Rumbaa Tanssimakasiinissa [Tanssilajit] (Josef 2008-02-15 15:43)
Kovin on pohdittu rumban olemusta ja askelten saloja. Vaikka kuinka yritin näistä kirjoituksista löytää totuuden ja saada askellukseni kohdalleen, lavoilla saamieni kommenttien mukaan epäonnistuin surkeasti.
Koska olin päättänyt ottaa asiasta selvän, tilasin lentoliput Havannaan. Vanhan kaupungin syrjäkadulta, sieltä 50-luvun Chevroletin, juuri sen, jonka vasen lokasuoja on ruosteen ruskea ja oikeaa ei ollenkaan, takaa, mutta ennen Buickia, jota koristaa kromattujen huohotusaukkojen rivi konepellin molemmin puolin, sieltä kellarikerroksesta löysin klubin, jota ei mainita missään oppaassa, jonka saranoiltaa retkahtaneen ulko-oven lohkeilleen maalipinnan alta paljastunutta kauhtunutta tammilautaa ei mikään neonvalomainos kirkasta. Astuessani sisään sikarinsavun pimentämään saliin, vastaani tulvahtivat boleron väkevät rytmit, rommin makea tuoksu ja ahavoituneen ihon pistävä hienhaju. Pienten liinattomien pöytien pinnalla oli tuhkaa, puolityhjiä laseja ja lasien pohjasta jääneitä märkiä renkaita, oliiviöljypulloja ja kotona leivotun leivän kantoja siellä täällä.
Pöytien välissä tanssi joukko haalistuneisiin puuvillahousuihin, värikäskuvioisiin hameisiin ja paitoihin pukeutuneita miehiä ja naisia. Ikää oli vaikea arvioida: miten erottaa lukuisten vuosien jäljet kovan työn ja nautinnollisen elämän jäljistä. Tanssi oli rentoa, mutta intensiivistä, katseet eivät harhailleet seinillä ja katsojissa, vaan seurasivat kiihkeästi tanssiparin silmiä, vartaloa ja nilkkojen liikettä.
Tavoitteenani oli saada konkreettinen kuva siitä, mitä tapahtuu juuri sillä hetkellää, jolloin kakkosen ja kolmosen välillä, vasen jalka alkaa nousta, mutta ennen kuin se on saavuttanut täyttä nopeuttaan ja korkeuttaan, mitä silloin tapahtuu muualla, missä ja miten ovat kädet ja sormet, kiertyykö oikea jalka askeleen suuntaan, miten liikkeen rentous näkyy ylävartalossa, miten latinon lantio keinahtaa, miten leuka laskee, silmät painuvat puolittain kiinni, miten keuhkot täyttyvät ilmalla valmistautuen askeleen loppuunsaattamiseen. Sitä hetkeä ei voi millään valokuvalla vangita.
...
Viikkoa myöhemmin olin uuden Tanssimakasiinin avajaisissa. Alku sujui viralliseen tyyliin: puheita ja lahjoja. Isäntä ja Emäntä kiersivät juuri viidettä Aaltovaasia esiin silkkipapereista asettaakseen sen lahjapöydälle muiden samanlaisten joukkoon Mariskoolien taakse. Nyt tuli minun vuoroni. Työnsin suurella kankaalla peitetyn lahjani yleisön eteen.
- Tähän olen vanginnut rumban salatun olemuksen, joka on aistittavissa vain häivähtävän hetken ajan kakkosen ja kolmosen välillä. Tässä minulla on täydellinen valos Havannan parhaasta miestanssijasta. Tätä tutkimalla teillekin selviää tämä rumban kiistelty olemus.
Kerroin vielä, kuinka olin yllättänyt tanssijan juuri oikealla hetkellä kipsivelliä täynnä olevalla tynnyrillä. Sinne mies painui huppeluksiin. Vain sikarin pää jäi vellin pinnan yläpuolelle.
- Saattaa olla, että tanssija otti vielä jonkin askeleen: mahtava savu
nousi sikaarista ja kipsivellin pinta aaltoili kiihkeästi ennen kipsin
kovettumista.
- Olen varma, että yllätytte!
Vedin kankaan pois patsaan päältä. Yleisö kohahti. Arvasinhan. Patsas oli täsmälleen tanssijan näköinen: samat uurteet kasvoilla, sama kiihkeys asennossa. Ilme oli muuttunut raivoisaksi, kädet olivat nyrkissä ja askel näytti kovin korkealta.
- Tässä se siis on: rumban salattu olemus!
Kaiuttimet räsähtivät yllättäen toimintaan:
- Onko Josef paikalla? Täällä sitä kysyy joku Fidel.
Nyt oli hätäuloskäynnille todellinen tarve. Pysähdyin vasta Mäntymäellä entisen jätevedenpuhdistamon muurin suojaan.
Ehkä minulle riittää neliörumba toistaiseksi.