Valssista [Tanssilajit] (Andreas pks 2008-01-30 8:14)
April in Stockholm jää unelmaksi sinä tiistaina, kun suuntaamme Botkyrkaan Tukholman eteläpuolelle; sataa räntää. Essingeledenillä on vielä illan ruuhkaa, sillä tanssit Folkets Hus Hallundassa (http://www.hallunda.fh.se) alkavat jo kello 19. Tunnelbanallakin pääsisi, mutta tässä ilmassa ei viehätä ajatus harvahkoon kulkevan junan odotuksesta tanssien päätyttyä.
Olemme perillä varttia vaille, mutta vain yksi lähiparkkipaikka on enää vapaana, ja lippuluukulla on jono ulko-ovelle asti. Liput 130 kruunua, narikka ja vesi ilmaiset. Naisten vessassa on vain kaksi pyttyä, kolmas epäkunnossa, ja pieni on meikkitila. Se oikeastaan hämmästyttää, kun itse talo on kaikkea muuta kuin suomalaisten mielikuva kansantaloista; se on rakennettu ehkä 1970-luvun lopussa (?) suurista punaisista ja harmaista tiilistä ja osittain ikkunallinen katto kannatettu liimapalkein. Tanssisali on kahdeksankolmion muotoinen, lattia sopiva nahkapohjilleni. Väkeä on sali täynnä, ehkä 400, kun Cavalkad (http://www.cavalkad.se/) alkaa soittaa ensimmäistä hidasta.
Nyt katsonkin tarkkaan, millaista se svedufoksi on!
Nainen - parin ikäerosta ja ulkonäöstä riippumatta - kietoo käsivartensa miehen niskan ympäri ja nojaa omaan tyyliinsä poskensa miehen poskeen tai rintaan. Mies kietoo kätensä naisen ympäri, eikä kukaan mieti rintsikoita tai vesirajoja. Vain tanssi tuntuu; eihän silläkään ole väliä, miltä toinen edes näyttää... - mutta haju ei voi olla epämiellyttävä. Me menemme suomalaisen tangon vaihtoaskelin: hidas-hidas-nop-nop, mutta jotkut miehet vievät nop-nop-nop..., jotkut pelkkiä hitaita, jotkut taidokkaan sulavia sivuaskelia. Kukaan ei tanssi suomalaisessa tanssiasennossa. Tämä svedufoksi ei ole raamilla vientiä vaan A-tyyli, jossa jotkut naiset näyttävät suorastaan roikkuvan, ja läheisten parien miehet veivaavat lantioita.
Nuorimmat ovat kolmissa kymmenissä, vanhimmat harmaapäitä, mikä ei tarkoita aina vain ikää vaan ilmeisestikin sitä, että Hallundassa käyvät tanssinaiset ja - miehet eivät värjää tukkaansa niin yleisesti kuin suomalaiset. Ilmapiiri on ystävällinen, ei tönitä. Korkealle ulottuvien kaiuttimien kautta tulevat volyymit ja tempot ovat sellaisia, että kaikki pystyvät niitä tanssimaan, ja kaikki tanssivat (sekahaku).
Cavalkad tarjoaa säännönmukaisesti hitaan jälkeen melko hidasta buggsvengiä, sitten hidas, sottiisi, hidas, bugg, hidas, hambo, hidas, bugg, hidas, pariserpolka, hidas, bugg, hidas, snoa, hidas, bugg, hidas, valssi, hidas, bugg... "Nu nånting lungare så kan ni kramas", sanoo solisti ennen seuraavaksi ilmoitettua kulturdanssia, jota suurin osa tanssijoista myös osaa. Kaikilla lajeilla on aina myös sylitanssijoita.
Orkesterin puolituntisen tauon aikana ensimmäiset laittautuvat kotimatkalle seuraavan työpäivän vuoksi, ja levymusiikilla tulee tilaa nopeillekin buggeille, joita ei aikaisemmin ole ollut tarjolla. Illan mittaan saamme nauttia myös monista pehmeistä kevyen musiikin klassikoista Spanish Eyes:sta Loveletters in the Sand:iin jne. Jonkin triolikappaleen tanssimme hidasta foksia liidellen, -ja poikkeavina saamme katseita osaksemme.
Vesi ei riitä jatkuvassa menossa ravinnoksi vaan nautimme kahvilan täytetyt sämpylät ja teet sitten, kun tanssisalin väljät olot loppuvat orkesterin tultua takaisin lavalle. Yhdentoista jälkeen emme malta jättää tanssimatta nopeita rokkeja, vaikka jalat jo alkavat kaivata lepoa. Mielin määrin tanssittuamme suuntaamme lopulta ulos todetaksemme, että auto on parin sentin lumikerroksen alla.
Tänne on helppo tulla toistekin.