Jännittäjät ja hermoilijat [Tanssijat] (H50 2008-02-11 10:27)
Kotva on kulunut, kun palstalla edellisen kerran jännittäjistä turistiin. Tässäpä velliä tuohon pulinapöytään.
En osaa oikein arvailla, kuinka paljon otsikon kategoriaan kuuluvia on tai löytyy auvoisesta Sulo-Suomestamme, kenties jopa yli puolet tanssikansasta. Jännittämisellä tarkoitan tässä tapauksessa sellaista kivaa pientä kutinaa, suurempaa tai pienempää, joka tuntuu liki jokaiseen tanssiin valmistautuessa tai ennen tanssien alkua tai tärinää jäsenissä tai vartalossa, joka ilmenee puolestaan tanssilattialla.
Itse lukeudun myös jännittäjiin, se täytyy tunnustaa enkä häpeä lainkaan. Eräiden muunlaisten liikuntojen parissa on tullut oltua viivalla kelloa vastaan tuhansia kertoja ja lähes aina on ennen starttia kutinaa vatsanpohjassa. Enemmän silloin, kun on kyse suuresta ja vastuullisemmasta tapahtumasta. Ennen lähtöhetkeä tai tapahtuman (tanssi) alkua menee vatsanpohja useimmiten sekaisin, mutta h-hetken lähestyessä kaikki muuttuu cooliksi ja viimeistään h-hetkellä on kaikki ok eli olo rauhallinen, itsevarma ja sen tuntuinen, että minä osaan tämän. Tanssiessa ei tule jännitettyä oikeastaan ollenkaan. Jos elimistö on tottunut kokemaan pienen jännityskutinan ennen h-hetkeä, lienee kai edullista elimistön kokea saman aina, kun vastaava tilanne tulee kohdalle.
Jännittäminen ilmenee myös esiintyessä ihmisjoukkojen edessä, jos joutuu puhumaan tai esitelmöimään. Ja taas, mitä suurempi tilaisuus ja mitä arvokkaampaa väkeä sitä enemmän homman alku ja puheen aloittaminen jännittää. Sitten, kun esitys tai esitettävä asia on päässyt hyvään vauhtiin, muuttuu olo pian rauhalliseksi, itsevarmaksi ja luonnolliseksi. Muistelkaapa vaikka kouluaikojen pakollisia esitelmätilanteita - hui kamala. Jännittäminen koskee mm. kokeneita ammattilaisiakin, kuten kansanedustajia tai julkkiksia.
Oma lukunsa on myös tv-kameroiden edessä kommenttien antaminen. Jostain syystä, kun iso kamera on puolen metrin päässä kasvoista ja pieni punainen tai vihreä valonappi syttyy, pyrkii alkujännitys väkisin kipsaamaan suupielet. Vaikka samassa tilanteessa olisi ollut useamminkin, tahtoo jännittäminen aina vain toistua.
Jokainen tanssitapahtuma on omanlaisensa jännittävä tilaisuus. Tietenkin eräät käyttävät jännityksen poistoon rohkaisuja (älynpoistoainetta, ilolientä, mitä liekin). Paitsi tanssiin meno ja tanssin alku, jännittää joitakin tanssijoita myös uuden ihmisen kohtaaminen. Jännitys voi tuntua tärisevinä käsinä tai tärisevänä vartalona. Itsekin olen tavannut useita jännittäjiä, joiden käsistä tai vartalosta on jännitys välittynyt. Pari kertaa on käsivarsilla ollut oikea haavan lehti. Ainakin yhdessä tapauksessa kesti aika kauan saada tuo jännitys laukeamaan. Hieman puhumista, parin tanssitaidon kehumista ja pyyntö saada hakea toistamiseen tuotti mainitussa tapauksessa toisen setin toisessa tanssissa jännityksen häviämisen. Itselle tuli hyvä olo tästä työvoitosta ja uskoisin, ettei tanssittamani parikaan kokenut asiaa huonoksi, koska hymyili ja halasi tanssin päätteeksi niin makeesti.
Mielestäni pahinta on osoittaa havaitsevansa jännittäminen eli esim. sanoa, että älä jännitä tai relaa vähän, ei tartte jännittää. Se voi kipsata vastapuolen kahta kauheammin. En toki tiedä onko hyvä keino olla ja käyttäytyä niin kuin ei olisi havainnutkaan jännittämistä ja tanssia kuin kenen muun ihmisen kanssa tahansa ja puhella niitä näitä. Ehkä se on lopputuloksen kannalta kuitenkin parempi. Kokeneemmat kertokoot omista kokemuksistaan.