Jos ei kestä pakkeja, ei kestä elämääkään... [Tanssijat] (Sannukka 2004-12-15 16:13)
Vaikka tuo pakkikeskustelu nyt jo loppui, otan tähän vielä yhden, tuosta Irrin jutusta "Pakittaja miettii, että mitähän nuo muut ajattelevat, jos minä suostun tuon kanssa tanssimaan? Hakevatko kaikki muutkin tanssitaidottomat minua sen jälkeen, kun lähden tuon yhden kanssa? Kuinka naurettavalta minä mahdan näyttää, kun yritän pysyä tuon erikoisella tanssityylillä tanssivan perässä" kimmonneen, näkökohdan esille:
Tanssihistoriani ensimetreillä olin Alex Parkissa (silloin tosin vielä Dancing Alexander) naistentansseissa.
Ihan ensimmäisille valsseille, kun vielä valaistus oli täysillä ja parketti aivan autio, tuli hakemaan seitsemänkymppinen, vahvasti humalassa oleva, hyvin pienikokoinen nainen. Läksin kanssaan valssaamaan. Mitään siitä ei meinannut tulla, kun en tajunnut nostaa pientä muoria maasta irti.
Jotenkin selvittiin hengissä molemmat kappaleet. Ei vieläkään ketään muita parketilla! Mummeli pyysi jatkoa. En noviisina tiennyt, että voisin kieltäytyä, joten ”foksasimme” jatkuvassa kaatumisvaarassa kaksi seuraavaa.
Saatettuani daamin takaisin paikalleen istahdin siihen mistä olin lähtenytkin. Siinä sitten myös seuraavan tunnin sainkin istua. Ei hakenut kukaan. Läksin siis kotiin.
Pakit olisivat varmaankin olleet parempi ratkaisu?