Miten ratkaisette pulman, jonka nimi on oma puoliso ei tanssi? [Tanssijat] (Kufitar 2008-07-02 12:36)
Välillä miesnäkökulmaa asiaan...
Kukin voi kertoa oman kokemuksen kautta oman näkemyksen ja he kaikki ovat ihan yhtä oikeassa. Jokainen tekee omia valintoja siinä hetkessä kun on valinnan paikka. Ei todellakaan voi ottaa toisten valinnoista mallia vaan pitää oppia tuntemaan omat tarpeensa ja sopeutua niiden rajoissa toisen, kumppanin, tarpeisiin. Toiselle käy rajaton tansseissa käynti, toinen taas on onnellinen vähemmästä, joku taas joutuu luopumaan kokonaan tanssista. Kaikki varmaan juuri siinä hetkessä oikeita valintoja, jotka sitten vaikuttaa taas tulevaan.
Itse aloitin tanssin siinä vaiheessa, kun liitto jo oli harkinnassa - itseni sisällä. Luottamuksen hengessä sain harrastaa tanssia, joten siltä osin se ei vaikuttanut parisuhteeseen. Muuta asiat vain olivat kynnyksenä jatkamiseen vaikka totuuden nimissä voi myöntää, että tanssiharrastaminen nopeutti asioiden etenemistä. Exäni ei halunnut lähteä tanssimaan, vaikka hän siitä olisi pitänytkin. Koki liian voimakkaasti, että tanssi on jo niin syvästi minun oma juttuni ja hän ei enää pääse siihen mukaan. Se oli hänen valintansa, joka taas vaikutti edelleen.
Tuona aikana yritin arpoa monta kertaa, että mikä on sopiva määrä minun käydä tanssimassa. En koskaan saanut siihen rauhaa tai tasapainoa itseni sisälle enkä exäni suhteen. Hän halusi kovasti näyttää minulle, että mene kun siltä tuntuu, mutta näin, että sisäisesti hän tasapainoili. Joten ymmärrän varsin hyvin Pia M kirjoituksen katkeroitumisesta. Taisimme kumpikin eri aiheesta saada sisällemme katkeruutta, kun tanssi ei ollut yhteinen harrastus.
Toiset julistaa, että ei koskaan kumppania, joka tanssi – toiset taas vannoo sen nimeen, että parisuhde toimii vain jos kumppani tanssii. Nuo valinnat ovat täysin ihmisistä ja parisuhteesta kiinni. Itselläni on nyt kumppani, joka tanssii ja olen hyvin hyvin tyytyväinen. Tanssimme yhdessä, erikseen tai eri reissuilla. Sujuu ilman selittelyjä ja epäilyjä. Siitä huolimatta en vanno sen nimeen, että asiat sujuisi vain tanssivan kumppanin kanssa.
Ehkä tämä ei ollut vastaus Kufitarin kysykseen ”Miten ratkaisette pulman, jonka nimi on oma puoliso ei tanssi?” Omia kokemuksia ja mielipiteitä on kullakin, mutta ei ne ole vastauksia. Koska toista ei voi muuttaa, niin se muutos pitää tehdä itsessään, jotta voi olla hetkessä onnellinen. Tinakenkätytön kirjoituksessa oli sellaista henkeä, josta voi ottaa mallia asennoitumiseen. Piristävää elämänasennetta :)…