Miten ratkaisette pulman, jonka nimi on oma puoliso ei tanssi? [Tanssijat] (Kufitar 2008-07-02 12:36)
Voi mahoton, kun minuu itketti ja nauratti yhtäaikaa kun luin sinun kertomustasi, Tinakenkätyttö! Niin tosia, niin realistisia ajatuksia! Vaikka tanssi on vaan harrastus, silti siihen sisältyy niin paljon tunnetta; tuo kaipuu saada lähteä jonkun kanssa yhdessä tansseista taivaallisen tanssi-illan jälkeen, se on niin tuttu... Mutta suhteiden on jäätävä lavalle, se on vaikeaa. Tai sitten hyvä idea, niin kuin tällä palstalla joku ehdotti, pitäisi alkaa olla reilusti kaveri, niin että oma puoliskokin tietäisi kenen kanssa sitä tanssaillaan.
Olen lähes joku kerta törmännyt, silloin kun harvakseltaan käyn tanssimassa, ihanaan vanhaan pariskuntaan. Heistä näkee, että he on tanssineet yhdessä varmaan 50 vuotta, ja yhä nauttivat tanssista ja ilo paistaa kasvoilta. Yhdessä lähteneet ja tulleet, kenties tavanneetkin aikoinaan tansseissa... Ja kunto pysyy hyvänä, sen lisäksi parisuhde hoituu; mummo kihertelee yhä kun pappa vähän likistelee! Suuren liikutuksen vallassa usein katselen tuota paria.
Ja vielä sormuksista, itse en koskaan kehtaisi jättää sormusta pois tanssimaan lähtiessäni, se on kuitenkin hyvä merkki siitä että olen sitoutunut, olen täällä vain tanssimassa. Ja kait sitä saa silti naiselta näyttää, vaikka oma mies olisikin kotona! Tanssissa ollaan kuitenkin mies ja nainen; minulle tanssi onkin naiseuden vahvistamista, kun tuntuu, että se arjen pyörityksessä ja kiireessä hukkuu. On ihana olla vietävänä, kokonaisena naisena.