Tanssi mieheyden kohottajana [Tanssijat] (Avanaq 2008-02-14 22:50)
Toisessa säikeessä on puhuttu tanssista itsetunnon kohottamisen välineenä. Moni on löytänyt tanssista keinon itsensä eheyttämiseen ja omanarvontunteen rakentamiseen.
Usein sanotaan, että paritanssi on nykyisin ainoa paikka tai tilanne, jossa perinteiset sukupuoliroolit vallitsevat molempien osapuolien hyväksymänä. Mies on tanssilavalla herra ja hidalgo, jolla on valta ja oikeus hallita tilannetta.
Monet eri säännöt ja tavat korostavat sukupuolten eri asemaa ja sukupuolten välisiä eroja. Nainen alistuu hakurivissä miesten valittavaksi ja, jos onni on myötä, pääsevät he tanssilattialle miehen vietäväksi. Naiset pukeutuvat perinaisellisiin asuihin (mitä eivät välttämättä tee muualla) eivätkä he voi kieltäytyä tanssiin kutsusta ilman erityisen painavaa syytä. Miehiltä odotetaan päättäväistä ja määrätietoista vientiä, suojelua ja turvaa muilta tanssijoilta ja periherrasmiesmäistä käyttäytymistä.
Monille miessukupuolen edustajille, erityisesti nuoremmille ja ehkä myös kaupungistuneemmille ja "modernimmille" miehille, edellä mainittu miehen rooli on hyvin vieras. Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavalla paritanssi on vaikuttanut miesten käsitykseen itsestään maskuliinisen sukupuolen edustajana. Onko tanssi lisännyt itsetuntoa nimenomaan miehenä? Ja jos näin on, niin näkyykö muutos myös muussa elämässä? Vai onko muutos jäänyt vain siihen, että testosteronin määrä on alkanut lisääntyä ja rintakarvat kasvaa?
Ja koska nyt ei olla tanssilattialla, täytyy antaa myös naisten vastata miesten(sä) puolesta.