Helsingin keskustassa pääsee tanssimaan! [Tanssipaikat] (Josef 2008-04-11 12:42)
Tunnelma tansseissa oli aika samanlainen kuin tansseissa on nykyisinkin, mielestäni. Jos otan nyt esimerkiksi Kultsan, jossa kaikista eniten tuli käytyä v. 74-78, (koska se oli kävelymatkan päässä Alppilasta, jossa asuin Sipoonkadulla). Lauantaisin oli ensin iltatanssit, jotka alkoivat kahdeksalta ja yleensä kaikki salit oli käytössä. Alakerran salissa oli yksi orkesteri ja yläkerrassa toinen. Muihin saleihin oli kovaääniset alakerran isosta salista. "Kermaan" pääsyä odotettiin ensin muutama kuukausi, että naama tuli tutuksi ja sitten rupesi pääsemään ns. hyvien tanssijoiden kanssa tanssimaan. Toki haettiin heti alusta lähtien, mutta tanssitaso ei välttämättä ollut kävelyä ihmeempää. Kahdeltatoista väki ajettiin ulos ja iltatanssit päättyivät. Ulkona odotettiin puoli tuntia ja ostettiin uusi lippu yötansseihin, jotka muistaakseni päättyivät puoli kolme. Väki yleensä vaihtui vähän tässä kohtaa ja pariskunnat varsinkin poistuivat iltatanssien päätyttyä. Joskus talvella meinasi tulla kylmä odotellessa.... ps. koska helsinkiläiset on iloisesti hymyilleet (ja toivotelleet tervetulleiksi), muuten kuin Lapin hiihtoladuilla. Kotona ei naapuria tunneta, vaikka oltaisiin asuttu 15 vuotta ovet vierekkäin.
Perustanssien taidon minäkin opin ensin isältä alta kymmenen vanhana sekä sukulaismiehiltä/perhetutuilta, jotka hakivat tanssimaan häissä ja muissa juhlissa. Kahdentoista vanhana menin Aira Samulinin oppiin ja lavoilla aloin käydä 15-vuotiaana. Fuskun opetti tyttökaveri joskus v.-79 meidän olohuoneessa. Keskikoulussa oli kyllä muistaakseni valssin opetusta joskus ehkä 4. luokalla, mutta ei opettajan taidot enempään riittäneet.
Siis samanlaisia sisäpiirejä sitä oli silloin -70/-80 luvuillakin ja meininki oli yleensä ottaen hauskaa. Pareja syntyi ja osa poistui tätä kautta "kierrosta" ja osa jatkoi yhdessä tansseissa käyntejä. Nyt, kun käy Hesassa, näkee näitä uudelleen "kiertoon" tulleita eronneina, leskinä tai karanneina aina silloin tällöin. Kasvot ovat uurtuneet ehkä ryppyihin, mutta tanssijalka nousee lähes samalla lailla kuin ennenkin. Ilo sekä nautinto on edelleen tanssimisesta tallella.