Tanssidiivat Pesän suosion veivät [Tanssipaikat] (J06 2005-03-19 14:41)
Olen myös seurannut tuota mielipiteenvaihtoa Ilkan yleisönosastolla. Perjantaisessa lehdessähän (18.3.) oli kolme muuta aihetta käsittelevää mielipidettä.
Minä en tunne Sorsanpesän tilannetta enkä osaa sanoa, mitkä syyt väen kaikkoamiseen sieltä ovat, joten suoranaisesti siihen en osaa ottaa kantaa. Yhdessä kirjoituksessa Pesän tilannetta verrattiin Hesan Vanhaan Maestroon, josta taannoin väen kaikkoamisen syyksi esitettiin myös näyttävien kädenalitanssien yleistymistä.
Olen täällä joskus pitänyt pitkiäkin palopuheita sosiaalitanssijaksi nimittämäni tanssijan puolesta tai vanhan tanssikulttuurin puolesta. Oikeastaan olen käsitellyt niissä aivan samaa asiaa, lavatanssin murrosta.
Niin, on tietysti totta, että lavoilla on aina (henkistä) tilaa, tanssi sitten millä tyylillä tahansa. Näin periaatteessa. Käytännössä kuitenkaan asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Ihminen on nimittäin loppujen lopuksi aika herkkä otus. Se viihtyy siellä, missä tuntee olonsa kotoisaksi, siellä, missä omat tarpeet ovat mahdollisimman lähellä muiden ihmisten vastaavia. "Samanlainen liuottaa samanlaista", vanha kemian totuus, joka pätee myös ihmiseen. Vaikka kädenalitansseja osaamattomalle tolkutetaan kuinka, että kyllä tanssilavalla on tilaa myös sinulle, ei se auta, jos ihminen kokee siellä olonsa vieraaksi. Harva on niin paksunahkainen ja itsevarma, ettei vertaa omaa osaamistaan muiden vastaavaan. Ja se, että lavalla tanssitaan tyylillä, jota ei osaa, rajoittaa jo sinänsä osallistumista. Henkinen paine tulee vielä sitten kaupan päälle.
Mielestäni lavatanssin murros on väistämätöntä. Muutoksen luonnolliseen suuntaan ei ehkä pidäkään hirveästi mennä sorkkimaan. Muutos on kuin joki, joka hakee oman, sille luontaisen uomansa. Kädenalitanssien tulo on ehkä tanssimaailmassa suurempi muutos kuin ymmärretäänkään. Tämä siksi, että laaja perusjoukko ihmisiä on tottunut tulemaan tanssimaan lavoille eikä kehittymään tanssissa ja oppimaan uutta. Nämäkin elementit ovat olleet tietysti aina mukana, muttei ehkä läheskään niin voimakkaana kuin tällä hetkellä. Tanssi on ollut keino viikonloppuna tyhjentää ja puhdistaa mieli arjen paineista. Tämän onnistumisen keskeisenä edellytyksenä on ollut se, että oma osaaminen on ollut sopusoinnussa lavoilla muiden kanssa. Nykyään monelle saattaa päin vastoin noita paineita tulla tansseissa lisää. Tanssi ei silloin enää täytäkään sitä aiempaa tehtäväänsä.
Ristiriita tässä asiassa tulee juuri ihmisille, jotka ovat käyneet tanssimassa pienen ikänsä ja ovatkin nyt tilanteessa, että ne kerran opitut taidot eivät enää riitäkään. Niille taas, jotka tulevat tanssimaailmaan uusina tulokkaina, ongelmaa ei ole. He ovat asian kanssa opetteluvaiheessa muutenkin. He pääsevät hyppäämään tähän "uuteen tanssikulttuuriin" lennosta. He eivät koe murrosta, sitä toisen oppimisvaiheen vaikeutta.
Vanhoille jäärille voi tietysti sanoa, että mikä estää opettelemasta. Niin, ei mikään. Mutta kun se ei ole sitä, minkä vuoksi tanssipaikalle on totuttu menemään. Ei sinne ole totuttu menemään opettelemaan. Tanssiminen on jo kerran opeteltu. Sinne on totuttu menemään tanssimaan. Osa on tietysti valmiimpia opettelemaan uutta, mutta suurimmalle osalle uuden opetteleminen vanhemmalla iällä ei ole niin helppoa. Ja tanssin opetteleminen on sitä paitsi loppujen lopuksi aika työlästä puuhaa. Eikä tanssin opettelu toimi paineiden purkajana.
Yhteiskunta on ollut laajemmassakin mittakaavassa viime vuosina aikamoisessa murroksessa. Ne, jotka ovat valmiita tähän muutoksen haasteeseen vastaamaan, pääsevät helpommalla. Mutta niillä, jotka eivät ole, onkin sitten todella vaikeaa. Tämä näkyy esim. juuri uutisoituna köyhien määrän kasvuna. Ero menestyjien ja kelkasta pudonneiden välillä levenee. Perinteisiä tansseja koko ikänsä tanssinutta voisi verrata viisikymppiseen, joka jää työttömäksi työstä, jota hän on tehnyt koko ikänsä. Uudelleen kouluttautuminen voi olla ylivoimainen haaste. Tietotekniikan tulo on ollut yksi uuden yhteiskunnan murroksen suuri mörkö monelle vanhemmalle. Samoin kuin tanssikulttuuriin nyt tulevalle, myöskään tietotekniikka-aikaan syntyneille ei ongelmia tässä suhteessa ole. - Nykyäänhän jo ensi parkaisunsa päästänyt vastasyntynytkin tietää, että Windows menee silloin tällöin jumiin, eikä se ole ollenkaan oma vika. - Heidän ei siis tarvitse kokea muutosta. He syntyvät muutoksen jo tapahduttua "valmiiseen pöytään". Heidän muutoskriisinsä on ehkä sitten viidenkymmenen vuoden kuluttua.
Tietenkään tässäkään asiassa ihmisiä ei voi jakaa mitenkään karkeasti kahteen ryhmään, kädenalitanssijoihin ja perinteisiin, oppijoihin ja oppimattomiin, menestyjiin ja luusereihin jne. Se nyt täytyy tehdä vain asian kuvaamiseksi.
Tässä asiassa on tietysti kaikki ainekset syyttelevään, kiihkoiseen ja vastakkainasettelevaan keskusteluun. Jos tanssikulttuuri muuttuu, ei kai se ole kenenkään vika. Toisaalta nuo siellä täällä esiin pirskahtelevat kirjoitukset, joista nytkin on kyse, mielestäni kuitenkin kertovat tuon murroksen olevan menossa. Ne ovat sinällään spontaaneja reaktioita. Mielestäni noita kirjoituksia lukiessa ei ehkä kuitenkaan kannattaisi asettua siihen syyttämis-puolustus -linjalle, vaan katsoa asiassa hieman syvemmälle. Se kun on vain aika inhimillistä syyttää jotakuta, kun asiat muuttuvat omista lähtökohdista ei-toivottuun suuntaan. Jos keskustelussa jämähdetään tähän syyttämisen ja toisaalta taas puolustelun tasolle, asiasta olennaisin ja myös sen taustat jäävät ymmärtämättä.
Ehkä tämä asia kirvoittaa minun kielenkantojani senkin vuoksi, että olen itse henkilökohtaisesti kokenut tuon tanssin murroksen aika rajuna. Siksi minun on jotenkin hirveän helppo asettua niiden housuihin, jotka esim. yleisönosastokirjoituksissa asiaan puuttuvat. Olen joskus ehkä hieman raflaavasti sanonutkin, että itse olen tanssinut viimeiset aidot lavatanssit joskus vuonna 2000. Siis sellaiset lavatanssit, millaisena minä olen oppinut lavatanssit parhaimmillaan tuntemaan. Sen jälkeen minulla on ollut lavatansseista vain satunnaisia havaintoja. Eli tanssit eivät enää ole toimineet minulla sinä viikottaisten työ- ym. paineiden purkajana, minä ne ennen varsin hyvin toimivat.
Ja jos nyt vielä palaan tuohon tanssijoiden kaikkoamiseen tanssipaikalta sen vuoksi, että jossain käy etupäässä ns. aktiiviharrastajia tai kädenalitanssijoita, niin kyllä se saattaa tanssipaikan valintaan joidenkin kohdalla osaltaan vaikuttaa. Sieltä kun ei välttämättä löydy sitä omaa kohderyhmää. Syynä kaikkoamiseen ei ole suoranaisesti taitavat kädenalitanssijat tms., vaan pikemminkin se oma vieraantumisen tunne. Ja huomattavaa tässä asiassa mielestäni on se, että se osaamattomampi ja ehkä epävarmempi on aina se joka väistää. Siinäkin tapauksessa että se olisi määräenemmistö.