Tanssimusiikin sykkeestä [Musiikki] (Aragorn 2008-02-12 11:40)
Samaa mieltä sinun kanssasi noista esittämistäsi asioista. Itseäni
erityisesti ilahduttaa kun näen rumpalin ottavan sudit käteensä palikoiden
asemesta. Ei ainakaan silloin paukuta kaiken soitannan yli (ja tuntuisi
mutu-menetelmällä ko. välineitä harrastavien lyömätaiteilijoiden osaavan
muutenkin säädellä voluumeitaan).
Onko tuon läskibasson minimaalisen esiintymisen syynä vain sen hankala
liikuteltavuus, vai vaatiiko soittajalta myös toisenlaisen tekniikan
hallinnan. Eikö Varjokuvalla ole ainakin molemmat bassot mukana (vai
sotkenko johonkin muuhun bändiin - KinoJakeko)? Siitä ei ole varmaa
muistikuvaa käytetäänkö akustista bassoa erityisesti vain tietyn lajityypin
kappaleisiin. Rockabilly bändeillä kyllä se on ahkerassa käytössä ja
tehotkin niin kovilla että takapotku tuntuu koko kehossa.
Vai olemmeko vain noin saman ikäluokan edustajia, 50-luvulla syntyneitä,
joille on jäänyt päälle sen aikakauden muusiikki? Se vähä mitä radiosta
kuuli, lauantain toivottujen kappaleiden välittämänä, sen toisella
puolituntisella. Nykyinen enemmän rockin poljentoon pohjautuvaan musiikkiin
tottunut sukupolvi tarvitsee oikeaan vireeseen päästäkseen suorempaa rytmiä
ja kovemalla voluumilla?
Minulle ainakin tulee hyvin nostalginen olo esimerkiksi silloin kun Jetline
-yhtye esittää svengaavaa menoa kaupunkilaistanssimusiikiksi ristimällään
musiikkityylillään. Trion soittama musiikki pohjautuu pitkälti 50- ja
60-lukujen suomalaisiin käännösiskelmiin. Ainakin minun makuuni nämä italo-
ja latinoiskelmät ja foxtrot-klassikot sopivat hyvin ja houkuttelivat
fiilistelemään heidän soitannon tahdissa. Ko. orkisterin kappalevalinnat
ovat virkistävä poikkeus useimpien muiden tanssiorkisterien nykytarjontaan
verrattuna. Valitettavasti yhtyettä en ole Kaisaniemen tanssien loputtua
päässyt kuuntelemaan kuin kerran. No, Rudi Ryynänen soitti viime lauantaina
Elviksen (Aaron) bändissä Wanhan tanssikellarin Rock'n'roll-illassa.