Miten ratkaisette pulman, jonka nimi on oma puoliso ei tanssi? [Tanssijat] (Kufitar 2008-07-02 12:36)
Voi KIITOS teille kaikille vastanneille upeista ajatuksista, rohkeista, henkilökohtaisistakin pohdinnoista!
On jotenkin tosi helpottavaa kuulla "vertaisten" kertomuksia oikeasta elämästä. Olen ollut melko ahdistunut välillä, kun mietin pitääkö minun valita harrastukseni ja mieheni väliltä. Mutta kiitos teille kaikille, jotka kirjoititte rohkaisevia ajatuksia siitä, miten suhde voi toimia vaikka molemmilla on omat harrastuksensa ja (tanssi)kuvionsa.
Itsekin kuvittelin vastarakastuneena (3 v. sitten), että voisin elää ilman tanssia tämän ihanan miehen kanssa, jonka kanssa arki sujuu kaikin puolin ok. Vuoden verran tanssitaukoa kesti, mutta sitten en jaksanut enää. Jouduin tosiaan toteamaan, että olen koukussa tanssiin, se on elinehto. Aloitinkin sitten nämä turvalliset, ryhmämuotoiset tanssit, tanhun ja itämaisen tanssin. Ne eivät kuitenkaan korvaa upean, tulisen tanssi-illan nautintoa... On siis pakko päästä tanssimaan, harvakseltaan, mutta sitäkin ihanamalta se tuntuu silloin kun pääsee. Hyvän tanssi-illan jälkeen sitä jaksaa kummasti paremmin monta viikkoa!
Kokonaan en tanssista voi luopua; on siis ollut ihana lukea, miten te muut tanssin ystävät olette tilanteita ratkaisseet.
Olen miettinyt myös, miten meihin varattuihin naisiin suhtaudutaan lavoilla? Olemmeko syöjättäriä, jotka vievät hyvät sinkkumiehet, vaikka itsellä on ukko kotona? Kyseessä ei kuitenkaan ole miesjahti, vaan harrastus, johon vain tarvitaan miestä. Ehkä kuitenkin pahoitamme sinkkunaisten mieltä, kun miehiä on tansseissa muutenkin vähän?
KIITOS kaikille keskusteluun osallistuneille, jatketaan juttua! Ja tanssia! :)