Voiko uskova tanssia? (Simpukka 2003-08-08 8:39)
Onkohan täällä ketään sellaista, joka olisi ihan julkisesti tunnustautunut uskovaksi? Minua nimittäin askarruttaa asia tai pikemminkin se, että onko tämä intohimo tanssimiseen kovin pakanallista vai voisiko sitä ajatella jopa Luojan antamaksi lahjaksi? Vai onkohan jeesustelut tässä foorumissa kerrassaan kielletty?
En vastaa ihan kysymykseen, mutta kerron että istun pienen kotikuntani kirkkoneuvostossa. Joskus kokouspäiviä joudutaan sovittelemaan menojeni (jotka yleensä liittyvät tanssiin) mukaan. Tai lähden tanhutreeneihin kesken kokouksen. Eikä kukaan siellä näytä kurttunaamaa. Kirkkoherra käy toisinaan tanhutapahtumissamme. Ja on meidän seurakuntatalollakin tanhuttu jossain juhlissa. Vaikkakin rauhallisia tansseja.
Kommentit: [Pyypi]
Etelä-Karjalassa näin tänä kesänä yhdellä tanssilavalla paikallisen seurakunnan papin lystiä pitämässä. Itse en tosin häntä olisi tuntenut, mutta lavan vakikävijä kertoi. Jos tästä voisi jotain päätellä, tanssi ei ole syntiä ainakaan siinä seurakunnassa :-)
Minä kyllä toivon, että uskonasioista keskustelu ei kovin laajaksi täällä repeäisi. Sellainen tuppaa menemään vänkäämiseksi ja Raamatun lauseilla mäiskimiseksi, kun joku kuitenkin rupeaa käännyttämään meitä oman uskonkäsityksensä kannalle.
Kommentit: [Simpukka]
Olisikohan tuolla tanssimisen "synnillisyydellä" tekemistä jotakin sen kanssa, että alun perinhän tanssi kai on ollut ns. kosiskelumeno. Mutta jos pelkästään ja vain tanssimassa käy ilman taka-ajatuksia, niin ei kait se voisi syntiä olla? ;) ...paitsi jos tanssii liian liki?
...mikä on kunkin mielestä syntiä ja mikä ei.
Henkilökohtaisesti en ole kokenut mitään ristiriitaa siinä, että käyn sekä silloin tällöin kirkossa, ja "silloin tällöin" tansseissa. Jälkimmäisen harrasteen aktiivisuus kyllä voittaa.
Eiköhän kaiken "synnillisyys" riipu siitä, miten ja missä mielessä liikkuu. Itse näkisin ainakin, että selvinpäin tansseissa hauskanpito olisi parempi harrastus kuin kännissä baareissa keikkuminen.
Ja voihin sitä kirkkokahveillakin syntyä (ystävyys)suhteita, jos tanssia yksin kosiomenona pidetään ;)
Kysymykseen on mahdotonta vastata mutta periaatteessa uskovan pitäisi voida itse päättää, mihin osallistuu. Tämä periaate kuluu lähes kaikkiin uskontoihin; lahkot ja muut kiihkoilijat erikseen. Valitettavasti ahdasmielinen papisto ja saarnamiehet pyrkivät aina käyttämään valtaansa ja määrittelemään tavalliseen (iloiseen) elämään kuuluvia asioita kielletyiksi. Tämäkin piirre kuuluu kaikkiin organisoituihin uskontokuntiin.
Lisätietoja http://www.teosofia.net/ sekä www.uskontojenuhrientuki.fi/
Kommentit: [Syntinen]
Onpas kiva, että täälläkin välillä viriää keskustelussa aivan uusia uomia=)
En tunnustaudu uskovaksi -mutten nyt aivan uskomattomaksikaan;) Se mikä tässä omassa valtakunnan uskonnossa minua eniten nävertää, on käytännön toteutustapa. Se, miten joku ihmisten muodostama instanssi pyrkii ajattelemaan ja päättämään oikein kovasti, ettei tarvitsisi rahvaan vaivata pieniä päitään, miettiessä, että ollako vai eikö olla.
Jokaisella kai on oikeus kieltää itseltään vaikka syöminen ja juominen (äärimmäisissä tapauksissa kuulemma myös tanssiminen=) jos sen tarpeelliseksi katsoo, mutta missä menee raja toisten rajoittamisessa?
Olen kuullut, että synti on sitä, kun rikkoo Jumalaa vastaan. Jos siis ihminen rakastaa jumalaa yli kaiken ja muita kuin itseään, niin eikö luulisi sen silloin sydämessään tuntevan jos rakkaitaan vastaan rikkoo?
Pitääkö ulkopuolelta annettuun totuuteen luottaa enemmän kuin oman sydämensä ääneen...?
En harmillista kyllä tunne montaa todellla uskovaista. Mutta ne, jotka tunnen, ovat järjestään todella fiksuja ja sydämellisiä ihmisiä. Tuomarit jumalan armosta kuuluvat sitten jo eri sakkiin.
Asetelmasta uskonto vastaan tanssi olen käynyt keskusteluja erilaisten tahojen kanssa. Uskovien mielipiteissä on kirjoa. Vastaus kysymykseen pitäisi katsoa raamatusta, joka on lähempänä alkuperäistä jumalan sanaa kuin ”oman sydämen ääni”. Sen löytäminen raamatusta on jo vaikeampaa, koska oikean suomennoksenkin tekeminen on kiistaa herättävä toimenpide. Raamattua selittäviä teoksia ja kirjoja on useita ja niiden tutkiskelu herättää lisäkymyksiä.
Luotettavimpina vastauksina kait olisi pidettävä aitojen- eikä tapauskovaisten mielipiteitä. Valitettavasti ns. uskoon tulo ei muuta ihmistä erehtymättömäksi. Raamatussa sanotaan mm. että ihmisen katsoessa toista himoiten hän on jo tehnyt huorin. Huorinteko taas monasti tulkitaan synneistä pahimpiin kuuluvaksi. Oman puolison kanssa tanssimista tuskin kukaan tuomitsee. Jumalaa ylistävä tanssi on tietysti myös asiallista. Siitä on raamatussa esimerkkejäkin. Ongelmaksi muodostuu paritanssi muun kuin puolison kanssa.
Eräs suomalainen tunnettu saarnaaja sanoi minulle että vaikka tanssi ei ole synti sitä ei pidä harrastaa, koska se aina poikkeuksetta johtaa syntiin. Varmaan niin, mutta mikä ei johtaisi. Sanoohan raamattu myös, että ihmisen ajatukset ovat kaiken aikaa likaiset eli elämä on jatkuvaa synnin tekoa.
Sitten tullaan katumukseen. Kun aidosti katuen pyytää syntejään anteeksi ne annetaan anteeksi, niin lupaa raamattu, joten jos viattomasti tanssit, mutta ajatus lipsahtaakin vaikka luvattoman erotiikan alueelle olet siirtynyt synnin puolelle. Jos se herättää sinussa katumusta toivo ei ole mennyttä, mutta jos pidät niitä ajatuksiasi luonnollisina (mitä ne tietysti ovatkin) ja hyväksyttävinä etkä tunne katumusta tilanne on synkkä. Itselleni on sanottu että voin valita joko tanssin tai tien joka johtaa taivaan valtakuntaan. Edellä kerrottu siis aidosti uskovilta kuultua. On myös liberaaleja, jotka uskovat omiin mieltymyksiinsä enemmän. Tiedä sitten ketä uskaltaa uskoa.
Kommentit: [Jouko]
Hyvä avaus, Simpukka! Minusta aihe sopii tälle palstalle mainiosti. Kertokoon se siitä, miten monenlaisista lähtökohdista me olemme tälle samalla palstalle joutuneet.
Millä oikeudellä minä tähän keskusteluun osallistun? Olen kokenut rippikoulussa hengellisen herätyksen, toiminut aktiivisesti seurakunnassa koulu- ja opiskeluaikoina, laulanut kuorossa gospelia. Uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan, ja harrastan päivittäin hänen kanssaan langatonta viestintää. Nuoruus meni seurakunnassa, ja tanssia ei siinä porukassa harrastettu. Tanssiharrastukseni alkoi vasta uuden avioliiton myötä, ja kilpatanssilla, koska emme mahtuneet lavatanssikurssille. Tänä kesänä olen käynyt tanssimassa enemmän kuin koskaan, mutta enimmkseen yksin, vaimoani ei niin kiinnosta. Hän odottaa syksyn kilpatreenien alkua, kuin myös minä.
Minä, uskova, olen siis ainakin tanssinut. Enkä ole sitä vääräksi kokenut. Mitä väärää voisi olla siinä, että käytän Luojan minulle suomia lahjoja, musikaalisuutta ja taitoa liikkua. Olen joskus aiemmin kirjoittanut tanssista kielenä, ilmaisukeinona, mahdollisuutena kertoa ja kuunnella. Miksi en tätä lahjaa kehittäisi ja käyttäisi? Oletko koskaan kuullut kysyttävän 'voiko uskova soittaa pianoa, voiko uskova laulaa?', tai 'voiko uskova suunnnistaa, voiko uskova harrastaa maratonia?' Millä oikeudella tanssi voidaan kyseenalaistaa sopivana harrastuksena? Vastaus löytyy historiasta ja kulttuuristamme. Suurin osa näistä kyseenalaistajista on varmaankin elänyt sodanaikaisen tanssikiellon ja sitä rikkoneet nurkkatanssit, (tästä on mielenkiintoinen kuvaus Marja-Liisa Vartion kirjassa Tunteet) ja sodanjälkeisen elämänhuuman. Turha meidän on kieltää sitä, että lavatansseihin ja tanssiravintoloihin on liittynyt melkoisia ulkotanssillisia lieveilmiöitä. Historiaa emme voi muuttaa, mutta mehän kirjoitamme uutta koko ajan. Toivottavasti tulevien sukupolvien ei tarvitse enää käydä näitä keskusteluja.
Mikä sitten on väärin? Jos käyn tansseissa salaa vaimoltani, on se väärin. Jos minä esiinnyn tansseissa seuraa etsivänä poikamiehenä, on se väärin (jos oikeasti olisin seuraa etsivä poikamies, se olisi ihan oikein). Jos katselen naisia halveksien pitkin nenänvartta, on se väärin. Mutta minusta ei ole väärin ottaa (tai päästää) joku ihminen lähelleni, viedä häntä ympäri salia ja palauttaa hakuriviin. Ei, vaikka se ihminen olisi nainen, eikä oma puolisoni.
Nimimerkille 'Syntinen' onnittelut hyvästä päätöksestä; teidän kohdallanne olisi varmaan ollut suurempi synti olla tanssimatta!
Nimimerkille 'Vanha mies': tämä nyt menee vähän aiheen ohi eli teologian puolelle, mutta kun täällä on saanut lukea perunankeitto-ohjeitakin niin menköön! Minä ajattelen sitä Jeesuksen lausumaa 'jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä sydämessään, on tehnyt huorin hänen kanssaan' enemminkin evankeliumin kuin lain kannalta. Eihän siinä anneta elämänohjeita ja määräyksiä, vaan todetaan rajusti: ei ole ketään synnitöntä. Ei ole ketään, (ainakaan miestä!) joka voisi taivasosuuden ansaita synnittömyydellään. Ainoaksi pelastusmahdollisuudeksi jää armo.
Tämmöisiä mietteitä syntyy marjapensaassa kykkiessä.
Kommentit: [Simpukka]