Paritanssiseminaari... [Tanssijat] (Pia M 2004-02-16 11:52)
Laitan paikkoin Paritanssiseminaarin kommenteilla varustetut ja pahimmista rönsyistä siivotut muistiinpanot esille toisaalle, mutta tässä nyt vapaamuotoinen henkilökohtainen tunnepitoinen näkemykseni asiasta.
Minä kannan huolta suomalaisen paritanssin säilymisestä ja siitä, että omaa paritanssikulttuuriamme ei meillä osata eikä ymmärretä arvostaa. Monet päättävässä asemassa olevat henkilöt kuuluvat paritanssin kadotettuun sukupolveen, siihen jotka jo lapsina oppivat inhoamaan "humppaa". Se kansallinen omaisuus joka meillä paritanssissa on, uhkaa näivettyä pahemman kerran.
Seminaarissa haettiin syitä yhtäältä ja toisaalta. Koko seminaarissa minua ärsytti suunnattomasti muutama seikka:
- Liian moni puhuja lähestyi asiaa vähätellen. Outoa, koska kaikki olivat kuitenkin ajamassa paritanssiasiaa. Ihan liian moni esityksessään lähestyi paritanssikulttuuriamme asenteella "eihän meillä paljoa ole, hyvä jos mitään". Esimerkkinä toimii Kahilan puheenvuoro, että meillä ei ole kuin alle 100 000 paritanssin harrastajaa ja vain noin 250 aktiivista tanssipaikkaa ravintolat mukaan lukien. Minä kun sanoisin että meillä on peräti lähes 100 000 paritanssia harrastavaa ja jopa 250 aktiivisesti toimivaa tanssipaikkaa...
- Liian moni puhuja kuului siihen samaan vakiokaartiin, joka on vuosikymmenet puhunut tästä samasta asiasta. Millä ihmeen ilveellä siitä sakista enää löytyy uutta pontta ja uusia näkemyksiä?
- Liian monella puhujalla oli ikää yli 45 vuotta. Jos tämä seminaarin järjestänyt sisäpiiri (Seinäjoen kaupunki, Seinäjoen ammattikoulu ja Seinäjoen Tangomarkkinat Oy) olisi avannut tynnyrinsä tapin ja kurkannut ulos, olisivat piiriläiset saattaneet huomata että uusia ja nuorempiakin paritanssin puolesta puhujia on. Aaltoset Oulusta, Auran nuortentalon tanssinjärjestäjä, noin pari esimerkkiä lonkalta heittäen.
- Vetoomus, joka seminaarin päätteeksi esitettiin, ei sisältänyt mitään konkreettista. Vedottiin sinne sun tänne (Opetushallitukseen, Yleen...) jotta ne muut tahot tekisivät jotakin meidän huoltamme keventääkseen. Alunperin "vetoomuksen" tilalla piti olla "julkilausuma" joka olisi nimikkeen puolesta saattanut sisältää jotakin muutakin kuin muiden osapuolten vastuuttamista. Jäin kaipaamaan vahvaa me-henkeä, me-näkökulmaa: mitä me aiomme tehdä, miten me aiomme aktivoitua. Mitä uutta me aiomme kehittää. Vetoomuksessa ei ollut mitään tähän viittaavaakaan.
- Puhuttiin siitä, miten nuoret eivät tanssi. Tynnyrin tappi on ollut uskomattoman tiukasti kiinni Seinäjoella, koska mieleen ei ole putkahtanut että Oulussa Aaltoset ovat saaneet nuoria reippaasti mukaan tanssitoimintaan. Liioin Auran nuortentalon kaltaisen paikan maine ei ole seinäjokelaisten korviin kiirinyt. Jos uudistajia kaivattiin, ja niin seminaarin alustuspuheenvuorossa ainakin sanottiin että kaivattiin, niin miksi ei Aaltosilta kysytty että miten he ne nuoret ovat saaneet liikkeelle? Miksei Auran nuortentalon edustajaa kuultu ja kysytty, kuinka ihmeessä siellä Aurassa käy niitä nuoria?
(Auran edustaja otti loppuillasta itse puheenvuoron ja käski katsomaan peiliin, jos tanssinjärjestäjät ihmettelevät miksei heillä käy nuoria. Isot kannustavat aplodit hänelle.)
- Internet ei kuulemma paritanssin osalta toimi. Ei taida toimia netti seinäjoella ylipäätään, koska tanssi.net ei myöskään puheenvuoroissa vilahtanut. Jos haluaisimme ajatella negatiivisesti niin meitä rekisteröityneitä nettiläisiähän on "vain" pari kolme sataa eli ei mitään. Mutta kun ei kai tässä nyt pidä ajatella negatiivisesti vaan positiivisesti... nettihän on nuorten media! (Kaikki kunnia teille suurten ikäluokkien edustajille jotka myös yhteisöömme kuulutte! Olette arvokkaita!)
AARG! Olen vihainen!
Meillä on liki 100 000 paritanssivaa suomalaista. Meillä on aktiivisesti toimivia tanssipaikkoja noin 250. Meillä on Aaltoset ja Auran nuortentalo ja muutamia muita hyviä esimerkkejä siitä, että nuoretkin saattavat innostua paritanssista kun olosuhteet osataan tehdä oikeiksi. Meillä on tanssi.net joka on yli 200 aktiivisen rekisteröityneen foorumi, lisäksi rekisteröitymättömiä on paljon paljon enemmän.
Kahila luetteli puheenvuorossaan yli 20 instanssia, jotka kärsisivät jos paritanssikulttuuri Suomessa kuolisi - meillä on siis yli 20 instanssia joiden saattaminen yhteistyöhön olisi varmasti hedelmällistä paritanssin kehittämisen suhteen. Tällä hetkellä nämä instanssit monesti keskittyvät nahistelemaan keskenään ja olemaan kateellisia ja nurkkakuntaisia: "ME olemme Suomen paritanssin ytimessä" - "eipäs vaan ME..."
Se mitä meillä ei ole:
- raha
- yhteistoimintamalli
- raha
- dynamo joka polkaisisi suunnittelun käyntiin
- raha
Mainitsin rahan 3 kertaa, koska esimerkiksi minä olisin heti täyspäiväisesti työrukkasena käytettävissä paritanssin imagokehitystyöhön, markkinointiin, tunnetuksi tekemiseen ja ohjaukseen, jos löytyisi taho joka siitä minulle maksaisi. Olisin omistautunut ja tekisin totisesti kutsumustyötäni, mutta minulla on kuitenkin perhe elätettävänä. Siksi tälläkin hetkellä markkinoin minulle henkilökohtaisesti hyvin yhdentekeviä kevytmetallivaunuja, tikkaita ja telineitä ja saan tanssista enemmän menoja kuin tuloja. (Tämän voi käsittää vaikka työpaikkahakemuksena.)
Sinänsä uskon porukkahengen voimaan, uskon siihen että motivoitunut ja yhteiseen hiileen puhaltava, ideoiva ja innostunut joukko saa aikaan vaikka mitä, löytää sponsoreita ja lisää tekijöitä. Mihin en usko niin siihen, että tuo Seinäjoen Tynnyrissäpuuhastelijat Ry. saisi kehitettyä paljoakaan uutta ellei se tynnyrin tappi kohta rupea aukeamaan. Jos nimittäin siinä porukassa on mietitty uudenlaisia yhteistoimintamalleja, niin ei niitä salaisuuksia ainakaan tuolla semmassa julkistettu.
Ugh. Olen puhunut. Kylläpä helpotti!
PS. En kyllä löytänyt tuosta aihealuavalikosta yhtään tälle puheenvuorolle sopivaa. Puuttuu jokin "Tanssi in general" -otsake.