tanssia, vaikkakin epätäydellisesti.
Suomessa valtaosa lavayleisöstä on tanssinut ja tanssii edelleen rumbakappaleet foksina. Se ei ole lainkaan huono vaihtoehto. Askelikko sopii musiikkiin ja sitä voi tarvittaessa varioida rumban tunnelmaa ilmentäväksi.
Varsinaiseksi rumbaksi on Suomessa opetettu sekä kansainvälistä rumbaa että neliörumbaa. Viime aikoina eräät tanssinopettajat ovat ryhtyneet opettamaan tanssia, jonka askelikko on sama kuin kansainvälisessä rumbassa mutta rytmi yhden iskun edellä tai jäljessä. Tätä on perusteltu sillä, että kansainvälisen rumban rytmi on vaikea. Saman askelikon opettaminen erilaisilla ajoituksella aiheuttaa vielä enemmän sekaannusta kuin samannimiset mutta eri askelikoilla tanssitut tanssit.
Muusikot eivät ole omaksuneet rumba-sanan muuntunutta merkitystä, joten tanssijoiden ja soittajien välille saattaa syntyä kommunikaatio-ongelma, jos tanssijat toivovat orkesterilta rumbaa. Muusikot tuntevat tämän musiikin lajin paremmin nimellä bolero.
"Rhumba" on yksinkertaisesti "rumba" väärin kirjoitettuna. Virhe on englanninkielisessä kirjallisuudessa aika yleinen.