Juhannustunnelmaa pieniltä tanssilavoilta [Tanssipaikat] (Kaminiitto 2008-06-23 9:55)
Tanssimassa olin minäkin juhannuksena. Kesä on innostanut ahkerammin
liikkeelle, mutta tuttuun juhannuspaikkaan ehdin vasta ensimmäistä kertaa
tälle kesälle.
Tarkoituksella olin valinnut illan ja esiintyjät, jolloin välttyisin
kaikkein kovimmalta ruuhkalta. Uskoin silti näkeväni keskikesän juhlasta ja
kesän harvoista tanssilavakäynneistä nauttivaa ’tavallista’ väkeä.
Näinkin ja hyvin viihdyin myös itse.
Juhannuksen vaikutusta varmaan oli, että kävijäjoukon ikä- ja
tyyppijakauma oli laaja. Oli nostalgiaa etsiviä matkaajia ja kesälomalaisia
(nämä tuntee uteliaasti ympärille tähyävästä katseesta ja pienestä
ihmettelevästä/haikeasta/tunnustelevasta hymystä), lapsiperheitä ja siten
selvästi normaalia enemmän lapsia, vakioharrastajia tällä kertaa
poikkeuksellisesti kumppaninsa tai perheensä kanssa, kauempaa
’oikealle’ juhannuspaikalle lähteneitä, keski-ikäisiä pariskuntia
varsinkin alkuillasta useita, tanssimattomia katselijoita ja aivan
nuoriakin.
Mukavaa siis oli, useita ’hyviä’ tansseja, hauskoja hetkiä
muita katsellessa ja jutustellessa, omaa pientä ’kenttähölmöilyä’,
uusia kokeilijoita. Paras ja kestävin maku jäi varmaan kuitenkin siitä, että
ihmiset tuntuivat olevan iloisella juhannusmielellä liikkeellä. Tanssijoita
pyöri lattialla hyvin sopuisan ja kukin omalla tavallaan innostuneen
oloisina.
Pieni kokoelma juhannustanssien ihmisistä ja hetkistä:
---------------------
Juhannuksena voi tavata vanhoja tuttuja, osa 1. Luokkakaveri, mies. Lyö
kämmenellään olkapäälle: ”Leppee, hei”. Kuulostaa yllättyneeltä.
Kertoo olleensa täällä nyt joka viikonloppu, aikaisempina kesinä olemme
nähdeet pari kertaa sattumalta. Mainitsen kyseessä olevan itselleni kesän
ensimmäisen kerran. Raportoi keitä muita tuttuja on näkynyt kevään aikana.
Silmistä hehkuu innostus. Hiljainen mies. Katselen myöhemmin, kuinka nätisti
mies pitää parejaan sylissä. Juttelee joskus jotakin ja muuten luomutanssii
vähän karhumaisen ujosti tyytyväinen ilme naamallaan. Viihtyy niinkuin
kuuluukin viihtyä. Tekisiköhän sen myös jossakin rintamailla isoilla
lattioilla, toivottavasti ?
----------------------
Huomasin rivissä kauniin värikkääseen mekkoon pukeutuneen nuoren naisen.
Kaunis hän itsekin. Ei päässyt tanssimaan ja seuraavalla kierroksella rivin
ohi tanssiessani huomasin hänen kävelevän kyllästyneenä pois. Varmaan
kesälomalainen, joka on tullut katsomaan minkälaista lavoilla on. Parin
tanssin päästä näin kävelemässä lattialla miten kuten paikallisen nuoren
miehen otteessa.
Noinkohan tyttö koskaan toista kertaa lähtee lavoille. Ajattelin tekeväni
illan hyvän työn ja tanssittavani käymäläistä. Enhän minä hyvin, mutta jäisi
hänelle kuva, että pääsi tanssimaan.
Joo. Nainen oli Helsingistä. Harjoitteli säännollisesti tanssiseurassa,
ja kävi lavoilla vain harvoin. Oli murskaavan paljon Leppeetä osaavampi.
Katseli muita tanssijoita ja sanoi, että kyllä meilläpäin enemmän noita
vauhtilajeja mennään.
Se hyöty Leppeen ’uhrautumisesta’ oli, että lavan osaavista
miehistä pari huomasi tytön taidot ja tanssitti häntä myöhemmin.
Tytöllä oli oikeaa juhannusasennetta. Tai oikeaa tanssijan asennetta.
Loppuillasta huomasin hänen menevän jenkkaa hymy korvissa
puuvillapaitahihaisen paikallisen myöhäiskeski-ikäisen miehen kanssa.
Luomujenkkaa taatusti tanssittiin – mutta mies vei helpon näköisesti.
Tuota tanssia ja tytön ilmettä olisi voinut näyttää kenelle tahansa joka
väittää ’liian’ osaamisen ja opettelun tuovan tanssimiseen
suorittamisen ja vievän ilon.
----------------------------------------
Musiikin fanittaja. Kuunnellut musiikkia ja katsellut orkestereita jo
parina kesänä. Kertaakaan en ole häntä nähnyt tanssimassa. Viime kesänä
aloin silloin tällöin sanoa pari sanaa.
Järkevän oloinen nuori nainen. Osaa hyvin jallittaa pois häiritsemään
tulevat humalaiset. Kiinnostunut iskelmämusiikista, erityisesti
rautalangasta. Kertoo nauttivansa tunnelmasta, mutta ei aio tanssia. Nauroi,
kun pyysin tanssimaan ”Elä minua toki kysy”.
Silti, pari kertaa ohi tanssiessani/kulkiessani huomasin hänen unohtuneen
katsomaan lattialle. Seuraavan ainakin kertaalleen jopa Leppeen
valssaamista. Veikkaisin, että fanittaja tanssii ennenkuin tämä kesä on
ohitse.
----------------------------------------
Juhannuksena voi tavata vanhoja tuttuja, osa 2. Olen joskus kauan sitten
kirjoittanut palstalle tapaamisesta äidin ja tyttären kanssa, ja kuinka eri
ihmiset voivat ymmärtää asioista eri tavalla. Tämän parivaljakon kanssa olin
silloin päätyä jatkoille aivan vahingossa ilman että sellaista tajusin itse
ehdottaneeni ja että kukaan osapuolista sellaista olisi itse asiassa
halunnutkaan. Rempseän rehevällä sanankäytöllä varustettu parivaljakko.
Eivät varmasti kaikkein koulutetuimpia – joku saattaisi käyttää tuossa
yhteydessä sanaa sivistys – mutta ovela elämänviisaus voi olla sitäkin
hyödyllisempää.
Kumpaakaan en ole nähdyt varmaankaan kolmeen vuoteen. Molemmat olivat
muuttaneet ulkonäköään. Tytön tunnistin silti tanssijoiden joukosta ja kävin
hetken päästä hakemassa tanssimaan. Tanssin alkupuolella käytiin
osallistujille aika tyypillinen keskustelu:
”Me sitä on tanssittu ennenkin, kesti vain vähän aikaa ennenkuin
tunnistin...”
”Sanoppa miulle mistä tunnistit”.
”No, ei se helppoa ollut, kun oot nyt erivärinen”.
”Äitis kuule ole erivärinen, kun sinua teki”
”Niin varmaankin”.
”Anteeksi”... kihertävää naurua... ”oli aivan pakko
sanoa”
Myöhemmin tyttö puolusteli tekemisiään sillä, että vetyperoksidi kuulemma
vie järjen. Viehän se, mutta yleensä se järki menee miehiltä.
Äiti kävi vuorostaan hakemassa naisten haulla. Katselin päiden yli
tanssijoita, kun joku kutitti äkkiä sormenpäillä vatsaani. Ehdimme
keskustella hänen kaikista tyttäristään, puutarhan hoidosta, alkoholin
ottamisesta, suupalttiudesta, ikänikin tuli tarkistettua.
Tyttö ehti myöhemmin mainita, että kannattaa katsoa kun hänen kaverinsa käy hänet ja äidin tanssien jälkeen hakemassa. Näkisin kuulemma punaista. Satuin tulemaan illalla parkkipaikalle, kun sieltä kaarsi ulos punainen urheiluauto. Myhäilytti. On tosiaan ihmisiä, jotka pärjäävät ja osaavat aina pitää itsestään huolen.