Matkalla menneeseen ja Iitiän juhannustansseistakin [Tanssipaikat] (Stefanus 2008-06-23 10:38)
Juhannuslauantaina täsmälleen 50 vuotta sitten tanssittiin tätipuoleni häitä Taipalsaarella. Tai en minä tanssinut, vaan aikuiset. Melkein tyttönenhän se tätinikin vielä silloin oli. Vasta heinäkuussa 18 täytti. Ei heillä mikään kiire naimisiin ollut, jos niin ajattelette. Mutta kun rakastutaan, niin eikö se silloin ole menoa.
Puolen päivän jälkeen suuntasin autoni kulun kohti etelää, vai liekö paremminkin kaakkoon kultahäihin. Ajattelin, että se onnellinen liitto oli kestänyt jo pitkään. Siihen aikaan solmitut liitot kai kestivät muutenkin, vaikka natisten. Myös ne vastamäet.
Kaivoin matkavarustukseeni joitakin levyjä. Mm. joululahjakseni pojaltani saamani, joka vuodenvaihteen tienoilla sai uuden merkityksen, jota ei silloin saadessani osannut ajatella. Tunnelmansa, laulajan ja joidenkin levyllä olleiden kappaleiden koskettavuuden vuoksi.
Monenlaiset ajatukset risteilivät päässäni levyä kuunnellessa ja ajellessani kohti Taipalsaarta – kauniita lapsuus- ja nuoruusmaisemia. Erityisesti tykkään ajella suoraan Savitaipaleelta läpi maalaismaisemien. Leväsen sillan ylitettyäni tulin varsinaisen saaren puolelle.
Taipalsaaren kirkonkylälle ei meillä itälaidalla asuvilla ja Lappeenrannan vaikutuspiirissä elävillä ollut juurikaan asiaa. Yleensä käytiin vain joissakin kirkollisissa jutuissa, häissä, rippijuhlissa – ja hautajaisissa. Kaunis paikka se hautausmaa kyllä on. Korkealla mäntykankaalla. Ne kivet kertovat historiasta, eletystä elämästä. Siellä ne edellisen sukupolven tuttavat ja kyläläiset jo alkavat olla.
Keväällä kylvetty nurmikko siinä jo viheriöi ja muutenkin se oli nätiksi laitettu. Kimppu Juhannusruusuja antoi sitten sen viimeistellyn silauksen. Niitä sinne oli toivottu.
Siellä kultahäissä sitten tuli muisteltua serkkupojan kanssa vanhat Tirilän, Raviksen, Risulahden ja Iitiän reissut. Leppoisasti muutenkin muutama tunti siellä vierähti pääasiassa vanhoja muistellen.
Puoli yhdeksäksi Iitiään ehdin. Matkalla sinne kuuntelin sukujuhlissa serkkutytön mieheltä, entiseltä SM-tanssiorkesterivoittajalta saamani uuden sinkkulevyn. Cha chata ja humppaa. Ammattilaisia ovat. Muutamia Metsälinnasta tutuiksi tulleita tanssittelin ja tuntemattomiakin. Komia ääni sillä Piirosella ja Korisevallakin juhannusseppele hiuksissaan entinen vauhdikas meno päällä. Sellaiset ruuhkatanssit ne muuten oli. Musiikillisesti vähän tasapaksu ilta. Ei siellä tullut lattareistakaan sinä aikana kun siellä olin, vain pari sambaa. Pari tangoa ja jive ja muuten pääasiassa iskelmää. Ehkäpä omakin juhannusfiilinki oli vähän tasapaksu…Ja soittivat varmaan sitten sen pitkän illan aikana kaikenlaista. Kestivät tanssit kuulemma puoli kahteen.
Naisten tunti piti katsoa, ennen kuin kotimatkalle kohti Mikkeliä. Kiitos niistä hauista, ei tarvinnut jäädä sivusta katselemaan. Uskalsivat tulla muukalaistakin hakemaan. Ja tietenkin asiaa auttaa, kun on ahkera ennen naistenhakua – ilman juomataukoja.
Suomen kesäyössä on kiva ajella. On aikaa ajatuksille.