Fuskun historiaa [Tanssilajit] (Krisse 2008-05-15 15:50)
Siivotessani sähköpostejani löysin ohjaajakoulutukseen kirjoittamani artikkelin fuskusta, jota varten kyselin tanssinetistä joskus tietojakin. Jotta se säilyisi jossain tallessa, tässä kiinnostuneille luettavaksi. Poistin alkuperäisestä muutaman haastattelun henkilöiltä joilta en pyytänyt julkaisulupaa, tanssi.net -kommentithan löytyvät täältä joka tapauksessa.
Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat omiani jollei kyseessä ole lainaus tai jotain lähdettä ole mainittu. Keskustelua mielellään saa jatkaa.
----
Kirjoittanut Kristiina Lähde
1. Taustaa
”Fusku” on Suomessa yleistynyt nimitys single time swing –tanssille, jossa kuudelle iskulle otetaan neljä askelta (HHNN). Rytmitys ja jousto on perusmuodossaan otettu foksista, kuviot ja liikekieli taas muista rock’n’swing –tansseista. Fuskua pidetään suomalaisena tanssina, mutta vastaavia tansseja tanssitaan muuallakin maailmassa eri nimillä. Esimerkiksi internet-videopalvelu youtube.com ’sta löytyy vastaavan näköistä tanssia ainakin nimillä jitterbug, rock ja swing tai sophisticated swing.
Samalla kun swing-tanssiperheeseen on alan harrastajien toimesta kehitetty 1920-luvulta alkaen uusia tansseja ja nimiä, kansainvälisessä seuratanssissa käytetään edelleen vaihtelevasti nimityksiä jive, rock ja swing kuvaamaan kaikkia näitä tansseja. Voitaisiin hyvinkin perustellusti pitää kaikkia kuuden iskun perusaskeleeseen perustuvia rock’n’swing –tansseja saman tanssin eri muunnelmina, joista hidas, hidas, nopea, nopea –askelluksella tanssittava muoto on yksi. Paul Bottomer kirjoittaa kirjassaan Dance Class, että sanasta ”jive” tuli 40-luvulla yleisnimitys lindy hop, jitterbug ja boogie woogie –tansseille. Kirjassa opetetaan luvussa Jive lähinnä fuskua, ja todetaan että tanssija voi lisätä hitaiden askeleiden paikalle potkuja, tap-askelia ja triple steppejä sitten kun tuntee olonsa varmaksi. Vuoden 2005 Boogie Night-leirillä venäläiset boogie-valmentajat kertoivat aloittavansa alkeiskurssit single time-tanssilla, ja lisäävänsä triple stepit tanssiin vasta useiden viikkojen kuluttua.
Fusku sanana on melko suora suomennus sanasta ”jive” joka tarkoittaa palturin puhumista tai huijaamista. 1950- ja 1960-luvuilla fuskua kutsuttiin Suomessakin jiveksi ja rokiksi. Osittain tästä johtuen eri lähteissä on välillä vaikeaa tietää mistä tanssista tarkkaan ottaen puhutaan. Olen käyttänyt kirjoituksessani apuna sekä tanssinharrastajien että tanssin ammattilaisten haastatteluja.
2. Vuosien varrella
Fuskun tyyppinen tanssi on ollut mukana swingtanssiperheessä seuratanssina ainakin 1940-luvulta jolloin myös jive syntyi, todennäköisesti jo 1920-luvulla swingtanssien synnyn myötä. Suomessa tanssittiin ja tanssikouluissa opetettiin 1940-50 –luvulla vastaavaa tanssia nimellä jive. 1950-luvun rock’n’roll –muoti ja elokuvat toivat lisää esikuvia ja veivät tanssia railakkaampaan rokkisuuntaan myös Suomessa, vaikka se edelleenkin oli perinteisiä sylintansseja harvinaisempaa.
1970-luvulla lavoilla ja ravintoloissa kädenalitanssit olivat harvinaisia, mutta tanssikouluissa edelleen opetettiin jiveä, samalla nimellä ilmeisesti sekä fuskuaskelluksella että triplestep-askelluksella koulusta riippuen. Esimerkiksi kirjassa ”Päivätanssit” jossa tutkittiin 1970-luvun loppupuolen päivätansseja, todettiin että tanssivalikoimaan kuuluivat perinteiset sylitanssit sekä polkka ja jenkka. Iltatansseissa soitettiin sekä rock- että disco-musiikkia, mutta niitä tanssittiin joko syliotteessa tai kokonaan erillään. Siellä täällä fuskun muotoja kuitenkin tanssittiin. Keski-Suomen muutamalla lavalla tanssi tunnettiin 1960-luvun lopulla nimellä ”renkku” ja sitä tanssittiin monenlaiseen nopeaan musiikkiin.
Tanssin harrastajat tanssivat myös suljetun ja avoimen otteen yhdistelmää, jossa foksiaskelluksen sekaan tehtiin joitain kädenalikuvioita. Hannu Nyyssönen muisteli haastattelussaan: ”Aloitin itse tanssimaan 1979 kolmikymppisenä. Kun tuli vähän reippaampi foksi niin kun vanhemmat miehet tanssivat puku päällä ja tuli hiki, niin sitten ne pysähtyivät ja alkoivat viedä naisia käden ali niin saivat pidettyä naiset tyytyväisinä…tyytyväisenä vaikkei itse olisikaan niin hyvässä kunnossa. Ehkä se fusku-nimi tuli sitten siitä että äijät fuskaa ja seisoo vaan. Jivenä siitä silloin puhuttiin. Varmaan se idea tuli elokuvista, nähtiin että tuollaisia kädenalijuttujakin voisi tehdä.”
Uuden nousun fusku koki nopean foksin yleistyessä tanssimusiikissa, mutta yleiseksi se alkoi tulla vasta 1990-luvulla. Nimimerkki ”Baila” muistelee tanssi.netissä: ”Vielä aivan 80-luvun lopussa fusku-nimisestä tanssista ei suurimmassa osassa maata tiedetty mitään. Askellusta "hhnn" avoimessa otteessa kyllä jo rohkeimmat käyttivät sopivaan musiikkiin, mutta sitä kutsuttiin esim. lavajiveksi tai lavarockiksi tai sitten sillä ei vain ollut nimeä. Swing-tansseista tanssipaikoilla näki oikeastaan vain jivea, jos joku kilpatanssin harrastaja oli sinne eksynyt. Sitten, ilmeisesti Arstilan Timpan ja kumppaneiden ansiosta fusku-nimi ja myös tanssi levisivät muutamassa vuodessa lähes koko maahan.”
3. Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Matti Jokinen löysi arkistoistaan Timo Arstilan tammikuussa 1994 kirjoittaman kirjoituksen Usenet-ryhmästä sfnet.harrastus.tanssi: ”…olemme täältä pääkaupunkiseudulta käsin yrittäneen lanseerata yksiselitteistä nimeä lavoilla yleisesti tanssitulle single-time swingille. Suomeksi se 'yksinkertainen' jive eli fuskujive. Nimen jive jättäisin ainoastaan tripple-time swingille eli jivelle, jossa otetaan chasse-askeleita.”
Matti jatkaa: ”Tässä on siis kerrottu nimen "fusku" alkuperä. Itse tanssi on paljon vanhempi, mutta sitä kutsuttiin jiveksi, yksinkertaiseksi jiveksi, pikkujiveksi, lavarokiksi jne. Tosin en ole varma, oliko tuo pääkaupunkilaisten fusku alkuperäisessä muodossaan samanlaista kuin muualla maassa tanssittu yksinkertaistettu jive ja nykyinen fusku. Pääkaupunkiseudulla näytti tuohon aikaan olevan muodissa tanssitapa, jossa mies pyöritti naista liikkuen itse minimaalisen vähän. En tiedä, liittyikö fusku-nimitys jotenkin erityisesti tähän tyyliin, mutta se olisi ollut osuva (miehen kannalta). ”
Nimimerkki Walker kirjoitti tanssi.netissä: ”Fusku eli jive on suomessakin alkujaan aito swing-tanssi, ja kun sitä alettiin tanssimaan yleisemmin foksimusiikkiin, niin sille annettiin nimeksi "foksu". Foksu nimen piti käsitykseni mukaan kuvata juuri foksimusiikkiin tanssittavaa avoimessa otteessa tanssittavaa foksia. Nimenä foksu oli kuitenkin lähellä fusku nimeä, ja ne eivät toimineet tarkoitetulla tavalla.”
Fusku-nimen synnyttäjästä ja alkuperästä on monenlaisia näkemyksiä. Edellä mainitun ”äijät fuskaa” –ajatuksen lisäksi toinen, myös luonnollinen näkökulma on se lähtökohta, että tanssissa fuskataan triple step tekemällä sen sijaan vain yksi hidas askel.
4. Tyylit ja muunnelmat
Suomessa nykyään tanssittava fusku pohjautuu liikekieleltään 50-luvun rokkiin. Kuvioita ja variaatioita on tullut muista rock’n’swing –perheen tansseista. Perusmuodossaan fuskussa käytetään joka toiselle iskulle tulevaa joustoa kuten foksissakin, ja näin fusku on nykyään määritelty rock’n’swing-kilpailusäännöissäkin.
Fusku onkin kehittyvänä ja elävänä seuratanssina mielenkiintoisessa tilanteessa. Se on yksi suosituimpia seuratansseja, ja fuskukurssit vetävät paljon ihmisiä. Aktiiviharrastajien suosimilla lavoilla nopeiden foksien soidessa ovat syliotteessa tanssivat parit usein jo selkeässä vähemmistössä.
Fuskussa kilpaillaan sekä Tanssiurheiluliiton alaisissa rock’n’swing –kisoissa että lavatanssikisoissa. Kilpailijoiden tanssiva fusku elää parhaiden parien vetämien muotien mukaan, ja mielenkiintoisesti muodit ovat ajoittain näissä osittain eri piirien suosimissa kisoissa erilaisia. Eniten keskustelua aiheuttavat jousto ja taka-askelmuunnelmat.
Rock’n’swing-seuroista tulevista kilpailijoista osa on omaksunut fuskuunsa jivemäisen (tai boogiemaisen) taka-askeleen, jossa kanta menee maahan. Tämä sotii fuskun foksijoustoa vastaan, ja viekin fuskua taas lähemmäksi swing-tansseja. Lavakisoissa fuskun taka-askel on monilla pareilla korvautunut tap-askeleella, jonka ajoitusta saatetaan vielä viivyttää jotta askeleesta saadaan korkeampi ja näyttävämpi.
Foksin lisäksi fuskua tanssitaan lavoillakin myös swingiin, ja monet foksitkin soitetaan nykyään lavoilla swingahtavana. Fuskua tanssitaan myös suoraan rokkiin, twistiin ja nopeaan beat-musiikkiin. Tällöin on luonnollista että tyypillinen foksijoustokin lievenee tai muuntuu. Lavakisoissa korostuva musiikintulkintavaatimus edellyttää kilpailijoilta myös jouston muuntamista musiikin mukaan, ja joka iskulle tuleva ns. tuplajousto onkin jo kisafuskun perusvaatimuksia. Musiikintulkintakeinoina käytetään myös hitaiden askelien korvaamista potkuilla tai erilaisilla tap-askel –yhdistelmillä, tai vaikkapa taka-askeleen tekemistä hypähtämällä.
Nimitystä lava-jive käytetään edelleen, mutta nykyään myös kuvaamaan eri kädenalitanssien yhdistelmää. Käytännössä tanssinharrastajat yhdistelevätkin saman kappaleen aikana triple-step-, potku- ja hitaita askelia, ja eri swing-tanssien kuvioita ja liikeratoja. Koska seuratansseja ei ole vakioitu, on makuasia onko tämä tanssi nimeltään fuskua, lava-jiveä, hybridiä vai sotkua.
Lähteet: Haastattelut: Hannu Nyyssönen, lavatanssikilpailujen käynnistäjä Suomessa, 17.3.2007 M.O., tanssinharrastaja 60-luvulla ja taas nykyään, 5.3.2007
Tanssi.net: tanssinharrastajien omakohtaisia näkemyksiä fuskun historiasta Nimimerkki Walker, 11.3.2007 Nimimerkki Baila, 11.3.2007 Nimimerkki Matti, 17.3.2007
Usenet-ryhmästä sfnet.harrastus.tanssi Matti Jokisen arkistoima Timo Arstilan kirjoitus 28.1.1994
http://www.boogietour.com/jenkkitansseista.html Tommi Koivulan kirjoitus Päivitetty 27.10.2004
www.youtube.com tanssivideoita
http://tanssi.net/fi/tausta/historia.html seuratanssien historiaa
Bottomer, Paul: Dance Class. 2000.
Haavio-Mannila, Elina ja Snicker, Raija: Päivätanssit. 1980. WSOY