Jenkkapirtillä sittenkin [Tanssipaikat] (Aito 2008-08-31 17:10)
Mä olen kyllä ihminen, jonka suunnitelmat voi muuttua saman päivän aikana moneen kertaan ja sitten kuitenkin loppuratkaisuna se, mikä pitikin ;D
Meillä oli tiedossa kihlajaiset Helsingissä lauantaina päivällä. Kun Savolaisen lapset ilmoittivat etteivät tule viikonlopun viettoon meille, ehdotin SP:lle, että hän voisi mennä takas tullessa Riutalle Finkkutansseihin. Järjestin hänelle paluukyydinkin yhden ystävämme kyydillä. Minä heittäisin hänet poikani kanssa juhlista tullessa Riuttaan ja yöllä kömpisi viereen tyytyväinen Savolainen. No elämä ei aina mene niinkuin halutaan ja niin nytkin viikolla tuli vähän "murhetta pesään" ja loppuviikosta aloin ajatella myös omaa jaksamistani. Keksin perjantaina heureka-ajatuksen. Jos saisin pojan hoitoon la-yöksi, voisin itse mennä vähän myöhässä Jenkkapirtille - Riutan Finkkutansseihin kun mulla ei mitään asiaa ole. Siellä on aina Savolaiselle niin paljon tuttuja naisia joita tanssittaa, etten halua että hän joutuu sellaisena iltana kun olis mahis tanssia tosi monen tutun kanssa, tanssimaan paljon minun kanssa. Minua kun ei (varsinkaan Riutan) finkkutansseissa kovin hyvin haeta, niin olen tämän jo kantapään kautta oppinut, että silloin on parempi etsiä toinen paikka tai jäädä kotiin. No PNP:n tansseissa mulla on usein ollut hyviä hakijoita ja tosi kivaa, joten valintani osui siis Jenkalle. Mutta sitten tuli lauantai-aamu ja mustia varjoja suunnitelmieni eteen. Pojalle ei olisikaan hoitopaikkaa. Savolainen ehdotti että olisi jäänyt hänkin sitten kotiin, mutta en suostunut siihen. Halusin antaa omalle Rakkaalle sitä omaa aikaa mitä hänkin tarvitsee, ihan niinkuin minäkin.
Niinpä sitten lähdettiin sinne juhliin ja siellä eräs tuttu herrasmies ilmoitti olevansa myös menossa Riutalle. No kysyttiin Savolaiselle kyytiä ja kun poika alkoi oirehtia astmallaan kaikenmaailman hajuvesiin ja muihin, päätin lähteä jo ajoissa pois. Siinä juuri ennen lähtöä poika soitti itse mun vanhemmille ja kysyi josko voisi mennä heille yöksi. Se kävi isovanhemmille hyvin ja niinpä sitten kiireen vilkkaa kotiin tai suoraan mummilaan, sieltä kotiin vaihtamaan vaatetta ja eikun Jenkkapirtille. Koska tiesin että tuttuja menisi paljon joko Kisarantaan tai Riutalle missä oli myös hyvät esiintyjät, ajattelin että pukeutumisella ja tyylillä on nyt väliä. Niinpä vedin päälleni kauniit (ainakin omasta mielestäni) vaatteet, hameen joka minulla oli päällä viikko sitten Mäntsälän huippuihanissa tansseissa ja paidan millä aikoinaan hurmasin Savolaisen ;) Ajattelin että jäädynköhän minä raukka sinne jos siellä ei olekaan ketään, mutta pelko oli aivan turha.
Paikalle saavuin 20.30 ja jouduin ajamaan autoni pöpelikköön. Yöllä en meinannut löytää sitä, ihan kuin metsä olisi sen niellyt kun siellä oli niin pimeää. Lippuluukulla oli jono mutta onneksi humppa soi joten ei ollut kiirettä. Kun kipaleet vaihtui, tyrkkäsin itseni siihen tutulle paikalle portaille eturiviin mistä on tänä kesänä käynyt hyvä flaxi tanssiin pääsyn suhteen. Siitä se sitten alkoi. Nimittäin uskomattoman hyvä ilta. Voi taivahan vallat. Jos oli odotukset viime lauantaina Mäntsälän suhteen nollas ja illasta tuli tosi hyvä, niin näin kävi nytkin. Mä tanssin kuin heikkopäinen, tosin polkilla painelin baariin ja vedin pikavauhtia siiderin kitaani, muuta en sitten suuhuni koko iltana ehtinyt pistääkään, ei malttanut lähteä rivistä tai lattialta mihinkään.
Tuttuja miehiä oli sopivasti. Muutama herkku ja sitten yhden naisherkun mukana oli tullut tuntematon (todellinen herkkujen) herkku. Oi oi oi. Nirvanassa kävin monta kertaa illan aikana, naistenhaun tangoilla ja PNP:n seitsemän päivää soidessa vaivuin niin mielettömään transsiin, etten olis uskonut sitä ihan äkkiä kokevani. Sain vastauksen juuri niihin kysymyksiin mihin oli tarvekin. Suunnaton kiitos jos luet tätä. Mua haki illan aikana 4 uutta miestä mikä on mulle tosi paljon. Pari heistä useammankin kerran. Ai että mä mielessäni kiittelin sitä että niin moni nainen oli mennyt Finkkutansseihin ja meitä naisia ei Jenkalla ollut ylimäärää niin paljon kuin yleensä. Naistenhauilla onnistuin todella hyvin ja mun ilme koko tanssien ajan oli varmasti näkemisen arvoinen. Hymyssä suin, silmät kiinni, lähes koko illan. Sille Herkkujen Herkulle lähtee myös terveiset. Toivotaan että joskus vielä tanssitaan, vaikka kaukana asutkin. Olin otettu hauistasi, jopa siitä minkä teit kun nainen vietiin mun edestä, sinun nenäsi edestä ;)
Kun Pekka Niskan Pojat lopetti soittonsa, menin hakemaan Pyhäsalmelta asti tulleet halausterveiset bändin komeimmalta mieheltä. Sain siis kaksi halausta, koska se ensimmäinen, kaukaa lähetetty ja Savolaisen sylin kautta välitetty, piti nyt korvata aidolla halilla. No siinä tätä komistusta halatessani paikalle saapui "muutama" muukin halattava ja mä olin seota onnesta. Pääsin niin hyvin halaamisen makuun että kohta huomasin halaavani paikalle poikia halaamaan tullutta Janskuakin ;D Siinä oli oikein kimppahalit. Hauskaa. Halaaminen on kummallinen asia. Siitä saa voimaa, iloa ja pienen hetken läheisyyttä. Sitä mitä ihminen tarvitsee joka päivä ollakseen onnellinen ja ollakseen Ihminen Ihmiselle. Halaus on ihana tapa, minkä toivon säilyvän minun ja Savolaisen tavoissa pitkään.
Kun Savolainen oli kerran toisen kyydissä tulossa Riutalta pois, ajattelin ilman muuta että he ovat siellä loppuun asti. Niinpä mulla kun kerrankin oli niin kivaa ja miellyttävää, ajattelin että kun kerran hakuja riitti, voin hyvin olla loppuun asti. Yritin kyllä päästä ennen vikoja valsseja pois, mutta kaunis, kohtelias pyyntö saada tanssia ne kanssani, sai mut jäämään. Vikojen valssien jälkeen piti sitten hyvästellä pian kauas muuttava nainen ja pari muuta. Siinä vitsaillessa meni vielä tovi aikaa. Kun autolle pääsin, näytti kello 01.40. En muista milloin olisin loppuun asti tansseissa ollut. En tänä vuonna, en viime vuonna, en muista kyllä milloin. No ajattelin että eipä kiire oo kotiin, kun ei se oma Rakas Mussukka kuitenkaan vielä siellä ole. Vaan väärin veikattu. Kyyti olikin lähteny jo aikaisin ja siellähän se Savolaiskulta odotti minua kotona yöpalan kanssa hellän sylinsä kanssa. Voiko mikään olla ihanampaa kuin onnistuneen illan jälkeen saada kertoa se heti omalle Rakkaalle ja käydä sen jälkeen nukkumaan siihen syliin mitä illan aikana jo ehti kaivata.
Lämmin kiitos kaikille iltaani osallistuneille. En olisi uskonut että illasta tulee noin hyvä. Musiikki oli koko illan todella monipuolista ja hyvin soitettua. Susanna Heikkikin miellytti minua, niin silmää kuin korvaakin, vaikka nainen olenkin. Ainut miinus tulee kesämekon kanssa olleista mustista sukkahousuista ;)
Nyt mä muuten muistin just yhden jutun mitä pääsin tekemään eilen myöskin. Pujottelemaan pylväitä, tanssimaan portailla ja tanssimaan buggaa kolmen kimpassa ;)
Näillä eväillä jaksaa taas. Ja mikä parasta, myös Savolaisella oli ollut onnistuneet tanssit Riutalla ja oli löytänyt hyviä tanssitettavia ja saanut hyviä hakuja naistentunnilla, valtavasta naismerestä huolimatta.