Pyhien pyyhällystä [Tanssipaikat] (Pilke 2008-03-25 12:36)
Jo entisessä suomisarjassa huoltamonpitäjä Vilén (muistakaa miten tarkka Emmi aina oli siitäheittomerkistä, tulikohan oikeaan paikkaan)oli perso ostoille kun sai niin halvalla. Olisipa tuo hahmo tänäpäivänä onnellinen, ajan trendiin kun kuuluu rintaliivikauppaa myöden; Osta kahdet ja saat kolmannet kaupan päälle. No monestihan noissa kaupoissa ei tule ihan ajatelleeksi että tarvitsisiko sitä alkuunsa justa nyt kolmea tuotetta, mutta ostaa kun sai niin "halvalla".
Tällä periaatteella meillä oli onni ja autuus täällä Tampereen lähituntumassa elellä tanssimaailmassa nyt pyhiä. Kerholan houkutteleva 20e paketti kolmista tansseista, tosin kahdessa eri paikassa, sai monen vakuuttuneeksi että tarvitsee juuri nuo kaikki kolme kertaa.
Perjantaina päästeltiin hurmaavan, taidokkaan ja charmantin Pekkaniskan Poikien tahtiin. Toisena orkkana lavalle oli myös kivunnut Markus Sextet,jonka ilta ei sujunut ongelmitta ja jonka anti ei ihan ollut omimmillaan, laulanta jäi hiukan ontoksi, mahdollisia syitä ja selityksiä toki jälkikäteen asioille kuullut. Pitkiä välispiikkejä mie tosin pidän harmillisena pahana, oli syyt mitkä hyvänsä, usein kun siitä puheesta ei saa mitään selvää ja tuntuu että se vie ahneelta kohtuuttomasti aikaa tanssilta.
Ilta oli erittäin onnistunut ja tietysti hiukan riehakaskin, sattui mukavia tanssittajia kohdille , oman lisäksi.
Lauantaina oli pientä turnee väsymystä ilmassa jo kotoa lähtiessä, kohti Aitoon Honkalaa johon paketin toiset liput oli käytössä. Jotenkin aina tuntuu että jos edellisen illan tanssit on ollut oikein hyvät, ei sen tunteen uudelleen tavoittelu tunnu mahdolliselta. No lavalla soitteli Taikakuu omaan tyyliinsä, joku mies sanoi että onkos tuo Raappana syönyt mämmiä liikaa kun istui lavan reunalla kitaraa soitellen, minusta se nyt oli ehkä enemmänkin sympaattinen ele muutamaa fanittajaa kohtaan, lähentymä ylhäältä lavalta. Piukat polkat jäi illasta mieleen, pirskatin tiukka tempoisina kun tuo porukka ne vetää, hiukan vähempikin kiirus riittäisi. Illassa oli iloja ja suruja kuin elämässä yleensä, niiden vain täytyy antaa tulla omalla painollaan, tansseissa on onneksi aina ihmisiä ympärillä joiden kanssa tuntojaan jakaa.
Mie olen aika ajoin kärsinyt koti-ikävästä, tai pitäisikö sanoa synnyinseutu kaihosta, ihan älytön tunne, mutta jokainen joka on joskus muuttanut vieraalle paikkakunnalle tietää miltä se tuntuu aluksi kun ovesta joutuu astumaan aina kartta kädessä ulos, on hiukan eksyksissä...joskus myös tunteineen. Aitoon illan viimeiset valssit itselle vieraan miehen viennissä toivat jostain käsittämästtömästä syystä tuulahduksen jostain kaukaa Auran parketeilta ja lähes liikutuin kyyneliin asti.
Armollisia olivat tanssinjärjestäjät kun antoivat mahdollisuuden sunnuntaiseen lepoon. Miusta olisi sillä väsymyksellä kuoriutunut julkisella paikallakin kiukutteleva ja pahantahtoinen äm...Nainen =)
No kun näin hartaana tuli pyhää vietettyä, mahdollisti nämä pyhien kulut sekä tarjoustanssien osto vielä maanantaina mahdollisuuden pieneen irroitteluun ennen arjen alkua. Sinitaivas siirrytti sinnittelijät Sinisenhuivin siimoin sumuisiin suloihin. Olin hyvissä ajoin kerrankin jo ennen viittä paikalla ja hitsi miten mukavaa kun tutut kovasti jo parketille hakivat, hiukan pelkäsin että jääkö tanssi illan loppupää sitten tyhjäksi hakijoista, mutta pelko osoittautui turhaksi. Paljon sain tanssia, hurmioitua ja fiilistelläkkin. Tutustua myös ihan uusiin hakijoihin, se on aina myös opettavaista ja vaihtelevaa. Loppu illasta olin melkoisen poikki jo ja mietin lähtöä ennen loppu valsseja, vaan onneksi en sitä tehnyt. Viimeiset valssit olivat yhtä pehmeästi pyörivät kuin Aitoonkin, enää en ollut kaihomielinen, mie vain nautin, annoin tulla tunteen että siellä on minun kotini missä olen itsekkin ja kaikki voi myös siellä tuntua hyvältä.
Lämmin ja kaunis kiitos kaikille tanssittajilleni ihanista vienneistä, hauskoista jutuista, hullutteluista, naurusta ja joskus ihan vain ymmärryksestä. Kiitos tanssipaikan pitäjille kun saitte näin mehukkaan tarjouksen tehtyä ja toteutettua. Paljon suurempi kiitos kuitenkin kumppanille joka antaa tähän kaikkeen tunteen poimintaan tilaa.