Hännällisyyksiä [Tanssijat] (Grapponia 2008-07-06 23:06)
Päivänkakkarat, variksenkellot ja tervakukat kädessäni metsäkävelyltä kotiin palatessani ajattelin oikaista laitumen läpi. Lehmät olivat kokoontuneet veräjälle ihmettelemään peräkärryn pesua ja pelästyivät tai oikeastaan vähän tekopelästyivät, kun huomasivat, että joku hiippaili takana, vaikkakin ne minut hyvin tuntevat. Koko lauma nosti häntänsä pystyyn ja lähti laukkaamaan aidan vierustaa laitumen toiseen päähän. Ihan siitä iloisesta sekasorrosta tuli mieleen jiven alkeiskurssi, vähän samalta taidettiin näyttää tuolloin opettajan silmin. Jospa meillä ihmisilläkin olisi häntä... Kuulin ihan mielessäni tanssinopettajani tiukan kehotuksen cha chaa -tunnilla: aina ykkösellä ja kolmosella hännän tulee olla piikkisuora, muulloin se seuraa sulavasti vartalon liikkeitä. Konkarikursseilla opastettaisiin, miten naista voi ohjailla pelkästään häntää käyttämällä, edistyneimmät naiset pystyisivät muitten suureksi ihmetykseksi seuraamaan buggissa ainoastaan viejän hännänliikkeitä havainnoimalla. Ihailevia silmäyksiä luotaisiin myös tanssijoihin, jotka hännällään lisäisivät pyörähdysten vauhtia, niin että he pyörisivät kuin väkkärät konsanaan. Tanssinetissä tosin aina aika ajoin keskusteltaisiin kiivaasti naistenrivistön hännänkäytöstä: eturivistön ei tulisi peittää takana olevia kiivaalla hännänheilutuksella, vaan häntä tulisi pitää sievästi sivulla. Lavoilla luotaisiin myös tiukkoja silmäyksiä ns. protanssijoihin, jotka hännällään loisivat häkkyröinnilleen tanssitilaa, sillä häntänsä siivosti takana tai sivulla pitävät aloittelijat jäisivät näin altavastaajan asemaan. Sinkut ehdottaisivat, että vapailla markkinoilla olevat laittaisivat häntäänsä esimerkiksi rusetin merkiksi siitä, että ovat haku päällä. Harmi kyllä, jotkut varatutkin käyttäisivät rusettia, mikä tietenkin lisäisi yleistä sekaannusta. Ihmetystä herättäisi myös varattujen hännänkäyttö ylipäätään: onko suotavaa, että naimisissa oleva heiluttelee häntäänsä keimailevasti? Harmi, ettei ihmisillä ole häntää, paljosta jäämme paitsi, emmekös vain?