Liian vähän laukemisia vai sensuaalisuutta? [Tanssijat] (4711 2008-08-04 22:14)
Tän illan tanssit jäi menemättä. Ahdisti ajatella, tyrkyllä, ja tietenkään hän jota kaipaisin ei ole maisemissa... Tanssi, niin kuin seksikin, on pakkopullaa, jos "tunne" katoaa ja mielenkiinto samoihin tanssimiehiin ja kuvioihin.
Tässä on vinha perä. Et varmaan ole ainoa, joka näin joskus kokee.
Tanssiharrastuksessakin on hyvä saada säilymään se lataus, mikä on hyväksi parisuhteelle. Se ei tarkoita tanssin/seksin määrää, ei tavan tallaamista eikä kuvioteknikkaa, vaan: sensuaalisuutta. Luovuussivuillakin tanssin sensuaalisuus rinnastetaan hiukan liikaa seksuaalisuuteen, sillä ainakin minä koen sensuaalisuuden ennen kaikkea mielen ja liikkeen estetiikaksi. Eri ihmisten mielestä esteettisesti kaunis voi olla erilaista, mutta jokainen kaipaa oman sensuaalisuudenkaipuunsa täyttymistä, niin tanssissa kuin parisuhteessa.
Näin minä selitän itselleni sen, miksi yhä enemmän nautin vapaasta tanssi-ilmaisusta - niin katsoa kuin kokea itse. Koen sensuaalisuuden nimenomaan tanssissa, jossa yhdessä miehen kanssa - sielun, mielen ja vartalon kontaktissa - tanssitaan suhteellisen vapaasti, virallisia kuvioita rikkoen. Sellaisen seuraaminen (tai pyörätuolitanssissa osittain vieminen) on kuin esteettistä, sensuellia rakastelua. Se voi olla raisua leikittelyä tai hyväilevää vartalonkeinuntaa.
Ja minulle on näin mielestäni selvinnyt myös se, miksi tälle palstalle ei kaivata lavan ihmissuhteita horjuttavia juttuja. Erityisesti varmistuin asiasta, kun kaappeja siivotessani sain tänään eteeni Hesarin Elämä&Terveys -sivun pvm:ltä 13.10.2003. Sivun otsikko huutaa: "Tärkeintä on olla hyväksytty". Se koskee myös tunnetta tanssilavalla. Ingressi sanoo: "Parisuhteen seksuaalisuus on aistillista yhdessäoloa, joka jatkuu vanhuuteen saakka". Psykiatri Matti O. Huttunen sanoo: "Moni hyvin aistillinen pari saattaa olla yhdynnässä kerran puolessa vuodessa. Rakkaudellista erotiikkaa ei voi mitata yhdyntöjen määrällä". Samoin lavalla yleinen hyväksytyksi tulemisen ilmapiiri mutta suhteellisen harvat sensuaalisen täyttymyksen kokemukset kantavat harrastusta vuodesta toiseen.
Terapeutti Heidi Valasti sanoo jutussa: "Ihmiset kanavoivat rakastetuksi tulemisen, luottamuksen ja turvan tarvettaan seksin harrastamiseen. Seksiä käytetään lääkkeenä myös yksinäisyyteen ja ikääntymisen pelkoon. Moni kaipaa kuitenkin ennen kaikkea kauneutta ja aistillisia olemassaolon kokemuksia, jotka voisivat parhaiten tyydyttyä luonnossa tai vaikkapa uimalla, eivät naimalla". Lisäisin listaan erityisesti paritanssin.
Matti O. Huttunen sanoo vielä: "Rakastuminen poistaa häpeän ja eheyttää ihmisen, koska silloin tulee kaikkinensa hyväksytyksi. Se synnyttää parin välille siteen, ja rikkeetön halu halutaan kokea uudelleen ja uudelleen". Mitä rikkeetön halu tarkoittaa, sitä voi itse kukin miettiä omalta osaltaan, myös tanssiyhteisössä. Huttunen huomauttaa, että kolmen kuukauden kuluttua - ennemmin tai myöhemmin - jompikumpi torjuu: ei jaksa, väsyttää. "Se (pakit!) tuntuu sietämättömältä ja lamauttavalta. Sen vuoksi seksi monissa liitoissa niin helposti muuttuun rutiiniksi."
Huttusen mukaan miehen suurin ilo on se, että hänen puolisonsa haluaa häntä, ja hän voi rakastettuna tyydyttää naisensa toiveita. Se voi olla miehelle suurempi ilo kuin orgasmi.
Miten varmistaisimme, että tanssilavailmapiirissä sekä miehet että naiset saisivat hyväksyvässä ilmapiirissä kokea orgasmia suurempia iloja tuottaessaan tanssi-iloa tanssiparilleen?
Jutussa Valasti nimittäin toteaa, että orgasmi ja nautinto ovat eri asioita. Se tulee esiin seksiaddikteilla: he voivat laueta seitsemän kertaa päivässä yhdynnässä tai masturboiden ja jokaisen laukeamisen jälkeen kokea tyydyttymättömyyttä. "Orgasmi on tietyllä tavalla refleksi. Siitä jää kuitenkin tyhjä olo, jos tunteet eivät ole mukana".
Jos siis "tunne" katoaa..., lavat tyhjenevät.