No Irri, miten kävi Pohjanmaalla? (Kapteeni 2002-10-14 12:28)
Kyl noi pohjalaismiähe sentäs o niim pali kauhia ihani et mää tairanki muutta Lapual juur täst paikast! Pää o iha pyärryksis viäläki. Ja suupiäli en saa alas millän kuril, täytysis täsä kai sitruuna alka syämä, etei ympäristö iha hullun ruppe pitämä. Tai jos asia tarkemmi ajatella ni ne taita minu hullun pitä jo ennestäski et anneta mennä samaan piikki vaa nämäki vouhotukse.
Mutta aloitetaanpas nyt ihan alusta tämä virallinen tanssimatkaraportti Seinäjoen seudulta. Kun kerran sain "tankotarjouksen", josta ei tämänikäinen naisihminen voi kieltäytyä, päätin ottaa riskin ja lähteä lauantai-iltana Latosaareen Lapualle. Hiukkasen paikan maine kuitenkin hirvitti ja siksi (ja vain siksi ;) kävimmekin työkaverini kanssa ottamassa tuntumaa pohjalaisiin parina edeltävänä iltana paikallisessa Cumuluksessa. Ajattelin että tanssiravintolan jälkeen mikä tahansa tanssipaikka tuntuu yleensä vähintäänkin siedettävältä. Enkä niin väärässä ollutkaan. Muutenhan tietenkään ravintolaan meno ei olisi juolahtanut mieleenikään, mutta matkaraporttiin liittyvän tiedonhankinnan vuoksi pitää joskus tehdä itselle niin kovin vastenmielisiä henkilökohtaisia uhrauksia...
Torstaina Cumuluksessa oli esiintymässä Antti Huovila ja paikka oli tupaten täynnä väkeä. Parhaat tanssijat, jotka halusivat kuvioita tehdä, joutuivat tanssimaan kokolattiamatolla. Mutta hienosti menivät siitä huolimatta. Oli paikalla kuulemma Jussikin, mutta kun kummankin vaatetus poikkesi Latosaaren treffeille sovitusta, niin emme toisiamme tunnistaneet. Muutenkaan ei niin mahdottoman hyvä "flaksi" käynyt, mutta haki minua sentään useamman kerran eräs erittäin viisas mies - olihan hän sentään sekä opettaja että insinööri samassa persoonassa. Hiukkasen kyllä ällistyin, kun hän halutessaan olla kohtelias ja kehaista minua sanoi jotenkin tähän suuntaan:"Soot sitte tukeva pirellä". ???!!!, ja loput sensuroitu! Ihan hakematta tuli mieleen vitsi, jossa kysytään mitä yhteistä on salamalla ja insinöörillä. Vastaushan kuuluu että ensin välähtää ja sitten korjataan tuhoja.
Perjantai-iltana olivat kaikki tanssitaitoiset miehet tainneet lähteä Jurvaan naistentansseihin. Mutta vaihteluhan virkistää, oli se mukava käydä välillä kävelemässä foksin tahtiin Seinäjoellakin...
No, sitten koitti vihdoin odotettu lauantai-ilta. Ja tässä välissä pitää kyllä kaikille epäluuloisille huomauttaa että tein kyllä töitäkin välillä. Pitäähän sitä päivän aikana kerätä voimia että jaksaa yöt tanssia! Niinpä siis lauantaina suunnistin kohti Lapuaa ja Jussin sanojen mukaan "Suomen huonointa tanssipaikkaa" Latosaarta. Että aina ne pohjalaiset jollain asialla pääsee leuhkimaan :) Latosaaren tanssipaikka on ulkoapäin kaunis ja houkuttelevan näköinen, eivätkä sisätilatkaan rumat olleet. Vähän ensikertalaista paikan sokkeloisuus hämmensi, enkä kaikkia paikkoja aina löytänyt kysymättä toisellakaan kerralla. Vielä pois lähtiessäkin oli ulko-ovi hetken hukassa, mutta ehkä siihen oli jo muitakin syitä, sitä en oikein osaa itse arvioida. Pluspisteitä siitä että vettä oli ainakin savuttomassa kahviossa ilmaiseksi tarjolla ja että henkilökunta oli oikein ystävällistä ja avuliasta. Tanssilattia oli aika pieni mutta Jussin varoittelemaa tungosta tönimisineen ei mielestäni hyvästä esiintyjästä (Arja Koriseva) huolimatta oikeastaan missään vaiheessa syntynyt. Ehkä tilanahtaudesta johtuen lavan edessä seisoskelijat hiukan tanssimista haittasivat, mutta kun näki Arjaa autuaina tuijottavien nuortenmiesten lumoutuneet ilmeet, niin eihän heille voinut vihainen olla.
Tanssilavan puolelle saavuttuani ja naisten rivistöön istahdettuani kiinnitin heti huomiota kahteen upeasti tanssivaan pariin, joista toinen oli muistaakseni lavatangon Suomen mestaripari ja toinen kauhukseni, kukapas muukaan kuin minut tanssimaan kutsunut Jussi "muruineen". Siinä vaiheessa iski pakokauhu ja aloin epätoivoisesti etsiä paikkaa, johon pääsisin piiloon ja äkkiä. Mutta kun naisia oli vielä niin vähän, ettei heidän selkiensä taakse päässyt kätkeytymään ja penkin allekaan en mahtunut, niin siinäpähän sitten istuin ja sadattelin suurta suutani, jonka vuoksi tähänkin tilanteeseen taas jouduin. Silmät pyöreinä seurasin hauskannäköisen Jussin menevää, iloista ja taitavaa tanssimista, jossa Jussin kauniilla murulla, sirolla kuin keijukainen, ei ollut minkäänkaltaisia vaikeuksia seurata mukana. Heitä katsellessaan oikeasti ymmärsin, mitä tarkoitetaan sopusuhtaisella parilla. Voitte uskoa, että olin kauhuissani kun Jussi päätti että on minun vuoroni ja pyysi minut kanssaan lattialle. Yritin räpiköidä mukana koko neljän kuukauden tanssiharrastukseni tuomalla kokemuksella ja sen kyllä varmasti huomasi! Mutta täytyypä sanoa, että kun hiukan lakkasin jännittämästä niin osasin kyllä nauttia Jussin varmoista otteista ja minulle uusista kuvioista. Enpä ole ennen mennyt tangoa, vai oliko se nyt foksia, niin monella eri tavalla enkä liioin humppaa hitaana valssina, jota en sitäkään vielä osaa edes oikealla musiikilla. Sain myös pikaoppitunnin buggin tanssimisesta humpan tahdissa. En ikinä olisi uskonut osaavani pyöriä niin moneen suuntaan, kuperkeikankin olisin varmasti tehnyt jos Jussi vaan olisi keksinyt pistää tekemään. Ilmeeni olivat varmasti näkemisen arvoiset, ja vaikken mitään osannutkaan niin olipahan tosi hauskaa, kiitos siitä sekä ihanalle Jussille että myös hänen mukavalle murulleen. Lupaamiani siidereitä en ehtinyt missään välissä tarjota mutta eiköhän sekin asia vielä joskus korjaannu. Jussi fun glupi on täten nyt virallisesti perustettu, liittymismaksun 10 € voi maksaa suoraan Irrin tilille. Kertyneet rahat tullaan lyhentämättöminä käyttämään reissussa rähjääntyneitten yrittäjien tanssivirkistystoimintaan ;)
Kaiken muun hyvän lisäksi taisin saada ansiotonta arvonnousua, kun heti aluksi pääsin paikan parhaan tanssijan kanssa pyörähtelemään. Kävi nimittäin niin että kaikki muutkin minua tanssimaan hakeneet osasivat tanssia. No, yksi poikkeus vahvisti säännön, mutta hänkin oli merimies, jolla oli niin mukavat ja mielenkiintoiset jutut, etten olisi mistään hinnasta jättänyt väliin tanssimista hänenkään kanssaan. Upea ilta siis kaikenkaikkiaankin ja vaikka olin vakaasti päättänyt töitten takia lähteä jo puolenyön maissa hotelliin nukkumaan niin arvatkaapa vaan, pitikö tuo päätös. Eikä muuten harmittanut yhtään, vaikka seuraavana päivänä vähän väsyttikin.
Tällaista oli Latosaaressa, tämän jälkeen en voi muuta kuin toivoa, että saataisiin tänne länsirannikollekin edes "Suomen toiseksi huonoin tanssipaikka" ;)