V2:lla [Tanssipaikat] (Vinkelis 2008-01-08 19:23)
Kotona ehdin vain käydä kääntymässä. Syödä, tehdä huoltotoimenpiteet ja lähteä liikenteeseen. Väsymys painoi, mutta sen poistin irtokarkeilla ja cokiksella terveellisesti. Sama daami kyytiin uudelleen ja suuntana V2. Ei tälläkään kertaa merkintää Tanssinetin minne menossa kalenteriin, sillä en jaksanut edes konetta avata, kun lähtöpäätös syntyi minuuteissa kesken päiväunien. Tämä on tietysti vähän ristiriitaista, koska mihinkään ei ole kirjoitettu sitä, että mitä tarkoittaa jos merkintä puuttuu ja on kuitenkin paikalla. Tai jos merkintä on, se jotain oleellista tarkoittaisi. Minun kohdallani tuo asia ei tarkoita mitään syvällistä, olipa nimi tai ei.
V2:lla kuitenkin nyt oltiin. Kahviossa odottivat leivän kokoiset wienerit, joka limsan kera teki yhteensä 9 euroa kahdelle hengelle. Vettä tarjoillaan omassa vesiparkissa, siinä sisääntuloeteisen jälkeisessä aulassa ja kustannukset tanssin järjestäjille on 4 senttiä/ muki. Oman tunnon mukaan lippaaseen kolikko. Itse laittaisin 20 centtiä ja joisin ainakin viisi mukillista (yhdestä mukista luonnollisesti)
Tanssit eivät olleet vielä alkaneet, joten parketille ilman musiikkia buggailemaan. Evästyksen etuja tuokin. Ilma siis oli viileä tälläkin puolella suomea, mutta sisällä ei toki niin viileää kuin ulkona, eikä sisälämpötila noussut illan aikana samalla tavalla kuin Häijäällä.
Porukkaa oli mukavasti. Esiintyi Sinitaivas ja Tomi Markkola / Vernet.
Kunto tuntui hyvältä ja olo oli miellyttävä. innostuin sitten ihan toisenlaiseen menoon, suorastaan villiinnyin. Ensinnäkin menin heti riviin hakemaan. Hain uutterasti ne tutut jotka siinä olivat ja kahta uutta. Fiilistelybiisit vetäisin aika alhaalta säästelemättä. Bugit oli enemmänkin riehakkaita kuin hillittyjä ja Envyn seurassa harjoittelin ahkerasti hidasta valssia. Selostin hänelle erään piirteen, syyn ja seurauksen, miksi askeleet valssia tanssiessa menevät ajoittain pieleen. Voimisteluharjoittelu on tuottanut tulosta, sillä kahdesti pääsin kuviot ja askeleet siten kuten ajattelen yleensäkin, mutta jalat vain eivät tee käskyjeni mukaan. Ehkäpä vielä kuntoudun lisää.
Sitten tuli reipasta humppaa, johon kokeiltiin korkeaa pomppimista erittäin joustavilla päkiöillä. Sanotaanko tätä oikein perinteiseksi humpaksi, mutta hauskaa se on totta vie, ainakin hetken aikaa. Myöhemmin, kun tuli hidasta bugg musiikkia, niin heti kokeilemaan netistä opettelemiani salsan vientikuvioita siihen. Kokeilin niitä myös salaa muihin daameihin illan mittaan, jotkut menivät loistavasti, mikäli olivat harrastaneet buggia enemmänkin juuri siihen Suken opettamaan rauhalliseen tyyliin. Siihen en toki voi ottaa kantaa, ovatko olleet kursseilla. Lahjakkaita he olivat, kuten eräs minulle aika tuntematon daami, joka arveli minun kirjoittavan nettiin tekstejäni. Tällä kertaa tosin myös kirjoitin ne tännekin.
Palatakseni siihen villiintymiseen, niin olin pannut merkille erään todella taitavan tanssijatytön jo Häijäältä. Arvelin että hän saattaa kestää minua kahden reippaan humppakappaleen verran, vaikka menisin sitä perinnehumppaa oikein vauhdikkaasti. Tein kaikkeni, jotta vienti olisi ollut selvää, mutta lähinnä minusta tuntui siltä, että hän oli hätää kärsimässä. Oman tulkintani mukaan tuosta tunteesta, vaihdoin sitten hieman rauhallisempaan kävelyhumpan ja bugin sekoitukseen, vaikka meillä ei todellakaan ollut mitään vaaraa esim. törmätä ja hän seurasi ja tanssi tosi hienosti. Muutenhan en olisi rohjennut niin villiin menoon ollenkaan, vaan kaikki oli daamin ansiota.
Myöhemmin, kun hänet riviin palautin ja tuli naisten hakukin siinä, niin sain olla ihan rauhassa. Sujuvasti ohitettiin molemmilta puolilta, vaikka luvassa oli erittäin herkkää kappaletta, juuri Vinkeliksen makuun oikein bravuuria tanssittavaa. Seisoin aikani siinä eturivissä ja odotin armonpaloja suunnitelmissani kalppia siitä sivummalle ihmisten jaloista, saapui upea mimmi pyytämään tanssiin. Hän olikin hieno ja hyvä. Ihanan pehmeää muodostui siitä tanssista ja hymykin oli mitä parhain. En voi muuta kuin kiittää kokemuksesta. KIITOS.
Salissa oli mukava tunnelma ja minä olin villillä päällä. Ihan väsyin ja hipsin naisten rivin takavasemmalla penkille istumaan. Hetipä kuului vierestä: ”se on naistenhaku, lähdetkö tanssimaan”? Eipä voi haku helpommaksi muuttua. Rouva? oli upeasti pukeutunut jakkuun, talven tulon huomioiden. Katsoin vielä, missä käsilaukku, onko ottanut… mutta katseensa oli niin viettelevä, että suostuin muitta mutkitta joka tapauksessa. Kysyin mitä haluat mennä(cha chaa) ja sain vastaukseksi, että ”ihan miten haluat”. Cha chaalla en rohjennut aloittaa, joten sylitanssin pariin siitä mentiin. Hieno tanssija!Eikä ollut ottanut niin käsilaukkua kuin mitään muutakaan tanssia mahdollisesti häiritsevää juttua :) mukaansa.
Hän kertoikin, että oli tullut paikalla nauttimaan tunnelmasta ja sain Vinkeliksen ominaisuudessa tarjoilla hänelle lisätunnelmia kevyen värinöinnin ja kiemurtelun avulla. Hän nautti siitä aivan silminnähden ja supisi jotain että taidan olla joku virtuoosi tai muu taruolento. Puistin kuitenkin päätäni vaatimattomasti, kuten tapoihin kuuluu ja jatkoin tanssimista.
Ilta meni nopeasti ja väsymys alkoi painaa. Olin tanssinut todella säästelemättä ja sain ainakin yhden daamin energiat loppumaan, muutama ei varmaan hae enää ikinä, mutta itse koin suurta ilon juhlaa pitkän rauhallisen kauden jälkeen. Joitain tyttöjä olisin vielä voinut hakea, vaikka uusiakin haen lähes joka kerta. Muutaman tuttukin jäi taas hakematta, kuten tyyppistä minulle on. Argentiinalaisesta tangosta puolestaan on selvinnyt sellaista, että joka ilta loksahtaa joku uusi asia kohdalleen ja näillä kuvioilla ei vielä pitkälle pötkitä. Pidän sen kuitenkin perustanssina vielä, treenaan rauhallisesti ja yritän saada lajin tanssilliseksi. Harjoituksiin tuskin menen, kun en jaksa ajaa koko ajan 500 km harjoitusmatkoja. Mistäs tuonkaan vielä varmaksi tietää kuitenkaan?
Niin meni sekin ilta ohitse ja kotimatkalla ajattelin sunnuntain Kerholaa. Kuitenkin tulin järkiini ja käytin sunnuntai-illan pitkästä aikaa puuharrastuksiin.
Vinkelis