Hulluilla päivillä [Tanssipaikat] (Josef 2008-04-03 11:00)
Olin viimeksi tehnyt treffit Stockan hulluille päiville hississä tapaamani neidon kanssa. Eilen olin matkalla häntä tapaamaan. Kuljin Töölönlahden rantaa keskustaa kohden.
Kaukaa erotin keltaisen tanssimakasiinin katolta suuren Stockmannin valomainoksen: "Julistamme keltaiset karkelot avatuksi - Hullut Päivät!"
Olin kuullut huhuja Tanssimakasiinin rahoitusvaikeuksista ja siitä, että oli käytetty ulkopuolista konsulttia niitä ratkomaan.
Makasiinissa oli kaksi sisäänkäyntiä. Toisessa luki "Katsastettavat" ja toisessa "Katsastetut".
KysYin narikanhoitajalta, mistä mahtaa olla ksye.
Katsastus on tuottavaa liiketoimintaa. Täällä katsastetaan tanssijoiden taidot ja kunto. Siitä saa sertifikaatin ja leiman otsaan. Ei nykyään katsastamattomilla ole juurikaan asiaa parketille.
- Lipunmyyntiä ei näytä olevan.
- Ei ole. KonsuLtin mielestä se on tarpeeton.
Ojensin palttooni narikanhoitajalle. Narikan seinustalla oli H&M:n mainos: "Muotia ja laatua parhaaseen hintaan!" . Siirryin salin puolelle. Kaikki seinä- ja lattiapinnat oli peitetty mainoksin. Ihmettelin, kuinka parketilla oli runsaasti lyhyitä neitoja ja pitkät tytöt seisoivat seinustalla. Perässäni tullut narikanhoitaja selitti:
- Meillä ei ole todellakan pääsymaksua. Konsultin mielestä on tasapuolisempaa maksaa siitä, mitä saa. Tanssit on hinnoiteltu daamin pituuden mukaan. Sentti sentiltä, korot mukaanlukien!
En tiedä, miten aiheeseen liittyi hakurivin yläpuolella seinällä oleva Vatajan mainos: "Oikeasti lihaisaa ylikypsää kinkkua!".
Tansseissa oli oikein rattoisaa. Jokaisen tanssin päätyttyä jokin parketin valomainoksista syttyi loistamaan ja juuri sen mainoksen päällä seisoneelle parille annettiin tuotenäyte tai mainoslahja. Sain illan aikana pienen pötkön maksamakkaraa, kaksi kuulakärkikynää ja pääsylipun Kansallismuseoon.
Kun rahat alkoivat käydä vähiin, lähdin hakemaan palttootani.
- Minkäs takin herra haluaa?
- Omani tietysti!
- Ei onnistu, se myytiin jo ajat sitten. Tämähän on narikka, käytettyjen
vaatteiden myymälä.
Lopulta sain ostettua kaniturkin, jossa ei ollut juurikaan karvoja jäljellä. Mieltäni askarrutti kysymys:
- Kukahan se konsultti oli?
- Murphy tietenkin. Hänellä on vankkaa taloudellista kokemusta Prismasta.
Kumma paikka, ajattelin lähtiessäni.
- "Elämä on." luki kyltissä ulko-oven yläpuolella.