Etäisyyden kopioiminen mieheltä [Tanssilajit] (Pia M 2008-07-30 16:05)
Menneisyyden lindy hopissa molemmat parin osapuolet olivat vapaita toteuttamaan itseään musiikin rytmiin. Voidaan sanoa, että tuolloin kuviot syntyivät rytmistä, ei toisinpäin.
Kuulostaa upealta.
Nykyään ollaan todella niin tiukasti lavatanssissa siinä kaavassa, että mies vain vie ja nainen vain seuraa (ja kaikki muu on väärin). Myönnän, että olen itsekin erinäisiä kertoja paritanssitunneilla alleviivannut tätä ja korostanut, ettei hommasta tule mitään jos molemmat vievät.
Mutta jos vieminen ja seuraaminen olisikin vastavuoroista, niin toimisihan se...
Minua joskus ahdistaa se ehdottomuus, että miehen on saatava päättää tanssissa lähes kaikki: suunta, nopeus, käännösten suunnat ja käännösmäärät, samoin tulkitaanko musiikkia vai ei, ja jos niin miten. Jos nainen tekee lähes mitä tahansa omaa, mies on ihmeissään, kokee menettävänsä tilanteen hallinnan ja moittii vähintään mielessään naista siitä, että tämä ei seuraa.
On olemassa sellainen tanssin muoto kuin kosketusimprovisaatio. Se perustuu tanssijoiden vastavuoroiseen kosketukseen ja kosketuksen vaikutukseen tanssikumppanin liikkeeseen. Kumpikaan ei "vie" tai "seuraa", vaan tanssijat tuottavat yhdessä tanssinsa. Musiikki synnyttää kuviot ja liikkeen.
Tanssin on tarkoitus olla luovaa toimintaa. Naisen luovuutta rajoittaa suunnattomasti tämä ehdoton viejä-seuraaja -asetelma. Kärjistettynä, meidän paritanssissamme mies luo ja nainen vain peilaa miehen luomusta. Naisen oma tulkinta musiikista on pakko jättää syrjään, jotta paritanssi nykyisillä säännöillä onnistuisi.
(Tämä on siis pohdintaa. Kyllä minä nautin miehen vietävänä olemisesta kun lavoille menen, mutta joskus olisi mukava saada irrotella myös omien fiilisten mukaan ja ehkä vielä saada positiivista ilmettä miehenkin naamalle sillä omalla irrottelulla :-)