Seitsemän seinähullua veljestä yllätti iloisesti [Esiintyjät] (-Jo 2008-07-31 23:09)
Löysin kuin löysinkin tämän Jo:n kirjoittaman artikkelin. Artikkeli tuli mieleeni, kun Jenkkapirtillä seurailin Seinähullujen soitantaa.
Semmoinen rento, välitön fiilis huokuu heidän esiintymisestään. Ja se soitto: kolme puhallinta parhaillaan luo tunnelmalliset harmoniat esitettäviin kappaleisiin. Laulajina ei ihan sooloartistin tasoisia bändissä ole (mielestäni), mutta rumpalin karheahko tenori kuulosti komealta johonkin hitaammanpuoleisiin tunnelmapaloihin. Lauluhommat jakautuvat useamman kesken, ja "Helmestä tuttu" puhaltaja/laulajakin bändissä nykyään on.
Paikalla kun oltiin tasan klo 20, niin bändit vielä kasailivat kamojaan, varsinkin Finkut. Seinähullut aloitti, ja ei ihan heti balanssit olleet kohdallaan, vaan kummasti tuo siloittui iltaa myöden. Finkut on oma itsensä, lomilta palailun jälkeen, ja mukava heidänkin soitantoaan oli seurailla ylälehtereiltä, yhdessä välissä.
Seinähulluilla on niitä vanhoja hittejä, mutta ainakin "Lihavat on lepposia" ei nyt tullut, eikä "Pistetään banaania poskeen". Hyvä kun korvasivat noita tanssiohjelmistolla, sillä tosiaan soittavat harvemmin kuultuja kipaleita, omanlaisellaan, mukavalla tavalla.
Niin ne tanssit. Tanssia sai, niin paljon kuin halusi. Väliin piti puseroa tuuletella takapihan tuulten tuntumassa. Ja mukava kimppakyyteily siihen päälle. Kuten todettiin, vaikka pidemmälle matkailu väsyttää, niin piristää kummiskin hiukka enemmän.