Miten ratkaisette pulman, jonka nimi on oma puoliso ei tanssi? [Tanssijat] (Kufitar 2008-07-02 12:36)
Olen ollut naimisissakin miehen kanssa, joka ei katsonutkaan lavalle päin. Hän kuunteli heavyä ja kovaa sellaista kuuntelikin ja minä olin myös kotimaisen musiikin ystävä. Olin käynyt lavalla tanssimassa 15-vuotiaasta lähtien ja kun tapasin ex-mieheni baarissa, missä oli discotanssia myös, en ajatellut että ihmiset joiden maku vähän joka asiassa on niin erilaiset, voisivat olla toisilleen epäsopivat. Halusin onnistua, halusin perheen jne ja niinpä alkuun en oikeastaan kauheesti käynytkään tanssimassa. Tosin exäni hyväksyi sen kyllä täysin, sain käydä kun halusin, kävihän hänkin ryyppyreissuillaan ja baarikierroksellaan, aikaisemmin minä olin tansseista kotona kuin hän baarista ;)
Meidän ongelmaksi ei ikinä, koskaan, milloinkaan, muodostunut se että olisin halunnut enemmän tanssimaan kuin pääsin tai että puoliso olis vaatinu jäämään kotiin. Hän jopa opetteli häävalssinkin, mutta ei sitten häissä muuta tanssinutkaan, morsian kyllä sitäkin enemmän ;) Ongelmaksi muodostui loppujen lopulta se, että meillä oli niin erilaiset arvomaailmat. Erilaiset taustat, erilaiset motiivit ja kiinnostuksen kohteet. Kun huomasimme ettei muuta yhteistä ollut kuin pienen pieni lapsi ja riidat, päätimme että eroamme.
Muistan eron jälkeen miten lähdin tanssimaan ensimmäisiä kertoja. Vaikka olin päässyt tanssimaan ennenkin, se eron jälkeen tanssi oli kuin lehmä olis päästetty laitumelle, niin vapautunut ja upea olo. Sai olla ja mennä niinkuin tykkäs, tanssia just niinkuin tykkäs. Tuli tunne, että olis vapautunu jostain. Sama tunne on säilynyt vieläkin, vaikka olen Savolaisen kanssa jo naimisissakin ja käydään tansseissa yhdessä ja erikseen. Kun luotto pelaa tässä suhteessa, on ihan sama käykö yksin vai yhdessä tanssimassa, me tiedämme missä menee rajamme!
Mitäköhän mä yritin kertoa tällä tarinalla? Varmaan sitä että minulla itselläni ei tanssimattoman miehen kanssa parisuhteen kiistakapulaksi noussut tanssi tai tansseissa käynti, vaan se että pohjimmiltaan oltiin liian erilaiset. Kesti vain hiukan aikaa ennenkuin sen ymmärsimme. Olemme kumpikin erittäin paljon onnellisempia nyt kuin silloin! Ja paremmissa väleissä kuin koskaan suhteen aikana :D
En halua tällä kirjoituksella kertoa, etteikö parisuhde voisi hyvinkin toimia jos toinen tanssii ja toinen ei. Mutta erityisen luottavaisia tarvitsee olla, se tanssimaton puolisko kun ei ihan välttämättä tajua sitä että TANSSI ON VAIN TANSSIA ja tanssi-ihastukset kuuluu asiaan :) Hän kun ei ole sitä koskaan kokenut, eikä varmasti hyväksi kokisikaan, ei ainakaan ihan heti.
Parisuhde on minusta sitä, että on jotain yhteistä, mutta on myös jotain omaa. Jos se oma on teille tuo Sinun tansseissa käynti ja yhdessä teette sitten jotain muuta vastapainoksi, niin suhde voi erittäin hyvinkin toimia!!!!!!