Kertokaa liikuntaseteleistä! [Pulina] (VeeKoo 2008-01-24 13:47)
Lehden artikkelin lailla on varmaan tarkoitettu tuloverolakia
30.12.1992/1535, jossa sen 69 §:n 1 momentin 4 kohdassa tavanomaisesta
henkilokuntaedusta todetaan; "Veronalaiseksi tuloksi ei katsota, ellei
edellä säädetystä muuta johdu, koko henkilökunnan tai työnantajan
palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja
kohtuullista etua työnantajan järjestämästä virkistys- tai
harrastustoiminnasta, jollaisena voidaan pitää myös työnantajan kustantamaa
liikuntaseteliä."
Verottajan käytäntöjä löytää yleensä URL-osoittesta www.vero.fi.
Liikuntasetelistä ja kulttuurisetelistä siellä on sanottu ainakin seuraavaa:
Liikuntaseteli
"Liikuntasetelillä tarkoitetaan verotuksessa työnantajan kustantamaa
lipuketta tai korttia, jolla työntekijä voi maksaa käyntinsä sellaisessa
liikuntapaikassa, joka hyväksyy liikuntasetelin maksuvälineeksi.
Liikuntaseteli on työntekijälle verovapaa etu."
"Liikuntasetelin tai -kortin verovapauden edellytyksenä on kuitenkin
että
- koko henkilökunnalla on oltava mahdollisuus samansuuruiseen tukeen.
Työnantajan antama liikuntaseteli on eräs tapa tukea henkilökunnan
liikuntaharrastusta. Jos työnantajalla on toimipisteitä eri paikkakunnilla,
tuen järjestämistapa voi vaihdella esim. niin, että jollakin paikkakunnalla
työnantaja tekee sopimuksen suoraan liikuntapaikan kanssa ja toisella antaa
liikuntaseteleitä. Olennaista on, että työnantajalle aiheutuvan kustannuksen
enimmäismäärä palkansaaja kohden on sama.
-liikuntaseteli on vain henkilökunnan käytössä, ei esim. perheenjäsenten
-liikuntasetelistä ei saa antaa rahaa takaisin, vaikka liikuntasetelin arvo
olisi suurempi kuin ostetun palvelun arvo
-seteli on tarkoitettu vain tavanomaiseen ja työntekijän harrastamaan
liikuntaan: sillä ei voi maksaa esim. solariumia tai urheilukilpailujen
sisäänpääsymaksuja
-kustannusten on oltava kohtuullisia. Vaikka laki ei määrittele tarkkaa
euromäärää liikuntasetelille, verotuskäytännössä on hyväksytty kohtuullisen
kustannuksen määräksi noin 200 euroa vuodessa työntekijää kohden. Työnantaja
ei siis voi kustantaa verovapaasti kaikkia työntekijän
liikuntaharrastuksesta aiheutuneita kustannuksia."
Kulttuurisetelit
"Työnantajan järjestämä virkistys- ja harrastustoiminta on verovapaa
etu. Edellytyksenä on, että etu on arvoltaan tavanomainen ja kohtuullinen
sekä koko henkilökunnan käytettävissä. Toisaalta jos työnantaja korvaa
palkansaajien elantokustannuksia, korvauksen määrä on palkkaa. Jos
palkansaaja voi valita harrastusmuodon ja -ajankohdan vapaasti, on varsin
tulkinnanvaraista, onko kysymys työnantajan järjestämästä toiminnasta vai
palkansaajan omien harrastuskustannusten korvaamisesta."
"Tämä rajanveto-ongelma oli esillä silloin, kun liikuntaseteli tuli
markkinoille. Asia ratkaistiin lisäämällä tuloverolakiin nimenomainen
säännös, jossa työnantajalta saatu liikuntaseteli todetaan tietyin
edellytyksin verovapaaksi eduksi."
"Nyt tarjolla on myös kulttuuriseteli. Sen verotuskohtelusta on
keskuverolautakunta julkaissut ennakkoratkaisun 056/2005 (Työntekijän
saama etu oli tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua veronalaista
ansiotuloa. ). Kysymyksessä on siis veronalainen etu."
Verohallinnon sivulla on liikuntasetelistä kerrottu hieman laveammin
seuraavaa:
"Liikuntasetelitkin verovapaa etu"
"Työnantajan järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen, koko
henkilökunnalle suunnattu virkistys- ja harrastustoiminta on verovapaa etu.
Liikunta on osa tätä toimintaa.
...
Liikuntapalvelut voidaan myös ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta.
Tällöin liikunta voidaan maksaa liikuntapaikan tai kolmannen tahon
liikuntakupongeilla taikka työnantajan ja palveluntuottajan välisellä
suoralla laskutuksella."
"Verovapaan edun on oltava työnantajan järjestämä. Työnantajan kuittia
vastaan maksamat palkansaajan itse valitseman harrastuksen maksut ovat aina
veronalaisia."
"Verovuoden 2004 alusta verovapaaksi on säädetty myös työnantajan
kustantama liikuntaseteli. Työntekijät voivat valita liikuntapaikoista
minkä tahansa paikan, joka hyväksyy kyseisen setelin maksuvälineeksi.
Liikuntasetelin/-kortin käyttöön liittyy kuitenkin eräitä rajoituksia."
"Koko henkilökunnalla oltava mahdollisuus liikuntasetelin
käyttöön"
"Kaikkien henkilökuntaetujen verovapauden edellytyksenä on, että etu on
samanlaisena kaikkien työntekijöiden käytettävissä. Etu voidaan antaa
verovapaasti myös jo eläkkeellä oleville entisille työntekijöille.
Verovapauden edellytykseksi riittää, että kaikki halukkaat saavat
liikuntaedun. Vaikka osa henkilökunnasta jättäisi mahdollisuuden
käyttämättä, etu on silti sen käyttäjille verovapaa."
"Jos työnantajalla on toimipisteitä eri paikkakunnilla, edun
järjestämistapa voi olla eri toimipisteissä erilainen, kunhan kaikkien
palkansaajien saama etu on kustannuksiltaan sama."
"Liikuntaseteli on tarkoitettu vain henkilökunnan käyttöön"
"Verotonta liikuntaetua, erityisesti liikuntaseteliä käytettäessä on
voitava varmistua siitä, että etua käyttää setelin antajaan työsuhteessa
oleva henkilö. Jos liikuntaseteleitä voivat käyttää esim. perheenjäsenet,
niiden arvo on koko määrältään palkkaa."
Liikuntasetelistä ei saa antaa rahaa takaisin"
"Vaikka liikuntasetelin nimellisarvo olisi suurempi kuin ostetun
palvelun arvo, liikuntasetelistä ei saa antaa rahaa takaisin. Tässä
suhteessa liikuntasetelin käyttö vastaa lounassetelin käyttöä."
"Seteli on tarkoitettu vain tavanomaiseen harrastustoimintaan"
"Veroton liikuntaetu koskee vain sellaisia liikuntamuotoja, joita
suomalaiset yleisesti harrastavat. Etu on tarkoitettu työntekijän oman
liikuntaharrastuksen tukemiseen, ei esim. solariumiin tai urheilukilpailujen
sisäänpääsymaksuihin. Myöskään hieronta ei ole aktiiviliikuntaa, joten
liikuntaseteliä ei ole tarkoitettu sen kustannusten maksamiseen."
"Kustannusten on oltava tavanomaisia ja kohtuullisia"
"Laissa ei ole mainittu kohtuullisuuden euromäärää. Hallituksen
esityksen perusteluissa todetaan, että verotuskäytännössä on hyväksytty
kohtuullisen kustannuksen määräksi palkansaajaa kohden noin 200 euroa
vuodessa. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (24/2003 vp) todetaan, että
tämä euromäärä on informatiivinen, se kuvaa vallitsevaa verotuskäytäntöä.
Sillä ei pyritä säätämään verovapaan etuuden määrää. Edelleen valiokunta
toteaa, että kysymys on pohjimmiltaan elantomenojen korvaamisesta, joten
työntekijän tulee vastata pääosin itse liikunnasta aiheutuvista
kustannuksistaan. Lainkohdan tarkoituksena on tarjota työnantajalle
mahdollisuus kannustaa työntekijöitä liikkumaan tavanomaisen ja kohtuullisen
henkilökuntaedun turvin. Se ei oikeuta siten työnantajaa korvaamaan
verovapaasti kaikkia työntekijän urheilemisesta aiheutuneita
kustannuksia."
"Työnantajan antaman liikuntaedun kohtuullisuutta joudutaan käytännön
verotustyössä arvioimaan euromääräisenä. Arvioinnin lähtökohdaksi käy
edelleen noin 200 euroa vuodessa. Tarvittaessa määrää tarkistetaan. Edun
tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta tarkastellaan kaiken työnantajan
kustantaman liikuntatoiminnan osalta. Esim. jos työnantaja antaa sekä
uimahallilippuja että liikuntaseteleitä, niiden yhteismäärän tulee olla
kohtuullinen. Sen sijaan työpaikan yhteisten liikuntapäivien tms.
kustannuksia ei tarvitse ottaa huomioon. Työnantajan omissa tiloissa, esim.
kuntoiluhuoneessa tapahtuvan liikunnan kustannuksia ei myöskään tarvitse
arvioida erikseen."
"Kun kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan, työnantajan kustantamia
liikuntaetuja tarkastellaan kuitenkin kokonaisuutena. Jos työnantaja on
järjestänyt liikuntamahdollisuuksia omissa tiloissaan ja sen lisäksi antaa
työntekijöille liikuntaseteleitä, uimahallilippuja tms., näiden työnantajan
tilojen ulkopuolella käytettävien lipukkeiden arvo saa olla yhteensä
enintään n. 200 euroa. Jos työnantaja sen sijaan tarjoaa ainoastaan omien
tilojensa ulkopuolella järjestettyä liikuntaa, kustannus työntekijää kohden
voi olla jonkin verran suurempi. Epäselvissä tapauksissa työnantaja voi
pyytää verovirastolta ennakkoratkaisua järjestämiensä etujen
verovapaudesta."
"200 euron raja koskee vain työnantajan maksamaa liikunnan tukea.
Palkansaajan mahdollisesti maksamaa osuutta ei oteta huomioon edun
kohtuullisuutta arvioidessa."
"Muuhun harrastustoimintaan annetun tuen kohtuullisuus arvioidaan
erikseen."