Kisarannassa hieman eri näkökulmia [Tanssipaikat] (Vinkelis 2008-06-28 20:38)
(Tämä ei ole vastaus edelliselle, vaan oma raporttini samasta paikasta)
Pitääpä kirjoittaa vanhasta kunnon Kisiksestäkin hieman muutosten kourissa.
Kuten olen yrittänyt aiemminkin viestittää, on tämä teoreettista ja omia havaintoja, saattaen kuulostaa hieman liian vakavalta. Sitä se ei tosin ole, vaan oli ihana ilta monipuolisesti.
Havainnoista kuitenkin…
Ihmiset eivät ole muuttuneet miksikään (eikä tarvitsekaan:). Järjestäjissä ei ole vikaa, eikä esiintyjissä. Tanssiva yleisö lähes samaa kuin esim. viime kesänä ja todella laadukasta tanssinharrastajaa kaikki tyyni.
Silti Kisarannassa oli tupasen täyttä, kuuma vaihtumaton ilma, kaaosmainen hakutilanne, pimeää ja tunkkaistakin. Jos ymmärsi mennä ulkolavalle, jonne ei musiikki kunnolla kuulunut, oli toki raikasta ja orkesterikorokkeen päädyssä olevalla tanssialueella sopi hienosti menemään, niin silloin tilanne hieman parempi.
Entinen maitolaituritasanne toimi mainiona tanssilavana muutamille ja se oviaukon edus myös. Naisten rivin eteen aukeni aivan hulppea tanssialue, mutta kierto nykyisen orkesterikorokkeen edestä ei toki toimi entiseen malliin.
Naiset eivät nähneet kunnolla tummanpuhuvaa miesrivistöä, kun taivaanranta ja jotkut valotkin kuulemma sen verran sekoittivat ja kyllä minun oli vaikea löytää ne haluamani haettavat siitä uskomattomasta ihmismassasta, jota Kisaranta tuttuun tapaansa ruuhkatansseissa tarjosi.
Kaikki ei kuitenkaan ollut niin kuin ennen. Viime kesänä viihdyin paremmin, tilan puolesta ja rivissäkin oli selkeämpää olla. (toisaalta muita lieveilmiöitä ei enää ollut vaivaamassa)
Tanssivia ja soittavia+tanssivia sekä opettavia+tanssivia oli paikalla. Sarin kanssa mennessä fuksua tuli siihen kylkeen foxipari, mutta myönnän kyllä olleeni monien muiden muassa lähes kiertolinjalla edessään. Tiedoksi saatettakoon, että aina ennen on foxaajille väylät helposti löytyneet.
Päälleajo-oikeutta ei ole edes liikenteessä, saatikka sitten tanssilattialla, mutta ratkaisin tilanteen ottamalla tytön syliin. Siinä sitä taiteiltiin yhdellä jalalla. Hienosti tilanne pelastettu, eikä tarvinnut potea syyllisyyttä vahingoista. Ihailen myös suuresti noita tanssinopettajia, kun ovat upean tanssi- ja opetustaitonsa lisäksi erittäin ihania ihmisiä.
Orkestereissa on nykyään tanssivia ihmisiä, jota on hieno myös katsella. Lavalla niin nuoret kuin vanhempikin sukupolvi Lindy-harrastajineen ja tietysti nettiläisiä kujeilemassa. Itsekin taisin sortua ensinnäkin vinkelöimään lattian tasalle asti, mutta myös ne huisit rokit tuli riehuttua liiankin tehokkaasti, vaikka nimenomaan lupasin käyttäytyä keholleni suotuisasti todella rankan, mutta sitäkin ihanemman Rönnin finkkuillan jälkeen.
En moiti, mutta ilmanvaihtoa ja valoja olisi syytä miettiä. Toki tunnelmallisempaa ja intiimimpääkin on hämärässä. Ulkolavalta puuttuu yhä ne kaiuttimet, eikä orkesterilavaa enää mihinkään siirrellä. Miten siis palauttaisi Kisikseen yhtä avaran ja valoisan tunnelma kuin ennen oli? Tietysti valitsemalla tanssi-illaksi jonkun toisen ilman ruuhkavetoista soittajakaartia, vai miten muuten?
Myrskytuuli oli todellakin mahtava orkesteri ja musiikkivalintansa todella kohdallaan. Hienoa soittoa ja laulantaa. Tulikohan WetWetWetin kappaleita? Saatan kyllä erehtyä, koska en kyseistä yhtyettä ole ainakaan kymmeneen vuoteen kuullut. Laulajan äänikin sopi niihin kuitenkin kuin olisivat alkuperäisiä olleet.
Avasin myös sanaisen arkkuni monen kanssa, joka saattaa sinänsä olla yllättävää näin hiljaiselle ja ujolle miehelle, mutta ovathan he ansainneet kehunsa.
Muutama täsmähaku siellä onnistui, uusia bongauksiakin tuli tehtyä kuin puolivahingossa, mutta jotenkin vain tunsin oloni ulkopuoliseksi. Eipä silti, tosi hauskaa oli jälleen kerran ja kotona olin aamulla auringonnousun jälkeen. Tänään kuitenkin hyvin lähelle, kotilavalle. Kiitos ja näkystellään.
Vinkelis