Maaseudulla ruuhkattomissa tansseissa [Tanssipaikat] (Grapponia 2008-08-11 12:27)
Takana lyht mutta sitäkin mieleenpainuvampi kiertue maakuntien tanssipaikoissa, josta tässä pieni raportti. Kangasniemen Syvälahdessa kuten myös Kurikan Lusassa ja Luvian Laitakarilla oli ihana tanssia: väkeä ei ollut liikaa, ihmiset ottivat toiset tanssijat hyvin huomioon ja jopa cha chaata saattoi tanssia ilman, että joku olisi tullut niskaan (etelän tansseissa tämä on viime aikoina ollut enemmän sääntö kuin poikkeus). Syvälahdessa esiintyneellä Korisevalla on mielestäni oikein kiva repertuaari hyvin tanssittavia kappaleita ja omakin fiilis nousee pirtsakan Arjan tunnelmoidessa lavalla. Syvälahteen voisi hämäläinen lähteä toistekin. Luvian Laitakarin lavalla korostui tämän maakuntakiertueen yksi piirre: Tanssiyhtye Menokkaat soitti siellä mukavan foxiparin, joista toinen kertoi 16-kesäisistä neidoista, toinen viisikymppisistä hurmmaajattarista. Tähän ikähaarukkaan ei tainnut moni paikan daameista osua, kavaljeereista puhumattakaan. Käyvätköhän maalla nuoret ylipäätään enää lavatansseissa? Syvälahteen oli viime visiittini jälkeen tehty ulos lisälava, jossa tosin ei kukaan viileähkön sään vuoksi pyörähdellyt. Laitakarin lava oli kauniilla paikalla pienessä venesatamassa, ja voin vain kuvitella, miten suloista olisi kauniilla säällä käyskennellä välillä ulkona merta ihailemassa ja sitten taas nautiskella tanssista kodikkaalla pikku lavalla. Kun Myrskylyhty aloitteli Lusan lavalla, oli parketilla neljä paria - ihana pyörähdellä vaihteeksi vauhdikkaasti. Ammattitaitoisesti Mikko Mäkeläinen & bändi hoitivatkin homman kotiin väen vähäisyydestä huolimatta. En havainnut paikalla oikein kunnon hakurivejä, mutta lavalla näytti olevan silti kohtalaisen paljon muitakin kuin pariskuntia. Lava oli melko iso, heinäseipäillä sisustettu, mikä hyvin sopikin kurikkalaiseen maalaisympäristöön. Mäkeläisen poppoo onnistui harmittavasti varaamaan leirintäalueen mökit itselleen ja jäimme lehdelle soittelemaan eli jouduimme tyytymään nukkuma-aittaan. No, miesten vessat oli kuulemma oikein siivottu bändin poikien kunniaksi; naisten puolella visiitti jäikin sitten lyhyeksi. Nämä pohjanmaalaiset leirintäalueet saivat kyllä pahoittelemaan sitä, miksei luoja luonut minua rikkaaksi, sillä ostaisin heti asuntoauton... Mitäs muuta mieleen jäi? Hiljaiset sillat tuli kuultua kolmessa paikassa (Menokkaiden versio ehkä hellyttävin) , Kurikassa soitettiin humppaa yhtenään, Luvialla taas valssia. Oli myös aika jännä nähdä, miten eri puolilla Suomea ilmeisesti opetetaan hieman erilaisia kuvioita esimerkiksi fuskussa. Hämmentävää oli havaita, miten paljon meillä eteläsuomalaisilla on valinnanvaraa tanssipaikkojen suhteen, kun kauempana niitä sai kyllä ihan metsästää, ainakin jos viikolla halusi tansseissa käydä. Kiertueemme huipentuikin sitten etelän ruuhkatansseihin eli voihan finkut, kun meitä miss and mr märkä paita -ehdokkaita taisi olla aikasten paljon eilen paikalla.