Iloisena Pavin avajaisissa [Tanssipaikat] (Vinkelis 2008-04-18 11:34)
Liirun laarun …työmatkalla... Vihdoinkin tilaisuus yhdistää pääkaupunkiseudulla käynti tansseihin, kun Pavi avasi ovensa runsaalle kävijämäärälle.
Parkki”pojat”, siis järjestysmiehet vekkuleine lippiksineen oli viihdyttävä näky ja loi tietynlaisen tunnelman sisimpääni. Ihan kuin stadin slangi olisi kaikunut korvissani, vaikka eivät mitään juuri minulle jutelleetkaan. Sen sijaan jonossa, hieman viileässä +6 ilmanalassa eräs paikallinen pappa laskeskeli lippuluukun vieressä olevan jykevän männyn painoa kuutiometriä kohden. Arveli sen menevät toiselle tonnille tiheän vuosilustonsa ansiosta.
Akvaario oli auki ja ikkunat tietysti heti huurussa, eivätkä siitä selkiytyneetkään. Selkäänkin tippui jossain vaiheessa kondensiovettä yläilmoista, eikä se mikään ihme ollutkaan.
Ruuhkaahan siellä oli ja minä kuin ilmaa paikallisille tanssijoille. Aivan kuin kevään tulvajokien virtaava vesi kiven kohdatessaan sivuuttivat sulavasti. Auttanut ei vaikka itse hain ja mukamas viihtyivätkin viennissä. Paitsi nyt tietysti se cha chaa…välirytmiin kait menin, sillä eihän daami muuten askelia laskeskelisi :).
Kotimatkalla kuitenkin ajattelin, että taidan olla varsin hyvä ja taitava tanssimies, kun pystyn tanssimaan rytmiin jos johonkin ja myös ilman musiikkia (tarvittaessa). Tosi hyvä kyllä, että kiitos- tai säälihakuja ei sadellut. Tietää paremmin missä mennään. Hyvin näyttää täällä päässä toteutuvan se, että sitä haetaan, jota halutaan (tanssillisesti).
Vielä tuosta tyypillisestä välirytmiin tanssimisestani etenkin cha-chan osalta: oikeastaan vain todella hyvät, aktiiviset ja monipuoliset tanssinharrastajat kohtaavat kanssani tuon eri rytmiin menemisen. Kaikki loput nauttivat. Suhdeluku on jotain 5/50, jälkimmäisten eduksi. Ja tästäkin on monesti jaariteltu, joten mielestäni kyse on paremminkin tanssijoiden välisestä kemiasta, eli vaikka molemmat osaisivat tanssia hyvin, he eivät välttämättä menestyisi kilpakentillä tai edes tavan tansseissa. Siksi ei tarvitse kenenkään tuntea huolestumista, vaikka aina ei tunne onnistumisen tuomaa onnen tunnetta.
Ja hups… soitot oli tietysti kohdallaan ( riippumatta siitä miten itse onnistuin), kun PNP iloisine ilmeineen morjesteli ja tähditti tanssikansan suurenmoiseen menoon. Voisin jopa vannoa, että tanssin tähtien kanssa tuona ikimuistoisena iltana. Itse kun on aktiivinen, niin eivät daamit näköjään pakkeja jakele, vaan kestävät pari kappaletta kunnialla ja hymyssä suin. Eri asia sitten miten herrat kestävät kun nenän edestä daami viedään? hih…
Illassa myös todellisia herkkuhetkiä parketilla ja huomaa erityisesti, että myös aivan uuden tanssitettavan kanssa, jota itse ymmärsin hakea.
Kohtasin myös aika lailla laajaa tanssimista ja törmäilyä toisista piittaamatta, vaikka vientini oli taatusti minimaaliseksi tarkoitettu ja myös toteutettu. Ruuhkassa tulisi toteuttaa itsehillintää.
En ehtinyt saada kiinni kaikkia niitä joita olisin halunnut hakea. Aiemmilta etelän suunnan kerroilta puolestaan muistan, että kaikki eivät ehkä halua hakuani vastaanottaa, vaan mieluummin ehkä istuvat seinäruusuna puolet illasta. Niinpä sopivien haettavien karattua parketille aktiivisten tanssimiesten toimesta, peruutin itse lavan eteen istuskelemaan ja nauttimaan esimerkiksi täydellisen argentiina-tyyppisen parin tanssishowsta. Sulavaa, täydellistä, rauhallista ja täynnä tunnetta oli se, edelleenkin.
Tuttuja näkyi myös runsaasti. Oli supervauhtia, pohjanmaan porukkaa, tyylikästä herrasmiestä ja vaikka ketä. Evästystäkin löytyi hetkeksi aikaa, sekä sitten tuonnempana jutustelua hiihdosta sun muusta. Niin mistä hiihdosta? No lumilla tietysti.
Ja summasummaarun. Itse en tuntemattomana lähtisi ilman evästystä yli 400 km päähän tanssimaan Paville ASIOIKSEEN, sillä tosiaankin saa olla ihan rauhassa ja jos olisi vielä yhtään ujompi kuin minä, eikä rohkenisi hakea itse (pavilla kuin kaikki osaavat niin älyttömän hyvin tanssia…toki muuallakin osaavat). Visiittini oli toki yllätys myös itselleni nopeiden työkäänteiden vuoksi, mutta silti löytyi huippulaadukasta tanssiseuraa evästyksen muodossa, jos nyt näin voi asian ilmaista. Suuret kiitokset tästä ihan erikseen!
Lopuksi vielä voimia niille jotka niitä tarvitsevat, kiitos niille jotka ne ansaitsevat, terveisiä niille joita en tunnistanut, mutta olisin halunnut jutella, sekä niille, jotka eivät olleet paikalla ja nyt minä lähden Tampereelle, siellä haetaan! Ai niin, olenkin jo tuttu heille.
(ps. lyhyen empiirisen tutkimukseni perusteella on vahva käsitys siitä, että itse on tanssittajat hankittava ja monissa paikoissa haetuksi tuleminen perustuu lavakummiuteen ja tuttavuuteen yleensä. Toisaalta tanssiin pääsemättömyys on myös toteutuva näiden perusteella).
pss. omia ajatuksia, joita kirjoitin hieman pilkettä silmäkulmassa ajatellen ja kevään tansseihin talviunilta ihmisiä herätellen. Pitäkäähän lystiä karkeloissa.
Hyvää kevättä toivottaen, Vinkelis.