Haikan lava [Tanssipaikat] (Pilke 2008-06-02 1:05)
Vaikka olin jo kesän tulon mieleeni varmistellutkin takapihalle palanneista lehmistä, oli sunnuntai illan tanssit kesäisellä Haikan lavalla Oikean kesän avaus.
No miehän oon semmoinen joka itkee ja nauraa ihan yhtä helposti ja nyt oli ensi sävelten aikana tänä iltana hyvin lähellä kyyneleet, ilon herkistelyn tuloksena. Kesä tuntui siinä hetkessä voimakkaana. Vaikka tämä kesä ei kohdallani alkanutkaan suvivirsiä laulaen vaan ennemminkin kassakonetta lätkytellen, tunsin kuitenkin saavuttaneeni suvisen tunnun tuossa tanssilattian aurinkoisessa kajossa.
Olimme paikalla jo puolituntia ennen alkua, luultuamme että tanssit alkavat jo viideltä, alkavat kuudelta ja kuulemma vastaisuudessakin. Tapasimme lähes tyhjän lavan ja henkilökunnan ahkeroimassa touhuissaan, sekä bändin virittelemässä omiaan. Uusi vasta vaihdettu lattia hohti puhtauttaan, pääsimme ihan neitseellisille tanssahteluille. Siinä tyhjässä salissa, kesäisessä tunnelmassa, mieheni sylissä, orkan viritellessä kappaletta Kesä jonka kerran elää sain... se oli se liikutuksen hetki jostain syystä, tunnelma oli niin kaunis. Ainoa loukkaus hetkeä kohtaan oli ainoastaan minun farkut, tilanteen täydellisyys olisi ehdottomasti vaatinut mielestäni kesäisen kukkamekon, no, onneksi muita naisia pian saapui tätä puutetta paikkaamaan ja oma käytännöllisyyteni fillarointia kohtaan sai anteeksiannon itselleni.
Haikan lava on pieni mutterilava Pirkkalassa, ololtaan minulle toi vanhojen kotoseutujen lavoista mieleen Laurilan lavan, ulkoiset puitteet olivat vain upeammat. Itselle matka lavalle taittui tosiaan näppärästi ja tunnelmallisesti polkupyörällä polkien, mutta autoileviakin riitti ihan tienvieripaikkoja myöten.
Lava on huippukauniilla paikalla, pienellä niemekkeellä Pyhäjärven rannalla. Kalliolla, kukkulalla, näkymät on kauniit, varsinkin pirskuisen auringon luodessa iltaisia säteitään paikan ylle. Lämmin tuuli hyväili meitä tanssijoita avoimista ikkunoista ja veden heijastumat loivat silmiin eloisia kuvia. Se oli yhteinen kesäinen olohuone, jossa toivottavasti kaikkien oli yhtä hyvä olla.
Lavan alakerroksessa oli pieni ulkokioski josta sai kaiken tarvittavan, syömiset ja juomiset. Vesipisteen ovat järjestäjät jo ymmärtäneet meille intoilijoille elintärkeäksi, vesi oli ilmaista ja mukista pienen korvauksen mielellään jo maksaakin. Makkaraakin myytiin, meidän väelle kyllä pyysin jo tarjoilukieltoa, maistuu aina niin Mahdottoman hyvältä ja kiusausta moiseen herkutteluun on melko vaikea torjua, kompensoidakseni tilannetta ostin painonhallinta juomaa =). Alakerrassa oli myös sisätila jossa istuskella, tosin lattialla olevista laudoista vaikutti siltä että siellä oli vielä remontti kesken, kenties sielläkin saadaan ikkunaluukut auki ja iltakahvit valloittavine maisemineen tulee monelle sunnuntai kävijälle tutuiksi. Wc:t oli pihan perällä erillisessä rakennelmassa, hyvin siistit.
Tanssipaikan ulkopuolella on toinen pieni niemeke, jossa on uimakopit, ken niitä mihin tarkoitukseen sitten haluaakin käyttää. Ainakin loppukesän öiden hämäryys saattaa siis houkutella pienille vilvoittelureissuille järveen ihan vaan ilkosillaankin. Erään tutun kanssa siinä jo suunniteltiin jatkoja kalliolle yöpicnikille, tosin siinä saattaa olla tarvetta sumutella hajuvedeksi hyttysmyrkkyä mielumminkin.
Tänä iltana musiikista vastasi Väriloiste. Nuoria innokkaita poikia, kelpo musiikkia soittelivat, omasta mielestäni ihan laidasta laitaan lajeja tuli. Pojjaat kertoivat hyvissä ajoin edeltä mitä tuleman pitää erikoisempien lajien osilta ja se helpotti varmasti monen mieltä, osasi tyrkätä kaiken kehiin tai paeta nopsa jalkaisena paikalta. Toisaalta pitkät välispiikit aina jonkin verran syö illasta, varsinkin kun puheesta vaikeammin saa selvää.
On ihanaa että meillä on elossa näitä pieniä kesälavoja. Toivoa sopii että monet ymmärtävät niiden mukavuuden. Merta, tai tällä kertaa kaiketi järveä, edemmäs on turha lähteä kalaan, herkullista kalaa kun tuntui nousevan katiskoiden täälläkin ;o)
Ai niin, tanssijoita oli sopivasti, välihuomautuksena Väriloisteen solistikin muuten tanssii, vink, vink, myös ihan mukavan kokoiset hakurivit saatiin aikaiseksi, joten tämä suvinensoppi ei ollut ihan meidän pelkkien pariskuntien tyyssija. Miun kesäinen mieli ja vilkas mielikuvitus oli luomassa romantiikkaa moneenkin koloon (siksi mie hymyillen teitä kaikkia kassoin), onneksi en ole Amor, miun nuolet olisi loppu jo ennen juhannusta. Niin niin, joo joo, mie muistan että myö kaikkihan käydään Vain Tanssimassa.
Tutustumisen arvoinen paikka kauempaakin. Mahtaisiko paikassa lähiseudun kannatusta saada arkiset levytanssit näiden sunnuntaiden lisäksi???