Lattaritekniikkaa käytännössä [Pulina] (Karhunpennun hupiretki 2008-04-22 23:18)
Kylppäristä kuului kutsuvasti epäkeskomaista KA-tumm KA-tumm- KA-tumm- jytinää.
Reagoin salamannopeasti. Nousin, henkäisin syvään ja astelin kevein mutta määrätietoisin askelin ovelle. Avasin pelin pyöräyttämällä kevyellä ranneliikkeellä ovenkahvasta.
Sivustatäytettävänihän se siellä kutsui leikkiin. Otin välittömästi tiukan katsekontaktin ja rakensin raamini kuntoon.
Sitten pysähdyin keskelle lattiaa, suljin silmäni ja ---ODOTIN---.
Tunsin kuinka rytmi tuli koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi pyrkien lopulta iholleni. Annoin lantioni kiertyä voimakkaasti vasemmalle. Tartuin Upooni jäntevin käsin tuntien samantien kuinka rytmi suorastaan imaisi mukaansa.
Pidin kyynärpäitäni vaaksanmitan irti lantiosta ja annoin käsivarsieni hengittää.
Tunsin samban vastustamattoman epäkeskobaunssin ottavan minut valtaansa. Kaivoin esiin sisäisen Mambo Kingini ja annoin palaa.
Voltasin Upon kanssa tiiviissä sambarytmissä ympäri pesuhuonetta pyrkien säilyttämään selkeän raamin ja jämäkät kädet. Pitkillä kyljillä sain ohjailtua liiketttä haluamaani suuntaan. Pyrin samalla jatkuvasti vahvistamaan kehoni liikettä.
Ohjasin kapineen vahvalla vartaloviennillä nurkkaan mahdollisimman kauas pistorasiasta. Ymmärsin tilanteen momentum-hetken lähestyvän.
Keskityin; rentoutin reidet ja alaselän sekä kiersin takajalan reilusti auki ja vahvistin kehoni korkkiruuvimaista oloa äärimmilleen.
Räjähtävän millisekunnin aikana annoin kropan jännitteen purkautua oikea kylki liikettä johtaen, &1&2&3&1&2&3-rytmityksellä (viisaammat korjatkoot jos löytyy vielä toimivampi) samalla kun heitin analyyttiset aivoni vessanpönttöön.
Uhkapeli onnistui: sain kuin sainkin rytkäytettyä aparaattia sen verran että pistotulppa ripesi rasiasta.
KA-tumm - Ka-tumm - KA-tumm –rytmi hiipui hiljalleen. Kiersin vielä jälkirytmeissä vietäväni kanssa pesuhuoneen noin kaksi kertaa vuoroin etu- keski- ja takatasapainoisesti kunnes otin määrätietoisen ylitasapainon ja kahden käden tukevalla vartalo-otteella pysäytin liikkeen lopullisesti.
Enpä kiitellyt vaikka meno kieltämättä hyvin intensiivistä olikin.
Annoin vartaloni kiertyä vuoroin vasemmalle ja oikealle pitäen tukijalan tiukasti maassa ja tarkastelin vauriot.
Näkymä sai rusettini kavitoimaan ja keula laskeutui entisestään.
Takajalkani tuottivat jääkaapin suuntaan vievää voimaa ja etujalat tarttuivat kylmään evakkoon. Tunsin itseni vähintäänkin viktoriaanisen aikaiseksi kaapiksi ja työnsin itseni nurkkaan häpeämään olemassaoloani.