Tanssinopettajaksi ei käy kuka tahansa [Tanssijat] (Raili Laine 2004-02-29 13:40)
Tanssialan ammattilaiset ovat pääsääntöisesti jättäneet tämän palstan harrastajien keskusteluvälineeksi, mutta alkaneessa tanssinopetuksen levittämistä koskevassa keskustelussa on tällä kertaa syytä tuoda esille ammattilaisen näkökulma asiaan, koska kysehän on pitkälti opettamisen lisäämisestä. Olen itse valmistunut aikuiskasvatus pääaineena, olen suorittanut kaikki aikuiskasvatusalan auskultoinnit, olen tanssinut vuodesta 1967 ja kouluttanut itseäni tanssin alalla vuosittain, myös opinnäytteeni olen tehnyt tanssin alalta ja katsonut vähäiset tarjolla olevat tanssin ammatilliset tutkinnot välttämättömiksi minimeiksi, jotka oikeuttavat minut astumaan ryhmän eteen. Tanssialan professionaalistuminen on edelleen melko kehittymätöntä, huolimatta teatterikorkeakoulun ja muutaman ammattikorkeakoulun opintomahdollisuuksista. Tanssialan työpaikkoja ei ole tarjolla, eikä niitä ainakaan seuratanssin alalla tule, mikäli harrastajavetoinen yhdistystoiminta jää ainoaksi alan tarjonnaksi. Tanssitaito ei kuitenkaan merkitse samaa kuin opetustaito. Opettaja-nimike edellyttää myös alan kognitiivista hallintaa ja käsitystä motorisen oppimisen lainalaisuuksista. On selvä, että jokainen ammattilainen on ensin pitkälle edennyt harrastaja, vasta sitten tulee eteen se, haluaako työskennellä "edessä" (=tanssija) vai "takana" (=opettaja, koreografi). Hyvä opettaja näkee ihmisessä ei ainoastaan sen, mitä hän nyt on, vaan sen, miksi hän voi tulla. Hyvä opettaja myös tietää, miten motorisessa oppimisessa edetä myös niiden kanssa, joilla tanssin kaltainen tekniikkalaji tuottaa alkuun vaikeuksia. Olen käytännössä kokenut ja saan tietää jatkuvasti, kuinka tuhoisaa voi huono opetus olla motivaation kannalta. Amatööriohjaaja tulee tunnille useimmiten näyttämään mitä itse osaa, ja oppilaskeskeinen lähestymistapa puuttuu täysin. Massojen kouluttaminen tanssin pariin onnistuu vain erittäin osaavalla ja kokeneella otteella ja suunnitelmalla. Kokemuksen kautta lisääntyy kyky tehdä kurssi- ja tuntisuunnitelmia, oheisharjoitteita ja realistisisia tavoitteita. Yleisesti pidetään selvänä, että peruskoulun opettajaksi tai liikunnanopettajaksi tarvitaan alan ammatillinen tutkinto. Jostain syystä tanssia pidetään alana, jossa tällaista ammatillista koulutusta ei tarvita. Itse toivoisin kovasti tanssialan professionaalisuuden kehittymistä, koska itse asiassa tanssikoulut jo ovat niitä tanssikeskuksia, joista Seinäjoen seminaarissa viriteltiin ideaa. Akateemisesti olemme Suomessa jäljessä, sillä yliopistotasoisia opintoja ei ole tarjolla muuta kuin jonkin muun tieteenalan ohessa (esim. antropologia, liikuntakasvatus, etnomusikologia). Valtion rahoja ei tule globalisoituvassa maailmantaloudessa kuitenkaan riittämään massiivisiin viritelmiin, kulttuuriyrittäjyys on joka tapauksessa tulevaisuuden trendi palveluyhteiskunnassa ja ammattimaisessa urheilu- ja liikuntakulttuurissa. Yrittäjyyden kautta on jo tapahtunut vahva professionaalistuminen esim. kuntosalialalla ja balettikouluissa, joissa myös on oikeasti alan työpaikkoja tarjolla. Suomessa toki eletään jonkinlaista liikuntasektorin sekataloutta valtion- ja kunnanavustusten ja valtionapulaitosten turvin, mutta yksin niiden varaan ei kehitystä voi laskea. Vallalla olevan tanssinopetustarjonnan suurin vika erityisesti amatööriohjauksessa on se, että se ei ole opetusta lainkaan vaan näyttämistä, miten jokin asia voidaan tehdä. Olen opettanut myös koululuokkia, ja koen ne erittäin vaikeiksi ja haasteellisiksi työtehtäviksi, joissa ammattitaito todella mitataan. Opettamista ei saa koskaan aloittaa omalta tasolta vaan oppilaiden tasolta. Tanssiin hurahtaneiden amatöörien into ryhmän edessä on useimmiten tätä näyttämisen intoa, ei oppilasaineksen liikeanalyysiä ja siihen perustuvaa tarkoituksenmukaisen harjoitteen valintaa. Ja koulujen tanssinopetuksen parantamiselle on kaksi mahdollisuutta: joko antaa opettajille jatkokoulutusta tanssinopettamisesta tai käyttää ammattilaisia tuntiopettajina. Olen vetänyt kolmivuotista tanssiprojektia eräälle samalla koululuokalle, ja perustanssien opettamisessa 11-14 -vuotiaille on 4 x 1.5 tuntia vuodessa projektina ollut ihan mukava tuntimäärä. Tässä ajassa he oppivat tanssimaan 150-iskuista valssia, keskinopeata foksia, tangoa sekä alkeita yhden avoimen otteen lajista, joka on ollut heidän mielimusiikkinsa perustuva neljän iskun tanssi, eteen-taakse askeleen "riksbugg" (lava-rock tai iisi-jive). Lisäksi ryhmä on tutustunut merengueen ja kantri-rivitanssiin. Tavoite on ollut realistinen ja ryhmän oppiminen sataprosenttista, jokainen on pysynyt mukana ja siitä on pidetty huolta. Tärkeintä on tässä vaiheessa tarjota myönteinen kokemus, joka myöhemmin voi johtaa lajin valitsemiseen harrastukseksi.
Myönteisen koulukokemuksen lisäksi on muitakin keinoja lajin edistämiseksi. Meidän tanssikouluumme saa tuoda lapsia, ja lapset todella nauttivat tanssin katselemisesta ja tuntien tunnelmasta, ja he saavat olla myös mukana halutessaan. Lisäksi alle 20-vuotiaat voivat harjoitella puoleen hintaan, mikä on merkinnyt sitä, että nuoret ovat alkaneet löytää tiensä tanssikouluun, myös pojat. Myös tanssinjärjestäjien tulisi tarjota lavatanssilippu tämänikäisille samalla alennuksella. Mitä tulee seuratanssin sosiaalipsykologisiin vetovoimatekijöihin, lajimenestyksen yksi keskeinen seikka on tanssijoiden käytös lavoilla. Ylimielinen käytös itseä taitamattomampia tanssijoita kohtaan on kokemukseni mukaan erittäin tuhoisaa. Lavakulttuuri on ikävä kyllä 90-luvulla muuttunut ja tässä mielessä huonompaan suuntaan.
Keskustelupalstalla alkanut projektityö seuratanssin edistämiseksi on joka tapauksessa erittäin kannatettavaa, ja toivottavasti otatte yhteyttä Suomen Tanssinopettajien Liiton seuratanssijaokseen, koska alan koulut haluavat toki olla mukana tässä yhteistyössä. Olen itse ammattimaisen tanssikoulutoiminnan puolestapuhuja. Suomeen mahtuisi enemmän kauniita studioita, palkattuja hyviä opettajia, ryhmiä kaikenikäisille ja kaikentasoisille porrasteisessa opetusjärjestelmässä. Toivoisin yhdistystenkin käyttävän ammattilaisten osaamista enemmän hyväkseen esim. tilauskurssien muodossa.
Raili Laine FM, dipl.tanssinop. Tanssikoulu Tanssipartner Tampere raili.laine@tanssipartner.fi