Kotkan Tampsa torstaina 26.6.8 [Tanssipaikat] (Kaminiitto 2008-06-27 14:52)
Et sinä, Kaminiitto, pitkämatkaisimpia ollut lainkaan Tampsalla MMO:sta nauttimassa. Joku oli ihan Lapista asti, joku Liperistä jne.
Tanssihullujen kimppakyyti on kyllä hauska juttu näin kesäisin. Toisten naisten eväillä siinä pääsee herkuttelemaan... Kiitokset vieläkin kaikille neljälle, myös leipäeväästä! Siis torstai-ilta oli mitä makoisin, koska tanssimaan pääsi niin paljon kuin jaksoi, ja lisäksi musiikki oli hyvin nautittavaa, vaikka MMO:n kaikkein parhaat voimat eivät tainneet olla liikenteessä. Sitä TÄYTYY saada lisää maanantaina Saukonkalliolla, - vaikka erään valtakunnallisen lehden painatuspaikan vaihdos aiheuttaa välillisesti meikäläiselle kuljetusongelmia. Kaikki aina järjestyy, kun tahtoo.
Pidän eniten juuri Tampsan lavan fiiliksestä. Se on jotenkin vapaa, estoton ja eläväinen. Lisäksi lattia on aina hyvä, harvoin tungosta.
Niissä fiiliksissä tuli tehdyksi joisssakin toisissa oloissa ihan hulluja hakuja, sillä ensimmäisten hakuaaltojen jälkeen torstaina riitti helmiä miesrivissä. Niin edellisenä torstaina kuin nytkin jäin sitten parin taituritanssijan koettuani miettimään, miten pitäisi suhtautua - tai mistä minkinlaiset tuntemukset syntyvät. Olisiko pitänyt ajatella ennakkoluulottomasti, että osaavat viejät tarjosivat minulle parastaan ja mahdollisuuden harjaantua, vaikka en aina mukana pysynytkään, vai olisiko pitänyt ajatella, että proot nolasivat mummon? E-hei! Tätä mummoa ei nolannut sekään, joka taisi kurillaan aikanaan heittää melkein voltin ilmassa rokissa Järvenpäässä! Hah, - niin kauan kuin mummo putoaa jaloilleen, kaikki on ok. Ja se jaloilleen putoaminenhan on omalla vastuulla - kunnon kestäminen siis.
MMO soittaa paljon hidasta, makoisaa fiilistelymusiikkia, joten sitäkin sai nauttia Tampsalla, monenlaisessa, hyvin erilaisessa viennissä. Ensimmäisestä hitaasta valssista sain kaikkien aikojen erikoisimman myönteiseksi tulkittavan palautteen...
Sille ainoalle buggin luonteiselle kappaleelle, mikä tuli, en ehtinyt hakemaan Setzeriä. Valitettavasti, ainakin minulle, koska tiedän, että olisin menosta nauttinut. Toisella kipaleella hänen kanssaan harjoiteltiin sitten minulle uusia perusaskeleita, ja aloin hiljalleen oppiakin.
Kaminiitton mietoksiin niccien määrästä, en osaa sanoa. Monikaan ei pinssiä kanna, ja omanikin oli riipuksessa puseron alla. Itse voin olla varma vain kuudesta miesniccistä ja kuudesta naisniccistä, - jos nyt oikein muistan. Muitakin varmasti oli.