Kiitoksia ja toiveita Revontulessa [Tanssipaikat] (Tähdenlento 2008-01-27 16:13)
On kaunis talvinen pakkasilta, puut ja tunturit ovat pehmeän lumen peitossa, hämärä vei viimeisetkin päivän kirkkaudet perässään jättäen pimeää. Timanttihohtoa joka puolella silminkantamattomin, tähden kirkas loisto heijastuu jokaisessa lumihiutaleen kiteessä leikiten väreillä. Kettu varovasti kävelee ympärillä katsellen, tutkiskellen ja tunnustellen. Ketturepolainen on jo maailmaa nähnyt ja isoksikin kasvannut, mutta mieli välillä tekee kepposia, varovainen matkaaja iloitsee valkeudesta pennun tavoin. Se hyppii ja pomppii kiekko, juoksee muutama askel länteen, yhtäkkiä pysähtyy - pehmeä lumi pölähtää, muutama lumihiutale päättää lentoonsa ketun kuonoon. Tunne niin hauska että kettu tekee samaa uudestaan ja uudestaan juosten timanttikenttää pitkin ja poikkin joka suuntaan, kinokselta toiselle, kieriskelee pehmeässä lumihangessa, hankaa sähköistä turkkiaan tunturin kylkeen.. Tähtitaivas taustana, Kuu katsoo salaperäisesti hymyillen, da Vincin Mona Lisa. Valkotupsuhäntä huiskaa ja iskeytyy kinoksiin, timanttien kimalteleva pöly pyörii ympärillä.. Minä olen hiljaa piilopaikassani, en halua säikyttää leikkimielistä tulikettua, haluan katsoa, tallentaa kaikki näkemäni silmieni verkkokalvolle.. Näen sinut, Satunnainen Kulkija. Tulit luokseni mun piilopaikkaan, kuiskan sulle: Pysähtyy ja katso! Näetkö samaa mitä minäkin näen? Taivaan rantaan sinkoutuu värikkäitä kipunoita, koko mahdollinen ja mahdoton väripalitra on silmiemme edessä! Ne pikku värikimalleet järjestäytyy jonkun tuntemattoman satunnaisen luonnonlain mukaan, kaleidoskopin tavoin, se on Revontuli! Valokipunat tanssii meille omaa salainen tanssinsa, ja tulikettu kun vain leikistä entistä enemmän innostuu, se on ketun oma leikki, oma salainen taianomainen tanssi.. Loitsutulet liehuu, ja me repotellaan.
Tämä oli pakko kirjoittaa Revontulessa järjestetyn tanssinettiläisten tapaamisen jälkeen, tapaamisen joka oli minullekin ensimmäinen - muttei takuulla viimeinen jos niissä on aina yhtä hauska! Satutäti heräsi sisälläni, ja kirjoitin teille pikku taru, pohjautuen saamelaisten vanhoihin uskomuksiin (sellaista sattuu aina välillä kun meikälikka satuja kertoilee)
Lämpimät kiitokset minunkin puolestani Tähdenlennolle, Foksiketulle ja Rinsessalle järjestelyistä, te teitte sen meille mahdolliseksi!
Pakkasta ei ollut vaikka Satutäti siitä mainitsi kertomuskessaan, mut ei se olennainen seikka olekaan. :))) Karjalan iloinen hyvin huollettu Humppauhvo ja Upsideri tuli hakemaan minua kolmen hujakoilla, ja sit lähdettiin hakemaan muita matkalaisia kyytiin, poiketen Tähtitornin kautta Marjalaan, josta meidän "sisäisen kompassin" omaavan Jumalaisen suunnistajamme ohjeen mukaan lähdettiin länteen. Matka taittui iloisesti ja vaivattomasti, naurua ja hauskaa riitti ja vielä paluumatkalle jäi aimo annos. Kuten sanoin, tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun lähdin nettiläisten tapaamiseen. Siksi vähän jännittikin, täytyy myöntää, kun vielä oli palstallakin maininta jostakin A4 ja fonttikoosta.. Mitähän lienee olikin keksitty meidän pään menoksi, ja vielä kun ne kokeneemmat vakuuttivat matkalla että joo, täytyy kyllä A4 verran runoilla itsestään kaikki mahdollinen ja he vielä lisää kertoa lupaili jos ei kaikki itse kerro :))))) Esittäytymisleikki sujui hauskasti eikä pitkiä litandeja kukaan vaatinut, ei ensikertalaisita eikä konkkareiltakaan. Ja täytyy sanoa, että osasi Tähdenlento mulle "umpikujakysymys" esittää! En vieläkään tiedä mitä siihen vastaisin, onneksi Speedy tuli apuun, kiitoksia sulle siitä! Tapaaminen sujui hyvin mukavasti, osa ihmisistä tunsin, suurin osa oli kuitenkin tuntematon, tosi mahtavaa oli tutustua teihin! Ja miten kivaa, sain arvonnassa Isäntää parikseni ensimmäisille valssille!! Tyylikkäästi hän parketille vei ja hauska oli tanssi. Kaiken kaikkiaan tanssi-ilta oli yksi elämäni parhaimpia, ainakin tuntuu siltä! PNP:n tahtiin olen iltani viettänyt ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että tämä porukka siirtyy justissa meikäläisen suosikkiesiintyjien top-listaan (jonka paremmuusjärjestys loistaa epäjärjestelmällistyttämättömyydellään - siis en pystykään laatia lista) Niin oli hyvä musiikki! Ja taukojen musiikit olivat mielestäni myös loistavasti valittu. Yksi kohtaus taukoajalta: istuttiin Sahramin, Tähdenlennon ja Foksiketun kanssa "juomassa järkeviä" (siis limppari, ihan oikeesti! ja kahvi), kun kuulin eräs biisi joka aikoinaan osui ja upposi meikäläisen olemukseen lävistäen sitä pitkin kehoa. Istuin ja harmittelin hetken, että soi tämä biisi, ja mie istun vaan tässä.. Foksikettu pelasti mun iltani, en istunutkaan sen biisin aikana vaan tanssittiin Foksiketun kanssa - oli sekin minulle ensimmäistä kertaa! Kiitoksia, Kettu ihanasta hetkestä! Tanssin koko ilta, niin palstalaisten kuin ei-palstalaisten kanssa, tosin en kysellyt kuka on kuka. Jotkut kyseli minulta keltaisen rannehuivin tarkoitusta, kerroin meidän tunnusmerkistämme. Jos halusin levätä piti mennä piiloon ja pois tanssilattialta. Ensimmäistä kertaa näin sellaisen jutun kuin valotaulu esiintyjälavalla - mielestäni hyvä juttu, kun edellisen pelin aikana tiedät mitä on seuraavaksi tulossa, osasin ajoittaa hengityksen tasoitustauot sopivasti. Ja ihanaa oli nähdä tuttujakin ja jutella heidän kanssa! Illan kohokohtaa kuitenkin oli tullut tästä Itä-Karjalan suunnalta - kyllä minä ennenkin tiesin että Johan Tokes nostaa! - sillä hän minun jalat ennenkin lattialta irti saanut, mutta tällä kerta se oli jotain vallan odottamatonta! Tanssiminen hänen kanssa on ennenkin ollut hauska ja yllätyksellinen, mutta tämä kruunaa kaikki mitä olen ennen kokenut. Ja ei minua ennen takaisin riviin palautettu nostettuna syliin! Piste i:n päällä tälle mahtavalle illalle oli viimeisten valssien jälkeen tulleet boonuskappaleet - niin kappaleina kuin tanssittajanikin ansiosta. Tänä päivänä jalat huutaa apua ja anelee armoa, mutta ottaisin heti uusiksi se eilinen tanssi-ilta!
hih, tulipa tässä taas pitkä teksti. kiitoksia teille että jaksoitte lukea loppuun!
hauskaa viikkoa kaikille!
PS: yks toivomus Pekkaniskan pojille: tulkaahan meidänkin kulmiin esiintymään! :))