Mäntsälä 23.7., Eija Kantola ja Uusi Tangokuningas [Tanssipaikat] (Pia M 2008-07-23 1:52)
Nyt kun oon saanu tuon Savolaisen jaloista pois ja minun helmoistani roikkumasta tuonne Riutan naistentanssuloihin, on minullakin aikaa vihdoin kirjoittaa muutama sana eilisistä tansseista.
Olen käynyt tänä kesänä harvinaisen usein Mäntsälässä eikä yhtään fiasko-iltaa ole tullut vastaan. Koko ajan odotan, koska se tyypillinen Mäntsälä-ilta mulle tulee, mutta ei tullut nytkään. Vaikka naisia oli paljon, niin pääsin silti kuluttamaan parkettia todella hyvin. Paljon paremmin kuin valitettavasti moni muu nainen eilen illalla. Nimittäin naisia oli paljon ja yhdenkin kerran kun tuttava-naisen kanssa jutusteltiin valssit ihan tarkoituksella siellä takarivissä (kiitos vaan juttelutuokiosta, on ihanaa kun on saman kokenut ihminen, tietää puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa eikä tule tunne että itseä pidetään ihan hulluna kun kertoilee asioita jotka eivät ihan normaaleja ole), niin kun seuraavat kappaleet alkoi, meidän eteen tuli ainakin 8 riviä naisia. Ohhoh, tuttava sanoikin "Hei, tähän meidän eteen tulla tupsahti pari naista". Ei mitään toivoa siis päästä lattialle, jos ei mennyt ja ängennyt itseään kahteen ekaan riviin. No minut tuolloin takarivistä haki kyllä mies, mutta hän olikin oma kulta,kun oli nähnyt että jutustelen siellä, niin tiesi mistä noutaa. Mutta näin yhdenkin erittäin tanssitaitoisen naisen lähtevän todella aikaisin kotiin kun kukaan muu kuin Savonpoeka ei tainnut häntäkään hakea :( No minua haki muutama muukin kuin SP, vaikka hänen kanssaan ison osan illasta tanssinkin. Naistenhaulla hänelle olis saanut ottaa taas jonotusnumeron, joten tyydyin suosiolla hakemaan ensin ne kaikki muut haettavat ja sitten Savolainen jo etsikin minut käsiinsä ja sanoi "Eiköhän olis jo oman vaimon vuoro" ;) Siitä sitten loppuilta hissuteltiinkin yhdessä, ihan loppuun asti ei jaksettu olla, mulla petti nimittäin selkä pahemman kerran. Hiivatin edellisen illan prätkän kyydissä olo oli tehnyt tehtävänsä ja selkä alkoi oikutella jo aika alkuillasta. Yöllä kotiin mennessä, jo autoa ajaessa, tuntui että nyt en taidan omin avuin taas kotiin selvitä. Onneksi oli tuo turvamies auttamassa ;D
Paljon enemmän oli väkeä kuin minäkään olisin kuvitellut. Minua hakenut mies kertoi että ed lauantaina oli tangokuningatarta ollut katsomassa Mäntsälässä vain kourallinen ihmisiä. Sääli. Minä ajattelin siinä vaiheessa pelon sekaisin ajatuksin että minkäköhänlainen tuo uusi Kunkku sitten mahtaakaan olla. Mutta hänhän oli hyvä. Siis minun mielestäni erittäin hyvä, samoin tykkäsi Savolainen. Vaikka biisit olivatkin niitä aika yleisiä, veti mies esim My wayn niin hienosti että ihan kylmät väreet meni selkää pitkin. Kunkku osas niin tangot kuin muutkin sävellajit mielestäni hyvin, pitkästä aikaa kunkku joka jäi heti miellyttävällä tavalla mieleen. Ja välihöpinätkin oli ihan kivoja. Täytyy ensi kerralla (ehkä jo huomenna) uskaltautua ja mennä pyytämään nimmarikortti.
Tuleeko teille koskaan sellaista oloa tansseissa, jonkun tietyn ihmisen kanssa tanssiessa, kuin olisitte tullut kotiin? Minulle tulee tosi usein Savolaisen kanssa tietysti, askeleet kun tuntuu sopivan yhteen, mutta myös muiden kanssa. Eilenkin paikalla oli eräs mies, jonka olen tuntenut jo, hetkinen hetkinen kun lasken, 16,5 vuotta ja edelleen ilahdun ja hänkin ilahtuu joka kerta kun tapaamme. Tulee tunne, että on taas tullut kotiin. Hetkeksi. Sen kuuden minuutin ajaksi mitä aina kerrallaan yhdessä tanssitaan. Tätä tunnetta ei missään nimessä tule kaikkien kanssa, jännä tunne. Eilenkin vedettiin kahteen eri otteeseenkin sellaiset nopeat jivetyyppiset kipaleet ja mies meinas tappaa mut viennillään, niin kovaa menoa. Mutta hymy ei hyytynyt koko aikana, hymyilin kuin hangon keksi, koska tuo "tulin taas hetkeksi kotiin" tunne oli niin voimakas. Tälle miehelle suukon suikkaus poskelle kappaleen lopuksi on melkeimpä must - se tulee jotenkin selkäytimestä.
Savolainen yritti eilen tangoilla saada mut menemään sekaisin. Hän teki niin ihmeellisiä fiilistelyliikkeitä ja askeleita että olin jo nauruun purskahtaa mutta seonnut en kertaakaan. Kotimatkalla SP:tä ihan nauratti kun hän muisteli miten hän oli väen vängällä yrittänyt saada mua sekoamaan, muttei saanut. Mä roikuin kaulassa kuin iilimato ja menin joka venkoilun ja kiemurtelun mitä mies vaan keksi. On se tanssiminen vaan joskus niin mahdottoman hauskaa puuhaa :)
Uusi virallinen bongikin siis tuli - Maalaisvaari. Kiitos ja niiaus :)
Paljon oli naisissa taas tuttuja. Ihanaa oli jutustella rivissä, penkissä, kahviossa ja ulkona. Olin ajatellut että mun Marimekon pallokuviomekko saisi ainakin naisilta kehuja, niin katin kontit. Kukaan ei edes huomannu mun kesämekkoa, vaan kaikki kehu vaan mun kenkiä ;) No parempi sekin kuin ei mitään.
Oikein oli mukava ilta. Eija Kantola oli taas oma varma itsensä, tykkään hänestä aivan mielettömästi. Ja varsinkin niistä saappaista ;) Kannatti ehdottomasti lähteä tanssimaan. Tänään onkin sitten mulla koti-ilta ja huomenna jos lähtis fanittaa Souvareita Jenkalle. On siellä se uus Kunkkukin ;D