Lämmin lavakesän avaus vaihe 2, Riutta [Tanssipaikat] (Vinkelis 2008-05-02 12:06)
On se jotenkin mystistä ajaa 700 km lenkki vain muutaman tunnin tähden, mutta kait se kuvastanee sitä, että tapahtuma tuo mielihyvää riittävästi, suhteessa uhrauksiin.
Hillitön ruuhka, kuumuus ja kosteus sekä lukemattomat hakemattomuudet puolin ja toisin ruuhkastakin johtuen. Jonkin verran törmäyskursseja, ehtimättömyyksiä ja vielä lopuksi toteamus: tämä on kyllä tapahtunut ennenkin.
Ilma oli kuin morsian. Valoisa, lämmin ja kaunis, suorastaan hehkeä. Illan aloitin varsin rauhallisesti ja muutenkin koko illan kulku oli osaltani kuin olisin vain pääosin katsellut päältä, että kaikki sujuu kuten ennenkin. Siinäpä ehdin mittailla naisten rivistön päästä päähän moneen kertaa ja ihmetellä missä mahtaa lymytä haettavani. Monta upeaa näin, joita olin useasti tanssittanut tai ainakin viime aikoina jossain muualla ja juuri he eivät näyttäneet miesväkeä kiinnostavan. No osaa kyllä kiinnosti hieman liikaakin ja sai jäädä itse lehdellä soittelemaan.
Myös erittäin lukuisat daamit joutuivat pettyneenä istumaan penkille ja vielä siihen ikkunoista tulviva viileys päälle, niin homma oli selvä, eivät olleet varmaan kovinkaan iloissaan. Yhtä upeaa uutta, penkillä istuvaa varsinkin tavoittelin ja useasti, kun eräs mestarismies hänet sieltä yhytti. Niinpä oli mennyttä nekin haaveet.
Oma iltani oli kuitenkin erittäin viihdyttävä, suhteellisen vähästä tanssimisestani huolimatta. Upea herkkutarjotin, siis naistenrivi esittäytyi koko upeudessaan eikä haettavista ollut pulaa. Sanoisin jopa, että erittäin pirtsakka ilta, varsinkin kun siihen latasi energiaa välillä parikin daamia yhtä aikaa. Piukat paikat ja niin kuuma, että piti välillä olkain pudottaa alas, nauttia mansikasta, tepastella sinisenä, nojailla lavan edessä hieman kauempana toisin kuin eräs, joka oli ihan siinä edessä. Ja todella harvoin saan kokea erityistä huomiota ja miellyttäviä sanoja ihan parkkipaikaltakin lähtien. Kiitos niistä.
Onneksi on kevät ja kukat alkavat kukkimaan aidossa ympäristössä. On se vain niin ihanaa tavata upeita naisia ja vieläpä saada tuntea olevansa heidän tanssiystävänsä ilman mitään hakuvelvoitteita tai ehtoja. Voisin jopa ajatella muuttavani lavatanssit lavahalauksiksi, jolloin tanssipaikan ilmoituksessa lukisi: tänään lavahalaukset! Silloin kävisi varmaankin niin, että halattavia olisi enemmän suhteessa nykyiseen haettaviin, koska tanssitaidoilla ei ihmisille olisi enää niin suurta väliä. Viittaan yksinkertaisesti vaan siihen ( edelleen), että ihminen on tärkeämpi kuin tanssitaito, kun vaan hänen seurassaan muuten viihtyy. Siis jos nyt rautalangasta tämän oikein väännän: älkää vähätelkö tanssitaitoanne, etenkin jos teitä haetaan, mutta myös silloin kun haluaisitte jotain tiettyä hakea.
Eipä siinä mitään. Mukava oli myös bongailla ja pitkästä aikaa tulikin uusia nikkihavaintoja. Meitähän on useita samannimisiä ja hieman jopa samantapaisella nimimerkillä varustettuja. Ei kuitenkaan kahta samaan persoonaa. Mikkokin tuli nähtyä, tarinoitsija ja kovassa ryysiksessä hakutapahtumassa mm. Marlen. Kovin oli nopea moikkaus tuokin.
Tuttuja oli paljon. Nimimerkkejäkin yli 50, joista ehkä puolet korkeintaan on minulle tuttuja. Aito on tietysti omaa luokkaansa. Iloinen ja muistaa hakea aina, vaikka en itse ole häntä viimeaikoina parketille rivistä taluttanut. Täytyypä ensi kerralla palkita hänet ja hakea, tosin ei kiitoshakuna vaan koska haluan. Upea nainen.
Missä pohjoisen suunnan ihmiset? Kun viimeksi Pavilla sain tanssia tähtien kanssa, niin tällä kertaa sellaista mahdollisuutta ei suotu. Kuitenkin, ihana energiapakkaus Päivi morjesti ohikulkiessaan ja sehän jo riittää pitkälle pitämään toisella suunnalla kaukaa asuvat hyvässä muistissa. Niinpä mieleni tekee yhä tanssimaan esimerkiksi Ouluun. Koskahan vaan mahtaa toteutua, kun Kärsämäkikin jäi tänä talvena käymättä.
Musiikki Riutalla oli kyllä mielestäni välillä ensinnäkin liian lujalla, mutta toisekseen jotenkin erilaista kuin olen viimeksi Varjokuvaakin kuullut. Fernet oli tuttua tavaraa ja kirkasääninen Tomi myös. Ehkä se on vain niin, että rauhallisena kaverina hillitön ruuhka ja kaaosmaisuus, plus kovalla volyymilla soivat nopeat kappaleet, saavat jotenkin epämiellyttävän olotilan aikaan. Tuota seikkaa totisesti kompensoi ihanat tanssisylit ja ystävälliset mielet. Minulle siis tosi kelpo kesälavakauden avaus ja viihdyttävä ilta.
Kesä lähtee osaltani käyntiin monen moisella kuntoilulla, tuttuun tapaan terveillä elämäntavoilla, ystäviä tavaten, töitäkin kovasti tehden ja elämää ihmetellen. Hei!
Vinkelis