Tiinan kanssa Puistokulmassa (hölynpölyä prjantaiksi) [Pulina] (Josef 2003-11-28 9:33)
Valmistauduimme Tiinan kanssa huolellisesti Puistokulman tansseihin. Ensin menimme yhdessä kylpyyn. Tällä kertaa emme käyttäneet koirasaippuaa, vaan Prismasta ostettua nestemäistä deodoranttisaippuaa. Hampaiden harjaus hyvälaatuisella tahnalla viimeisteli raikkautemme. Turkin kuivauksen ja harjauksen jälkeen leikkasin Tiinan kynnet, ettei hän vain raapisi herroja innostuessaan. Häntään laitettiin pari papiljottia hetkeksi. Lopuksi sidoin Tiinan kaulaan punaisen rusetin.
Saavuimme hyvissä ajoin Puistokulmaan. Vaikuttaakseni välinpitämättömältä ja salaperäiseltä, olin varustautunut aurinkolaseilla. Tiinasta eivät ottaneet sisäänpääsymaksua. Järjestysmies tarjoutui opastamaan meidät tanssisaliin. Mikäs siinä. Salissa hän kysyi, mihin haluaisimme asettua. Tietenkin parhaalle tähystyspaikalle kahvion viereiselle seinustalle. Tiina asettui makuulle jalkojeni viereen. Ennen kuin ehdin Tiinan kanssa parketille, nuori tyttö tuli hakemaan minua. Sanoi, että hän voi viedä, niin setä ei sitten törmäile. Onko maineeni Kultsalta ehtinyt ja tännekin? Neidon saattaessa minua takaisin, vastakkaisesta suunnasta lähestyi järjestysmies. Saisiko hän viedä karvakorvan ulos tarpeilleen, ettei vain sisätiloissa sattuisi vahinkoa? Tarkoitti Tiinaa eikä minua. Menivät ulko-ovesta ja jäin yksin.
Tiinan palattua pääsimme parketille. Kävelyhumppa sujui yllättävän helposti. Tiina seurasi komentojeni mukaan: rinnalla, toiselle puolelle, rinnalla, jne. Harvoin on vienti ollut näin helppoa. Toista tanssia emme enää päässeetkään kokeilemaan. Murphy tuli näet hakemaan Tiinaa. Alkoi juuri vauhdikas jive. Murphyllä oli kädessään grillimakkara, jota Tiina seurasi herpaantumattomalla tarmolla. Heidän tanssinsa näytti todella hyvältä. Siinä missä muut naiset juuri ja juuri saivat tuplaspinnin onnistumaan, ehti Tiina pyörähtää jo neljä kierrosta käden alla. Ja samalla tekemään vielä kaksi korkeaa hyppyä tavoitellessaan makkaraa.
Tiinan suosio oli mahtava. Miehet jonottivat kahviossa grillimakkaroita ja sitten Tiinaa hakemaan. Olivat oppineet maagisen komennon ”Seuraa!”. Naiset seinustalla katselivat epäuskoisen kateellisina. Joku miehistä sanoikin, ettei tällaista ollut kokenut koskaan, näin nöyrää ja innokasta seuraajaa. Kappaleiden välillä Tiina istui tanssittajansa edessä hievahtamatta ja tuijotti suurilla silmillään, ei tanssittajaansa silmiin, mutta kädessä olevaa makkaraa kuitenkin. Kun grillimakkarat loppuivat, oli hakijoiden tyytyminen nakkeihin. Hyvin näyttivät nekin Tiinalle kelpaavan.
Alkoi naisten haku. Tiina istui hetken hämmentyneenä, kun kukaan ei hakenut. Yritin selittää, että nyt olisi hänen vuoronsa hakea – siis ne kiitoshaut alkuun. Hakekoon vaikka järjestysmiestä. Sehän haki ensimmäisen kerran Tiinaa. Tiina ei vieläkään ymmärtänyt. Lopulta osoitin järjestysmiestä ja komensin: "Puskii!". Heti viuhahti villahäntä matkaan! Tiina sai miehen kiinni jo toisella kierroksella salin ympäri. Sitten alkoi tulinen hidas valssi. Kuviot olivat hyvin yksinkertaiset eikä niitä ollut monta, mutta katselijoiden iloksi molemmat paneutuivat tanssiin tosissaan. He näyttivät seuraavan musiikin piileviä rytmejä. Varsinkin järjestysmies improvisoi ahkerrasti. Meno oli hurjan näköistä, mutta lohduttauduin sananlaskun sanoilla: ”Haukkuva koira ei pure!” Tosin Tiina ei kiivaalta seuraamiseltaan ehtinyt haukkua. Jotkut katsojat paheksuivat äänekkäästi tuollaista esiintymistä. Tanssin jälkeen järjestysmies meni vaihtamaan ehjät vaatteet. Tiinan vein kahvioon juomaan. Loppu naistenhausta sujui erinomaisesti, kun huomasin käyttää komentoa ”Nouda!”.
Käydessäni miestenhuoneessa harjaamassa karvoja vaatteistani, kuuntelin siellä meneillään olevaa pohdiskelua koiran ja naisen eduista tanssiparina. Koiran vahvuuksina pidettiin seuraamista, nöyrää mieltä, uskollisuutta, pieniä vaatekuluja ja sitä, minkä venäläinen sananlaskukin toteaa: ”Koira on naista viisaampi, se ei hauku isäntää!” Naisillakin todettiin olevan tiettyjä avuja.
Loppuillasta en enää tanssinut Tiinan kanssa. Sillä oli omat kuviot meneillään. Milloin se tanssi jiveä nuorukaisten kanssa, milloin se taas tyylikkäästi asteli kävelyhumppaa vanhempien herrasmiesten rinnalla. Mittani oli täysi, kun näin Tricksterin ja Tiinan tanssivan tunteellista tangoa poski poskea vasten. Eväilläkin on oikeutensa. Lähdin kotiin.
Aamun jo sarastaessa Tiina palasi retkiltään, kiipesi sänkyyni, asettui tyynylleni ja vaipui onnelliseen uneen. Muistaen sanalaskua ”Joka menee koiran kanssa nukkumaan, herää kirppujen kanssa.”, vietin loppuaamun olohuoneen sohvalla.
Aamun lehdestä (pikku-uutisista) luin, että Puistokulman tanssit olivat kestäneet aamuviiteen. Uhkaavasti käyttäytynyt suurikokoinen susikoira ei ollut laskenut tanssijoita parketilta eikä orkesteria lavalta, vaan oli tanssinut kaikki kappaleet. Kohokohtana oli kuulemma ollut hurtan vetämä letkajenkka, johon kaikki paikalla olleet miehet olivat yhtyneet.
Nyt en tiedä, mitä tehdä tai minne mennä. Animalia on kannoillani.