Besa me mucho ja pyörätuolit kaupungintalon parketilla [Tanssipaikat] (4711 2008-02-10 20:15)
Kavaljeeri kutsui konserttitanssiaisiin Kouvolan kaupungintalolle. Mitä pukisin ylleni? Romanttista tietysti, ja päätös vahvistui, kun karhulalaisesta pariisilaismuodin kaupasta löytyi sopiva pitsipusero pitkään salsahameeseeni.
Invataksi ilmestyi portilleni kello 19, ja suuntasimme Kavaljeeria noutamaan. Kuljettajan kanssa puhuimme matkalla energiapoltiiikkaa; paljonko sähköä saisi taloissamme kulua, kun poltamme puuta, ja hänellä on lisäksi ilmalämpöpumppu. Kavaljeerin kotona odotti myös porvoolainen ystäväpariskunta. Kavaljeerin viehättävä puoliso yhdessä avustajan kanssa tarjosi lämmikkeet ja valokuvasi juhliin lähtijät, ennen kuin päästiin lastautumaan taksin hissiin.
Kaupungintalon pihalla me kyytiläiset erosimme, sillä kavaljeerit nousivat hissillä suoraan juhlakerrokseen, ja me naiset kipitimme lunastamaan liput ja narikkaan, jossa olikin vastaanottamassa mm. Mutu. Pienten hämminkien jälkeen kohtasimme juhlakerroksen sinisten mattojen maailmassa ja lähdimme etsimään lippuun kuuluvia tervetuliaisdrinkkejä, - vaan Ari Klemin orkesteri kuului virittävän hitaan valssin, eikä siitä voinut olla aloittamatta heti!
Mikä väkkärä minulla olikaan yllättäen käsissäni! Kavaljeeri oli päivällä virittänyt itselleen uuden pyörätuolin, ja kun se tuotiin kaupungintalon hyvälle tanssiparketille, niin menossa oli hillitsemistä. Päätettiin yhdessä ottaa tuoli haltuun..., mutta ei sitä koko iltana kokonaan opittu.
Sitä paitsi Kavaljeerilla on tässä tuolissa pienemmät sivutuet, joten kallistukset oikealle osoittautuivat vaarallisiksi - siis tuleviksi keskivartalon treenihaasteiksi itse miehelle. Miehelle, joka 40 vuotta sitten halvaantui kaularangasta alaspäin! Tanssiaskelten välissä pälähti päähäni ajatus, jotta jospa kaikilla täysin terveillä ihmisilläkin olisi moinen into ja tahto pitää itsensä kunnossa. Minun oli varottava, että olin tukena heti, jos siltä näytti. Onneksi olemme nyt vuoden kokeneet yhteistä tanssitaivalta, joten horjumisia osaa jo ennakoida.
Oi, mikä nautinto, kun nyt ei tarvinnut ajatella tarkkoja kilpatanssin perustoja, niinkuin pari viikkoa sitten Helsingissä! Fiilisteltiin, vaihdettiin välillä pareja, ja fiilusteltiin juuri niin kuin mieli teki ja musiikki myöten antoi. Jotkut musiikit orkesteri soitti pyörätuolitanssijoille liian nopeasti (esim. sambat, humpat) tai liian lepsusti (rumbatyyppiset hitaat eivät oikein olleet rumbia), mutta hitaat valssit olivat kyllä tosi nautittavia, samoin jotkut hitaat foksit. Rokin renkutuksissa joutuivat voimat koetukselle, mutta kaikkea hullua yritettiin, välillä foksista ja jivestä eteenpäin varioiden, välillä buggatenkin. Masurkka - noh, annetaan olla.
Sen väkkärätuolin kanssa väkisin tulivat mieleen tanssi.netin kirjoitukset naisen vapaudesta åhej-buggissa ja se, miltä viejistä tuntuu lavatansseissa, kun nainen tekee omiaan tai pyörii kuin väkkärä. Tämä uusi pyörätuoli nimittäin... Kun sen sielunelämään pääsi sisälle ja huomasi, että kolmen pyörähdyksen voimalla se pyörikin viisi kertaa, niin oli hauskaa tarjota Kavaljeerille mahdollisuus fiilistellä käsillään ja rauhassa ojentaa omat kädet vastaanottamaan, valmiina ponnistamaan oikealle iskulle suoraan eteenpäin. Se oli ihanaa! Tai kun pyörä kevyesti kieppui nopeissa rokeissa ympäri niin monta kertaa kuin haluttiin. Njam! Väkkärämäisyys piti vain oppia hyödyntämään!
Pyörätuolitanssiahan voi jossakin mielessä verrata pariluisteluun. Se välineen, lattian kitkan ja viennin dynamiikka muistuttaa samaa. Sivuttain et voi koskaan siirtyä.
Viimeiseen valssiin asti kavaljeerimme meidät "pakottivat" tanssimaan. Ja täytyy sanoa, etteivät reidet mitenkään enää olisi jaksaneet vaan menivät maitohapoille. Sinnikkäästi olen kuitenkin jo oppinut tanssimaan edes jotenkin aina koko kappaleen, vaikka pieleen menisi. Ja kunnonkohotustahan se tiesi!
Useat ihmiset tulivat illan mittaan kättelemään. Oli kuulema kaunista katseltavaa (varmaankin, koska tilaa tanssia oli aika hyvin). Vanhainkodissa on kuulema pyörätuolilaisia - voisivatkohan he saada, päästä...
Kyllä voisivat! Suomen pyörätuolitanssiseura järjestää tutustumistilaisuuksia, esityksiä, kursseja ja treenejä eri puolilla Suomea. Meidän suunnalla on perjantaisin harjoitukset Myllykoskella Viialan hallissa, ja keskiviikkoisin taas Korian hallissakin, kunhan sen remontti valmistuu huhtikuussa. Kesällä kurvailemme päiväsaikaan toivottavasti taas Kallioniemen lavalla.
Suomen Invalidien Urheiluliiton (SIU) tanssivaliokunta järjestää tänä vuonna kolme tapahtumaa. Seuraava on Peurungalla 15.-16.3. ja iso tapahtuma kilpailuineen Pajulahdessa syyskuussa. Ensimmäinen tapahtuma oli pari viikkoa sitten Synapsiassa Helsingissä, jossa järjestetään huhtikuussa vielä diskotanssien kurssi. Hauska tavata eri-ikäisiä ja erilaisia pyörätuolilaisia eri puolilta Suomea. Se täällä usein mainittu Punkaharjun viejäkin on jo tuttu.
Pyörätuolitanssiin tarvitaan muuten lisää valmentajia, sillä sen suosio on kasvamassa. Olisiko joku kiinnostunut? Tulojakin siitä voisi saada. Voin ohjata eteenpäin, kun lähetät minulle meilin - tai ota itse yhteyttä SIU:hun. Kansainvälisesti kilpailevia pareja on nyt kaksi (parin voivat muodostaa myös kaksi miestä tai kaksi naista), ja lisää varmaankin tulee - ainakin, jos meillä on tarpeeksi valmentajia. Ja perustekniikkaohjaus tekee hyvää kaikille harrastajillekin samalla tavoin kuin lavatanssissakin. Tiukan valssi-, tango-, samba- ja chacha-perusaskelkoulutuksen jälkeen osasin eilisiltanakin tanssia taas monipuolisemmin. Mutta paljon enemmän sitä pitäisi ehtiä tanssimaan ja treenaamaan, vaikka ei edes kilpailuihin tähtää!
Kaupungintalon 40-vuotisjuhlailta päättyi invataksikyytiin kotiporteille illan muistelujen säestyksellä. Kyllä tuntui lihaksissa ja nivelissä suunnilleen vyötäröstä alaspäin, kun aloin nilkuttaa jäistä polkua kotiovelle!
Kiitos viehättävästä seurasta muulle seurueelle, ja erikseen kaikille muille kaupungintalon parketilla pyörähdelleille, sillä suhtautuminen mahdollisiin kosketuksiin oli hienoa! Olihan siellä muutama pari sellaisiakin, jotka eivät tällä kertaa olleet Kuntotalolla.