Kisarannassa hieman eri näkökulmia [Tanssipaikat] (Vinkelis 2008-06-28 20:38)
Olipa tanssit. En tiiä mitä kirjoittaa. Kirjoittaisko siitä tunteesta mikä tuli taas eilen kun naisia oli pilvin pimein ja miljoonassa rivissä ja Savolaisen ja kahden muun humalaisen miehen lisäksi minua ei hakenut kukaan - ei ennenkuin kello yksi kun oltiin lähdössä jo pois (naistentunnin jälkeen en kyllä enää riviin mennytkään) - Kiitos Vinkelis. Pelastit iltani. Se tunne, kun ei kelpaa kellekään, paitsi tietty omalle ihanalle miehelle, vaikka tuttuja vilisi joka nurkassa, on aika kauhee. Vaikka kuinka tiesin Kisarannan mahdottomuuden, varsinkin Finkkutansseissa, silti en voinut olla tuntematta inhottavia tuntemuksia kun ainut jolle kelpasin oli oma mies. Moni sanois, että olisit tyytyväinen kun on edes mies joka tanssittaa, mutta silti se tunne mikä eilenkin tuli, ei oo kovin kiva.
Vai kirjoittaisinko niistä muutamista aivan mielettömän mahtavista tanssitaivaskokemuksista mitä eilen tuli. Olin nimittäin naistentunnilla sen verran ahkera että hain tuttuja miehiä tanssimaan. Savolainen oli niin suosittu että ekalla puoli tuntisella en saanut kiinni lainkaan, toisella nt:lla, tunnin mittaisella sain muistaakseni pari kertaa. Ne Vinkeliksen mainitsemat valot mitkä tuli miestenrivin takaa, oli ihan kamala. Ei nähnyt mitään. Ja sit kun näki että missä se oma Kulta seisoo, oli joku ehtiny jo käsipuoleen tarttua :( Mutta siis muutaman aivan mielettömän elämyksen sain eilen tanssilattialla. Olin unohtanut miten yhdessä maailman parhaista tanssisyleistä voikaan olla niin hienoa tanssia, vaikkapa sitten tavallista valssia ja sambaa, tansseja jotka saa yleensä mun niskakarvat pystyyn. Mutta ei saanu eilen. Se tunne kun tuntee itsensä olevan aivan mielettömän hyvä juuri sillä hetkellä tanssittavan miehen kanssa ja tuntee olevansa hyväksytty juuri niiden taitojensa ja piirteidensä kanssa kuin mitä itsellä on, se on jotain niin mahtavaa että niiden voimalla voi unohtaa ne minuutit mitä on rivissä seissyt. Tai se kun etsin Oikeesti-biisin alkaessa aivan hullun lailla Savolaista ja hän oli jo mennyt yhden meidän hyvän ystävän kanssa parketille ja tämä ihanainen nainen oli kappaleen kuullessaan kysynyt haluaisiko SP etsiä minut ja kun vihdoin löysin oman kullan ja sain painautua aivan liki ja myöhemmin vielä tanssia monta muuta meille tärkeää biisiä, se oli jotain aivan mieletöntä. Kiitos Ystävä-kallis että "annoit" Savolaisen siinä tilanteessa minulle :)
Voisin kertoa myös siitä melkein henkeäsalpaavasta hetkestä, kolmesta minuutista kun eräs mies vei minua koko kappaleen ajan melkein paikallaan. Musiikki vain vei ja minä olin pyörällä päästäni vaikka askeleita ei otettu ollenkaan. Toisilla on taito tehdä pienestä suurta!
Tai voisin kertoa siitä miten ihanaa oli tavata niin monta hyvää tuttua ja ystävää. Jutella, halia ja viettää aikaa. Siinä ihanuudessa unohtui hyvinkin ne tunteet mitä tässäkin ensin kerroin. Myös kimppamatkat tosi hauskassa ja humoristisessa seurassa oli jotain mitä en vaihtais pois.
Kaikenkaikkiaan siis ehdottomasti kannatti mennä. Jo ihan siksi että nyt tiedän Myrskytuulen olevan noin hyvä orkesteri, tahdon ehdottomasti uudestaan heidän keikalleen. Ja pian :)
Lämmin kiitos kaikille iltaani osallistuneille. Etenkin Savolaiselle joka taas kerran onnistui pelastamaan iltani ja kääntämään mielipahani mielihyväksi. Kokonaisuudessaan aivan mahtava ilta.