Muistoja Pohjolasta, osa 1. [Tanssipaikat] (Marcos 2004-08-06 17:49)
Tiistai
Edellinen päivä meni Puolangan, Kuusamon ja Posion puolessa kierrellessä. Paljon tuli kaunista Pohjoisen maisemaa nähtyä.
Tiistaina palasin sivistyksen pariin, Ouluun. Kolmen autossa vietetyn yön, kenttäpesujen ja uimarannoilla pulahdusten (vesi oli kylmähköä) jälkeen oli mahtavaa päästä saunaan ja suihkuun. Talvinen bugg-kurssiparini Jonna oli ystävällisesti tarjoutunut majoittamaan matkaajan.
Tiistai-iltana oli ohjelmassa vierailu Pyhäsalmen naistentansseissa. Kahden tunnin ajon jälkeen olimmekin paikan päällä. Esiintyjänä Antti Huovila/Sata Kitaraa. Hyvin kelpasi musiikkinsa minulle, tosin sambat, jos ne nyt olivat normaaliksi sambaksi aiottu, olivat turhan nopeat. Ehkä tavoitteena olikin sambahtava foksi. Näin minulle kommentoi eräs lattareita melko paljon harrastava nainen, itsestäni tuntui samalta. Komealla äänellähän Antti lauloi, se on myönnettävä.
Paikka vaikutti kaikin puolin normaalilta tanssipaikalta. Lattia oli sangen liukkaaksi käsitelty. Ensiksi jalkaan laitetut vinyylipohjaiset (kävely)kengät, joita eniten olen tansseissa pitänyt, lipsuivat surkeasti. Eikun autolle ja jalkaan mustavalkoiset kengät, joissa pohja on jotain kumi/muoviseosta. Ne kengät osoittautuivat sitten jetsulleen olosuhteisiin sopiviksi ja tanssi maistui.
Naistentanssit ovat aina arvaamaton juttu, vieraalla paikkakunnalla. En mene veikkailemaan, minkälainen flaksi olisi ollut ilman tuttuja. Nyt kuitenkin paikalla oli jo valmiiksi ainakin 4 tuttua Naapurinvaaran ja Kyllikinrannan tansseista, jotka hakivat kiitettävän innokkaasti. Kun vielä oli kummina matkassa Jonna, ei menestystä voinut enää estää :-). Hakivat siinä myös muut, vieraammat naiset. Oli paikalla palstalaisiakin, Jonna opasti MyyMyyn hakijakseni, hän asuukin noilla seuduin, niin muistelen. Kiitoksia hyvin miellyttävistä tansseista. Ihan(a) yllätys oli sitä vastoin Marlenin tapaaminen. Kas kun ei olla etelässä tavattu (tai en muista ainakaan), toivottavasti joskus jatkossa, jos Marlenin Eväs sallii :-). Olipa Swingpolkkakin, etelän mies, paikalle ilmestynyt. Näin uskoisin havainneeni, emme tosin esittäytyneet, kyseessä on siis toisen käden tieto nicin suhteen, miehen sinällään muistan oikein hyvin Etelän tansseista. Mieleen jäi myös iisalmelainen (?), hyvin ystävällinen tanssinohjaaja. Kiitos sinulle tangoista, en ehtinyt harjoitella kanssasi ihan niin kuin olisin toivonut, ruuhkan takia. Oli ilo tanssia kanssasi, toivottavasti se ei ollut täysin yksipuolista. Terveisiä sinulle, jos satut tätä kirjoitelmaa lukemaan, niin kuin oli puhe :-).
Pyhäsalmella oli erikoista se, että miehille ei ole varattu edes yhden tunnin mittaista hakua. Näissä olosuhteissa siitä ei itselleni kuitenkaan koitunut mitään haittaa, pelkkää positiivista jäi mieleen.
Keskiviikko
Aamupäivä kului nukkuessa, iltapäivä Oulun keskustaa katsellessa. Sangen kaunista. Elämä sujui keskustassa todella vilkkaan oloisena, etenkin torin alueella. Paikka sykki nuoruutta ja elämää, yliopiston tulo kaupunkiin hamassa menneisyydessä on varmaan ollut todellinen taivaan lahja, joka on poikinut monenmoista hyvää.
Illalla sitten lähdettiin naistentansseihin Hietasaareen. Sinne voi hyvin kävelläkin keskustasta, tai pyöräillä, me nyt kuitenkin menimme autolla.
Siisti paikka, lattia parkettia, aika iso. Naisten- ja miestenrivit järjestyvät aika mukavasti niin, että hakuvaiheessa ei olla tanssijoiden jaloissa. Vesipiste löytyy, vesi oli ilmaista. Ei lainkaan niin liukasta kuin Pyhäsalmessa, jalassa oli mustavalkokengät, olivat ehkä aavistuksen nihkeät, mutta en vaihtanut, ehkäpä vinyylit olisivat taas olleet aavistuksen turhan liukkaat.
Esiintyjänä oli jälleen Johanna Debreczeni. Väkeä ei kuulemma ollut niin paljon kuin paikalla useimmiten on, sama ilmiö oli Kyllikinrannassa. Hän nyt ei vielä ainakaan siis ole megatähti, vaikka en esityksessään mitään vikaa nähnyt, enkä orkesterin työssä. Pikemminkin hän vaikuttaa hyvin kokeneelta ja pingoittamattomalta tuoreeksi tähdeksi. Täysin riittävästi sitä väkeä kumminkin oli, jopa hiukan ahdasta suosituimpaan aikaan klo 22-24, ei kuitenkaan pahasti.
Koska Oulu on isonpuoleinen paikka, ja koska isoilla paikoilla ei välttämättä olla niin kiinnostuneita Ulkopuolisesta Yksinäisestä Ratsastajasta, oli periaatteessa vaara, että naistentansseissa voi joutua seisoskelemaan. Tämän uhkan torjumiseksi oli Jonna lavakummin ominaisuudessa masinoinut liikkeelle apujoukkoja, nimittäin Elisan ja Viivin. Yhdessä he hoitivatkin tuote-esittelyn niin mallikkaasti, ettei Yksinäisellä Ratsastajalla ollut hätäpäivää. Flaksia riitti ilman katkoksia. Tanssittiin keskenämme esittelyn jälkeenkin, miellyttävää oli kanssanne tanssia. Kaikkia tansseja ei millään muista, Jonnalta muistan parhaiten buggit, Viiviltä fuskut (ja vastaspinin maakunnalliset erot :-)) ja Elisalta sambat.
Ja sitten taas veivät vieraat naiset. Hakijoita oli kaikenikäisiä, kaikentaitoisia, pääsääntöisesti kuitenkin sangen osaavia. Niin, ja olihan seassa palstalainenkin, Hanihan se haki, ja miestenhakuvuorolla! Vaan enpä itse hakemalla olisi vastaavaa löytänytkään, kiitos vain valsseista, ei sinua vauhti pelottanut eikä askel kesken loppunut, revittelyä olisi ehkä sitten jo ollut isompi vauhdinpito lavatansseissa.
Lisäksi tuli kättä paiskattua sekä Suken että Akun kanssa. Niin taisivat Oulun seudun ihmiset tulla tavattua Pentua ja Phm:ää lukuun ottamatta. Tansseihin tyytyväisenä (siis minä ainakin) palasimme majapaikkaan.
Aamulla oli edessä lähtö etelään. Oli varmaan paras aika lähteä, sellaista euforiaa ei voi pitää yllä jatkuvasti, elämys olisi muuten vain inflatoitunut, menettänyt hohteensa! Kiitos kaikille tanssitetuille ja erityisesti kiitokset sinulle Jonna huolenpidosta, majoituksesta, tansseista ja hyvästä juttuseurasta!
Yhteenveto
Matkalla kohdatut negatiiviset asiat (tämä on helppo nakki):
Lentuan vesi oli humuspitoisempaa kuin olin odottanut. Oulun Huvisaaren (?) puistossa oli graffiteja siltojen kaiteissa. Sain tanssia kaikkiaan kahdet hitaat valssit perusaskeleenkin osalta melko osaamattoman kanssa. Toisaalta, sain siinä treenausta viennissä ja opastamisessa, muistaakseni kumpikin tapaus myös kehittyi selvästi. Siis poistetaan sittenkin tuo juttu negatiivisten listalta. Niin, sitten näin Limanuljaskan, mutta niissä olosuhteissa hän vaikutti vaarattomalta :-). Hietasaaressa mahdollisesti sain yhdet naamapakit, en ole varma, korvaava haettava oli joka tapauksessa oikein mukava vietävä, joten mitään en hävinnyt.
Mitään muuta en saa kasaan, vaikka muistelen kuinka tarkkaan. Kuusi päivää reissussa, 2800 kilometriä, neljät tanssit!
Positiiviset asiat:
Koko matkan ajan oli päällimmäisenä tunteena tuo sama: syvä kiitollisuus. Kiitollisuus ihmisten ystävällisyydestä ja avoimuudesta. Huikeasta flaksista (yhdet seisotut tanssit, pälätin Viivin kanssa naistenrivissä kiivaimman haun aikana, joo, siitä se johtui :-)). Että sai tanssia miellyttävät tanssit niin monen kanssa. Että oli arvostettu keski-ikäisten naisten silmissä. Että vielä kelpasi tanssittajaksi nuorille naisille ja tuli ystävällisyydellä vastaanotetuksi. Että sai liikkua Pohjoisen kauniissa luonnossa.
Kiitollisuus suomalaisesta tanssikulttuurista, joka näytti matkamiehelle kaikkein aurinkoisimmat kasvonsa. Tiedän, että toisissa oloissa, toisen henkilön silmin, tuosta kulttuurista voi välittyä ihan erilainen kuva. Ne ovat tosia, molemmat (jos minulla joissain yhteyksissä on kirjoituksissani mukana vähän isänmaallista paatosta, siihen lienee syynä 4 ½ ulkomailla asuttua vuotta, sellainen vaikuttaa juuri tuohon suuntaan).
On luonnonlaki, että siellä, missä on paljon väkeä, ihminen menettää avoimuuttaan ja kiinnostustaan toista ihmistä kohtaan. Eihän sitä jaksa. Pienestä varuillaanolosta, naamarin pitämisestä, tulee yhteisön käyttäytymismalli. Olen tässä viime päivinä, euforian mielestäni haihduttua, koittanut miettiä, onko noin myös tanssikansan kesken, olivatko ne Pohjoisen ihmiset tosiaan erilaisia kuin me etelän väki. Luulen, että kyllä siinä jotain eroa oli, ettei se kaikki ollut lomailevan matkalaisen mielikuvitusta.
Mutta tämähän pitää vielä varmistaa, jospa se kuitenkin oli vain omasta mielialasta johtuvaa. Nähdään, etelän tytöt, hymyillään ja pälätetäänkin vähän, tauoilla siis tietenkin vain :-).
Marcos, matkamies maan