Tangon huumaa (huuhaata perjantaiksi) [Pulina] (Josef 2003-11-14 9:21)
Tyttären kanssa pohdin tätä viemisen vaikeutta. Hän siihen totesi, että helppoa se on: painat vain kupeista, niin kuin hevosta, kyllä se kääntyy. Täsmensi vielä, että kun painaa oikealta puolelta, kääntyy hevonen vasempaan ja päinvastoin. Minä sitten soveltamaan oppia Kultsalle. Taas tango alkoi ja painoin tyttöä vasemmasta kupista (taisi olla B). Ei kääntynyt vasempaan - kääntyi ympäri ja poistui. Painoinkohan sittenkin väärästä kupista?
Jostain syystä tuo tanssi on minulle niin vaikeata ja siksi suosio tanssilavoilla nollalukemissa. Tytär esitteli minulle kämemnmikroaan ja kuinka sillä voi soittaa CD-levyjä. Sain hyvän idean. Suraavana lauantaina olinkin jo taaas Kultsalla kämmenmikro taskussani. Tunteellinen tango alkoi. Hain Punapäänn tanssiin. Matkalla parketille kysyin orkesterilta tempoa, oli 62. Syötin tempon mikrooni ja valitsin valikosta tangon, näytti olevan Olavi Virran laulama Mustasukkaisuutta. Orkesteri soitteli jotain la Cumparsitaa. Synkronoin kappaleet kohdalleen. Sitten kuuloke korvaan ja menoksi. Alkuun (parin ensimmäisen askeleen verran) Punapää hymyili onnellisena, sitten hänen ilmeensä muuttui kysyväksi. Kuulokkeesta kaikui korvaani Olavin ääni: ”minulta järjen veit ja…” Päälle olin äänittänyt ohjeet: ”vaaasen, oiiikea, vas, oik, vaaasen, oiiikea, vas,…”. Näillä ohjeilla en kyllä tätä tanssia tyri, niin kuin Ruusulinnassa oli tapahtunut. Jostain syystä muut tanssijat näyttivät pudonneen rytmistä. Punapään katse oli muuttunut tuskaiseksi. ”ja minusta orjan teit…” lauloi Olavi. Punapään poskille nousivat punaiset laikut. Mitä nyt, CD oli jäänyt soittamaan samaa uraa: ”teit.,teit, teit…” lauloi Olavi ja ohjeet siihen päälle:”vas., vas., vas.,…” Tein töitä käskettyä ja silloin Punapää kommentoikin särkyneellä äänellä, että tämä oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tangossa on hyppyjä, ja vielä viisitoista peräjälkeen samalla jalalla! Mainitsin hänelle vaatimattomaan tyyliini, että minulla on tämä improvisointikin hallussa. CD asettui ja jatkoin tanssia maailmanmiehen tyylilläni. Muut näyttivät jo lopettelevan, mutta Olavilla oli vielä laulettavaa jäljellä: ”ja kestävän sen vannoit…” Punapään otsalle oli noussut hikipisaroita, punaiset laikut olivat kasvaneet. Kun Olavi ja minä päätimme lopettaa tämän ihanan tangon, olivat muut jo aloittaneet seuraavan. Sanoin meneväni tarkistamaan soitettavan tangon tempon ja lähdin kohden orkesteria. Palatessani ei Punapäätä näkynyt. Vihdoin löysin hänet kahvion perimmäisestä nurkasta. Minut nähdessään hän lähti juosten kohti narikkaa. En saanut häntä kiinni ennen kuin hän ehti ulos, takki kainalossa ja ulkokengat toisessa. Voi noita nuoria tyttöjä, mennä nyt ulos lumihankeen tanssikengillä…
Monet naiset olivat silmät suurina seuranneet tanssiani ja jäinkin toiveikkaana odottelemaan naisten haun alkua. Kukahan ehtii ensimmäisenä? Salsa vai Julia? Naisten haku alkoi, mutta jostain syystä kukaan ei hakenut, ei minua eikä ketään muutakaan miestä, joka oli viittä metriä minua lähempänä. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui kaksi rotevaa järjestysmiestä, tarttuivat minua käsivarresta ja saattelivat ulko-ovelle. ”Herra on varmaan tanssinut jo tarpeeksi.”
Seuraavaksi perustan tanssikoulun.