Levillä ja vähän Ylläkselläkin vkolla 11 [Tanssijat] (Leila Mäenpää 2008-03-29 12:21)
Kun nyt ihan kyselemällä kysellään raporttia pohjoisen reissusta, niin laitetaan tulemaan... Näin se lähtee. Ja tästä tulee pitkä....
Matkalle lähtöpäivää suunniteltiin ihan syksystä asti Sarun kanssa, mutta ihan varmaa lähtö-viikonpäivää ei ollut tiedossa ennen kuin viimeisellä viikolla. Nuo työt vähän hidastaa aina minulla ja päälle iskenyt flunssa Sarulla meinasi lyödä kapuloita rattaisiin. No viimeinkin sitten torstai-iltana, kun sain Latinobic ryhmäni ohjattua, saimme istua autoon ja lähteä posottamaan kohti pohjoista. Matka oli mukava yötä vasten tempasta, kun oli ruuhkaton väylä päästellä. Neljällä lyhyellä tauolla varustettuna saavuimme ensimmäiseen tukikohtaan Ylläksellä perjantaiaamuna klo 4.15. Mökin haltija oli jättänyt ovet auki ja valot palamaan, joten eikun petivaatteet leviälleen ja unta muutamaksi tunniksi. Perjantai aamupäivä, herätessämme, Lappi näytti aivan lumoavan puolensa kauniista, aurinkoisesta ja kimaltelevan lumen täyttämästä luonnosta. Ahh, kuinka olinkaan kaivannut tätä viimeiset kolme vuotta, joina en ollut päässyt Lappiin kevättä viettämään talvilomalla.
Mökin haltijalle suuret kiitokset, että näin pääsin tutulle ja turvalliselle, Ylläkselle, taas käymään. Iltapäivällä teimme kävelyretken Kesänkijärven ympäristössä ja kävimme syömässä letut ja juomassa kaakaot järven toisessa päässä olevassa latukahvilassa. Mutta palatessamme, mitä kummaa... Saru olikin tehnyt ihan omat suunnitelmat illalle ja niin se häipyi sen siliän tien omille reissuilleen ja jätti minut kuin nallin kalliolle mökin haltijan hoteisiin. No hätä ei ole tämän näköinen, taksit on keksitty ja niin sitä tilattiin pirssi ja mentiin Pirtukirkkoon laittamaan illalla jalalla koreasti. Uusi bongauskin siinä tuli illan aikana suoritettua ja hauskaa oli muuten jutella naamatusten, terveisiä vain sinne pohjoiseen.
Aamupäivällä sitten Sarukin kotiutui mökille reissuiltaan ja laitoimme tavarat kasaan sekä lopulliseen majapaikkaan, kohti Leviä, suunta. Levillä oli vähän toisenlainen kylä odottamassa, kun Äkäslompolo on ja katselin silmät ymmyrkäisinä sitä hulabaloota, joka kuhisi pitkin katuja. Talot olivat kuin suoraan jostain Keski-Euroopan alppikylistä ja ihmiset puhuivat ainakin 4 eri kieltä siinä kuunnellessa. Apua, onkohan tämä minun paikkani ollenkaan, ajattelin. Otetaanpas selvää...
Lauantai-iltana oli taattua musiikkitarjontaa tarjolla Levihotellissa PNP:n tahditellessa ja kakkospändinkin soitto oli ihan jees. Suke tuolla toisaalla valitti hotellin liukasta lattiaa, mutta ainakin minun kengillä piti käydä hieromassa välillä siellä seinänvierillä sitä valkoista jauhetta kenkiin, että siinä lattialla kykeni tanssimaan nilkkojen anoessa apua. Ehkä lattialla juuri aikaisemmin seisseet pitopöydät olivat vähän roiskuneet sisältöään osalle lattiaa, sillä paikka paikoin tihkiää oli.
Sunnuntai-iltana oli sitten tangolaulukarsinnat ja niistä sen enempää kuin, että oikea nainen pääsi jatkoon mielestäni. Koska pöytäseurueessamme oli tangontaitaja, niin häikäilemättä käytimme tilaisuutta hyväksemme ja lähes kaikki tangot hän joutui minua ja Sarua tanssittamaan, eikä päästetty paljonkaan "naapuripöytiin harhailemaan". Kiva oli tavata myös muita pohjoiseen tulleita palstalaisia ja niinhän sitä sitten oltiin kaikki lopuksi samassa pöydässä. Ai niin, sain lapun kouraani siinä tanssiessani tangoa jonkun kanssa, että ihan Seinäjoelle kutsuttiin tangoa tanssimaan, oho, mutta kiitos vain. Kisat on kohdallani kisattu ja siihen se jäi pöydälle poistuttuamme...
Maanantai-iltana PNP oli soittamassa Riemuliiterissä, Äkäslompolossa, ja sinnehän sitä sitten matkattiin. Riemuliiteri on aina yhtä mukava ja viihtyisä paikka tanssahdella, mutta nyt lattiallevienti oli aika hiljaista. Jos ei edellisiltoina tutuksi tulleita tanssittajia mm. olisi ollut, niin aikas paljon olisi saanut seisoskella naistenrivissä. Taas meidän tangontaitaja pelasti illan! Ja Kemin poika.., kuinka sinut meinasin unohtaa!
Tiistai-ilta ja keskiviikkoilta sitten jälleen Levihotellin lattialla liihoteltiin ja tanssitutut senkun lisääntyivät, kivaa...
Torstai-iltana päätimme lähteä tutustumaan Ylläsjärven puolelle, jossa en ollut koskaan ollut. Ja kukas meidät sinne vetikään... No PNPhän siellä soitteli tietenkin. Hotellilla oli muuten niin pieni orkesterilava, että ihan kuva piti ottaa siitä poikien lavalle ahtautumisen maailmanennätyksestä. Bongejakin tuli ihan kaksin kappalein keskellä tanssilavaa, oli kiva tavata etelän turistit! Kolmanneksi viimeiseksi tanssilajiksi pojat soittivat sambat ja nehän naisparissa sitten mentiin Sarun kanssa (monen muun lisäksi) ja kesken kaiken Saru päästi sydäntäraastavan voihkaisun ja piteli lannettansa. Mikä tuli? Seuraavana päivänä Kittilän terveyskeskukseen ottamaan asiasta selvää, mutta eihän sieltä muuta kuin kipulääkettä ja paheksuvia katseita lääkäriltä, että tanssimassa ollessa sattui... Pitää sitten lopettaa se tanssiminen, oli naislääkärin tuomio asiaan.
Perjantai paranneltiin kipuja ja mietittiin mennäkkö vielä tanssimaan, vai ei. No rohkeasti vaan hotelliin, mutta sen verran oltiin kaukonäköisiä, että Saru asettautui pylvään taakse vähän katseilta piiloon, ettei paljon tartteisi rukkasia jaella kipujen yltyessä. Minähän olin kyllä valmis aina lähtemään hätävaraksi miehelle, joka olisi Sarulta saanut pitkät, joten minun onneni..... Viimeinen ilta oli niiiiiin mukava, että ihan kaiholla piti lopuksi luovuttaa väsymykselle ja lähteä viimeistä yötä viettämään mökin rauhaisaan suojellukseen, että aamulla jaksaisi matkata kotiin ja valmistautua loman loppumiseen.
Kaiken kaikkiaan ihana, rentouttava loma Lapissa.... Jaa, että kysymys kuuluu paljonko hiihdettiin! Ei metriäkään! Alunperin lomaa suunnitellessa Saru olisi halunnut ottaa lasketteluvälineet mukaan ja minä olisin halunnut murtomaasukset, joten teimme kompromissin, eikä otettu kuin neljät tanssikengät, joten suksipoxiakaan ei tarvinnut sitten lainata keneltäkään harrastusvälineitä varten.
Kyllä Lapin matkailu pitää taas ottaa ohjelmistoon vähän useammin kuin kolmen vuoden välein, päätin minä. Tanssillista kevättä kaikille, jotka jaksoitte loppuun asti lukea, Leilalta.