Pe 12.9.08 Pavi: Varjokuva, Jukka Eskelinen & Johanna Rantsi & Onnenkulkurit [Tanssipaikat] (Mikko 2008-09-21 22:12)
Syksy tekee jo vääjäämättä tuloaan, mutta Pavilla tanssit vaan jatkuu. Olin tällä kertaa tehnyt pientä muutosta kaavaan. Vein tanssikamppeeni jo torstaina töihin kaappiini. Pääajatuksena oli säästää reilun 30¤ taksiraha parempaan tarkoitukseen. No miten sen voi muka säästää. Tietysti pyöräilemällä perjantaiaamuna töihin.
Perjantai valkeni kirkkaana,kuivana, mutta hyvin viileänä. Nurmikot olivat osittain huurteen peitossa. Pientä yöpakkasta ollut täten. Pidin pääni ja otin pyörän tallista. Mukana oli vain juomapullo vettä, rasia tummia viinirypäleitä kahvipausseille ja varsinainen työevät. Tietty kännykkä ja pankkikortti kulkivat siinä samalla Riihimäkeen.
Aika vilposta oli polkea. Verryttelyasusteen alla oleva pitkä alusvaatekerrasto ei liikoja lämmittänyt. En oikeastaan pahemmin valittanut. Jäähdytys toimi, eikä hiki puskenut liikoja pintaan. Matkaan lähdin hieman ennen klo 06.30. Koska olin juuri syönnyt hieman tavallista tukevamman aamiaisen, niin varasin aikaa. Mihinkään 18-19 km/h keskinopeuteen en tänä aamuna pääsisi.
Sakon kulmilla kaivelin verkkatakin oikeaa taskua. Tasku oli jäännyt auki kotoa lähtiessä. Tarkempi taskun kopelointi antoi 0-tuloksen. Olin hukannut siis pankkikorttini. Sillä lailla. Nyt en voisi ostaa toisia eväitä Hirsimäen S-Marketista, kuten olin suunitellut ja mikä pahinta Pavi-ilta olisi vaarassa jäädä väliin. Hassu juttu. Olin enemmän nyt huolissani etten pääsisi illalla tanssimaan kun siitä, että korttini voisi joutua vääriin käsiin. Hetken siinä oli mieli mustana, kunnes välähti. Ei muuta, kun työkavereilta yrittää rahaa lainata. Ainahan voi yrittää.
Saavuin työpaikalle hyvissä ajoin ennen klo 8. Heti ovelta päästyäni lainaa pyytelemään. Täkyksi lupasin vielä korkoa 5¤. Olin mielessäni laskenut pärjääväni 50¤ loppuun asti. Paalaaja kaiveli kaappiaan ja lupautui antamaan 45¤. Varasin option siihen. Nyt mieli aikoi nousta, kun aamun aurinkokin joka, pikku hiljaa lämmitti huurreaamua.
Kortin sain mitätöityä, kun sain numeron 020333 varapihaesimieheltä. Se kortti olisi nyt historiaa, vaikka myöhemmin löytyisikin jostakin. Ruokatunnilla kävin vielä toimiston tytöiltä pyytämässä lainaa samalla korolla. Sainkin eräältä varsin viehättävältä tummalta kaunottarelta 40¤. Nyt olisi tanssi-ilta pelastettu. Vielä ennen klo 16 kannoin pyöräni leikkurin konehuoneeseen. Näin yöllä säästyisi aikaa, kun ei tarvitse kaikkia hälyjä kytkeä pois/päälle. Yöllä, kun alkaisi taistelu väsymystä vastaan. Vielä päivän lopuksi pyysin paalaajalta 20¤ varmuudeksi mukaan. Samalla annoin vitosen takaisin. Uskoin tällä rahamäärällä pärjääväni varmasti.
Kun ei ollut tuplaeväitä mukana, niin taukotilan hedelmäpyödältä otin kolmet omenat. Niitä järsimällä arvelin pärjääväni siihen asti, kunnes saisin tukevampaa evästä Prismasta. Meikäläisen massu huutaa ruokaa viimeistään klo 17.30 maissa, kun siihen aikaan olen tavallisesti kotona. Prismasta nostelin ostokoriin paketin pihvihotgokkeja, pullon energiajuomaa, perjantain Iltiksen ja tietty suklaanappipötkön. Tämän jälkeen suorinta tietä rautatieasemalle.
Kello oli jo niin paljon, ettei lippua saisi lipunmyynnistä. Kävelin ulos lippuautomaatille huomatakseni käteisen olevan myrkkyä sille. Vain muoviraha kelpasi. Ilman toimivaa pankkikorttia olo oli, kun B-luokan kansalaisen. No junasta ainakin saisin ainakin lipun käteisellä hankittua. Palasin takaisin asemahalliin. Kaivelin tanssikassista ostamani evästykset ja söin ne nurkassa. Myöhemmin sain vapaan penkin, missä nautintohetki jatkui. Teki mieli käydä kysymässä asemaravintolassa mahdollisuutta saada eväitä lämmitettyä. Hyljäsin ajatuksen ja vetäisin kylmät eväät maaruun juoman kera. Hyvää oli. Oli kyllä nälkäkin.
Kello 18.15 junaan sain lipun hankittua. Halusin menoo-paluulipun varmuudeksi. Lyhyen keskustelun jälkeen konnari sen minulle myikin. Tikkurilassa suoraan Tikkurin Valintaloon ostamaan yöeväitä: ruiskarjalanpiirakoita, jotakin laihduttajan limua, maitokahvienergiatölkin ja suklaalevyn. Näillä pitäisi kotiin asti pärjäillä.
Aika meni yllättävän tiukoille Tikkurilassa. Aikaa bussin lähtöön jäi kutakuinkin 30 min. Aurinko oli jo laskusuunnassa ja ilman lämpötila teki samaa. Mielessä kävi, ettei tänä iltana tarvitsisi hikeä pyyhkiä samaan tahtiin, kun kesällä. Siinä pysäkille tuli pariskunta, joka vaatetuksen perusteella arvelin tulevan Paville myöskin. Pariskunta oli tulossa töistä ja väsymys painoi, joten tänä iltana jäisi tanssit väliin. Tunsivat Pavin. Olivat siellä joskus käynneet. Siinä ennen kun astelivat bussiin kertoivat eräiden tanssijoiden tanssivan vaan samojen kanssa. Tuttu juttu..totesin. Näihän se menee, mutta en tuota valita. Ainakin tähän asti on minulle myös daameja riittänyt. En koe kytkyparien vähentäneen omaa flaksia tanssipaikoissa.
Paville vievä bussi tuli ajallaan. Kauko-Idästä kotoisin oleva kuski kysyi: sisäinen? Sanoin meneväni Paville. En huomannut bussissa muita tanssijoita. Nuorisoa oli bussin etuosa täynnä. Tähystin tarkkaan eteenpäin. Yritin nyt muistaa pysäkin, millä jäädä pois. Pieni epävarmuus kyllä hiipi mieleen: menikö minun pysäkki jo ohi. Huoli oli turha. Tuttu T-risteys tuli näkyviin ja nappia nopeasti painamaan. Samalla pysäkillä jäi pois myös hemmo, jota en vaatetuksen perusteella olisi uskonut tulevan tanssimaan.
Lippuportilla tutut kuviot. Toiseksi viimeistä leimaa passiin ja narikkatiloihin . Kassista kaivelin tanssikengät ja sen pahuksen Muumi-pyyhkeen. Punaviinipyyhe majailee vieläkin Hausjärvellä. Nyssäkkä narikkaan ja miestenhuoneessen tarkistamaan miehen olevan tanssijan näköinen. Se mitä peili näytti sai kelvata. Pinssi rinnukseen ja suuntana kahvio. Kahvion kassalla oli aina niin pirteä nuorekas tuttu daami. Toivotin hyvää iltaa ja sain lämpimän halauksen hymyn kera. Ostin siinä vissypullon ja tyrkytin vaihtorahat tipiksi.
Jukka Eskelinen ja Onnenkulkurit aloittivat soitannan. Parketille ei ollut kiirettä. Kun perinteet on kunniassa, niin valssin sävelet täyttivät ilman. Daameja oli alkuillasta yllättävän vähän. Ikähaitaria oli tänä iltana nostettua tavallista korkeammalle. Missä olivat 30-40 vuotiaat naiset tänä iltana? Eivät ainakaan Pavilla. Alkuillasta oli Akvaario vielä kiinni.
Oudosti tuo lähes kuukauden tanssitauko tekee hallaa. Kaksi ensimmäistä foksia meni tuntumalla. Oli tunne toisen jalan olevan kipsissä. Oikea käännös meni kun kurssilla oli opetettu, mutta vasen vastaava oli alkuillasta vielä hieman hakusessa. Ei kyllä passaa enään mitään pitkää tanssitaukoa pitää, kun kotonakaan ei tule mielikuvaharjoituksia tehtyä.
Varjokuvan pojat tulivat lauteille Onnenkulkureiden lähtiessä taukoa pitämään. Ensivaikutelma oli toisen bändin lainanneen Varjokuvan soittimia. En muistanut herrojen pitävän rokkabill-lookkia. Vaatteet ja kampaukset viittasivat tähän vahvasti. Kuten edellä, niin myös Varjokuva esitti tanssittavaa musiikkia. Tälle perjantaille ei oltu tuputettu liikaa valssia.
Tuttuja daameja en paikalla ollut montaakaan. En päässyt heitä tanssittamaan. Erästä uutta kasvoa tanssit kahdet parit. Ihmettelin alussa hänen heikkoa seuraamistaan. Myöhemmin selvisi daamin nauttineen muutakin, kun kansalaisluottamusta. Humalaiseen tanssijaan ei äkkiä uskoisi Pavilla törmäävän.
Toisenkin daamin kanssa tuli tuplat tanssittua. Ensin kädenalipyöritykset ja sitten humpat. Humpassa oli vahvaa flirttiä ilmassa. Kuten Fredi aikoinaan lauloi, niin pylly pyllyä vasten..ihan sananmukaisesti. Kahdet humpat tuli illan mittaan mentyä. Muistaakseni Johanna Rantsin esittämät olivat aivan liian nopeita ainakin minulle. Siinä tuli kyllä miehelle kiire viedä kuvio läpi, jotta daami pystyy sitä seuraamaan. Ei enään näin nopeita humppia..kiitos.
Jos Johannan humpat meni pikakelauksella, niin kuuluisan näyttelijän ja elokuvaohjaajan säveltämä Smile ja kahdet Paula Koivuniemen ikivihreät toivat iltaan sitä tunnelmaa isolla t:llä. Kerroin eräälle foksidaamille myöskin popin kuninkaan laulaneen Smile-kappaleen. Yhdessä ihmeteltiin hänen jo olevan 50v. Niin se aika kuluu. Tänä syksynä sitä tuntee olevansa wanha itsekkin.
Naisten tunti ja vartti alkoi omalta kohdalta vaisusti. Varsinkin kaikki Johannan laulamat kappaleet olisivat olleet minulle mieluusti tanssittavia. Daamit vaan pistivät minut paitsioon tässä. Varsingin alun tangopari jäi harmittamaan. Tangoa pääsee niin vähän foksaamaan illan mittaan. Alkuilta meni kuivin kainaloin, mutta kyllä se hiki kuitenkin alun jälkeen pukkasi pintaan. WC-tilojen kuivaajalle oli käyttöä. Se viikon sairasloma oli vielä muistissa, joten yritin pitää itseni lämpimänä. En käynnyt ulkona, enkä Akvaariossa. Samoin tuulettimia yritin vältellä parhaani mukaan.
Ostin vielä toisen pullon vissyä ja nyt sain tippirahat takaisin ja samalla kyytitarjouksen radanvarteen. Kiitin ja kerroin hankkineeni jo paluulipun. Samalla sain varmistuksen siitä, että hänen piti hakea minua Riutan naistentansseissa. Joku vaan ehti ensin. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan toinen tilaisuus.
Varasin aikaa poislähtöön ja pistin tanssi-illan pakettiin hieman ennen puoltayötä. Narikan jälkeen pistin tanssipaidan kassiin ja pistin pitkät alusvaatteet päälle. Matkalla kohti asemaa söin yöeväitä kaikessa rauhassa. Vanhalla Porvoontiellä oli ilmeisesti joku poliisin moporatsia. Siinä poliisi testasi mopoa tai kevyt moottoripyörää. Ainoa asia mitä ihmettelin oli ajo ilman kypärää. Eikös se kypäräpakko koske myöskin virkavaltaa?
Noin klo 0.30 olin Tikkurilan asemalla. Aikaa oli lähes 30 min junan lähtöön kohti pohjoista. Pavilla olisi vielä ehtinyt yhden parin tanssia, mutta liika kiirekkään ei houkuttele. Riihimäellä olin klo 02 maissa. Fortumin mittari näytti +9 astetta. Tänä yönä ei olisi pakkasta tuumasin. Hiljaisen kaupungin läpi kävelin työpaikalle. Olin jättänyt lenkkitossut taukotiloihin, joten jouduin sittenkin hakemaan ne sieltä. En ajatellut ajaa kävelykengillä 22km takaisin.
Alakerrassa pistin päälle myös verkkapuvun. Junassa oli liikaa väkeä, jotta vaihto olisi siellä onnistunut. Minimimäärällä tavaraa otin mukaan. Pyörä konehuoneesta ja valot päälle. Sakon kohdalla muistin.....ai niin se häly ja takaisin työpaikalle. Oli lämmin ilma ajaa takaisin. Kotona noin klo 04.
Varsin tavanomainen tanssi-ilta Pavilla. Tähtiä kolme.