Tanssikrouvissa [Tanssipaikat] (Vinkelis 2008-01-08 19:04)
Viikonlopusta meinasi tulla tanssiputken tyyppinen, jonka onneksi kuitenkin sain katkaistua. Liikaa rahanmenoa bensan muodossa, kun tanssimatkat ovat 400 km / iltaa kohden.
Perjantaina lähdin Häijäälle Tanssikrouviin katsomaan ja kuuntelemaan Anne Mattilaa sekä Markus Sextet orkesteria. Tännekään ei pääse sisälle ennen kuin 10 minuuttia vaille alkamisaikaa, joka on kello 20.00. Viehättävän kylmä viima pureutui luihin ja ytimiin, kun pienessä jonon poikasessa oviaukkoon tupattiin. Tällä kertaa vain yksi lipunmyyjä, kun heitä normaalisti on kolmekin paikalla. Sai hän kuitenkin apua piakkoin.
Narikassa on systeemi, että voi oman tunnon mukaan laittaa korvauksen, joten euron lippaaseen pudotin, kun kerran useamman henkilön voimilla takkejakin vastaanotetaan ja niitä siinä valvotaan. Ja koska tanssikrouvissa on aina kylmä alussa, niin heti parketille. Tuota näyttivät kaikki muutkin noudattavan.
Tanssikrouvissahan on sellainen käytäntö, että tänne saapuu oikeastaan vain tanssivaa porukkaa, joiden tanssitaito on kyllä kunnossa. Verrattuna vaikkapa Lapuan Latosaareen, voi täällä olla oikeastaan vain tansseissa ja virkistäytyä kahviossa, joita on jopa kaksin kappalein. Pubikin löytyy. Mutta Latosaaressa voi myös olla ravintolassa. Eipä silti, kyllä Krouvistakin siideriä ja olutta saa ostaa, joka niin haluaa tehdä.
Naisten rivi oli aluksi vain muutama daami ikkunaseinustan puupenkeillä istumassa, ja heidät haettiin heti viimeistä myöten. Toisella puolella on pehmustetut penkit, joissa istuu pareja, sekä yksittäisiä ihmisiä, jos he pitävät taukoa. Ikkunaseinustalla periaatteessa kaikki ovat haulle alttiina, vaikka sinne orkesterikorokkeen päätyyn kokoontuu muutamia miehiäkin tai muutamia turisteja esiintyjää katsomaan saapuneena. Joka tapauksessa siinä kohden päivystävät tanssimiehet tietävät systeemin.
Kyllä muualtakin voi tietysti hakea, ei se siitä kiinni ole, mutta siihen ei ole tarvetta. Naisia oli paikalla taas ainakin neljässä rivissä ja miehiä sankasti siinä tanssilattialla hakutilanteessa. Huomasi heti, että ellei ole nopea, jää ilman haluamaansa tanssitettavaa. Aktiivista porukkaa siis olivat. Ja koska oli todella paljon porukkaa taas liikkeellä, jäi osa penkeille hakemattomaksi.
Katselin illan aikana taitavaa argentiinalaistyyppistä tanssiin vientiä, vaikka daami ei kuulemma ollutkaan kyseistä lajia tanssinut tai harjoitellut (sain tietää myöhemmin). Mies viejä vain oli niin mestari vientiotteissaan, että tanssi oli kuin sulaa vahaa. Tyttö taipui tangon muottiin ja muotoihin sulavasti. Itsellä ei taidot riittäneet tuon daamin kanssa ja sen voi jo tarkistaa helpoiten tekemällä vasemman käännöksen. Henkikin meinasi salpaantua hänen kanssaan ja sydän löi kieltämättä hieman erikoisesti. Aivan upean vaikuttava nainen.
Näin myös fuskua, Jiveä, cha-chaa, rumbaa, buggia, humppaa, diskoswingiä, Lindiä, tangoa tottakait ja ne muut perustanssiin kuuluvat, kuten foxijutut yms. taidokasta, mutta silti hyvin kansanomaista ja leppoisaa illanviettoa tanssin parissa. Tarkoitan tällä sitä, että ei tarvitse jännittää ketä hakee ja mille lajille, sillä ilmapiiri on tuolla krouvissa aina kovin miellyttävä ja pehmeä.
Tanssisali on matala, joten hyvin pian ihmiset, sekä orkestereiden sähkönkulutuskin lämmittää tilan niin, että katosta tippuu aika ajoin kondenssivettä parketille. Ei häiritsevästi, mutta kumminkin tippuu. Yleensä älyttömän hiostava ja kuuma tila, ei ollut tällä kertaa niin trooppinen kuin voisi olettaa.
Itse tanssin aika vähän, mutta kuitenkin hain uusia tuttavuuksia kiitettävän paljon ja takaisinkin minua pari muisti huomioida tai löytää. Sain myös kuulla siitä, että en ole ilmaissut tuloani missään, joten on alkanut olemaan yllätys olenko tansseissa, olenko jonkun kanssa siellä, jäänkö kotiin, vai miten se aina sattuu olemaankin?
Pikkuisen petti itsesuojeluvaisto yhdessä vaiheessa kun yritin Envyä hieman nostattaa ilmaan boogiella, mutta ei siitä mitään seurauksia selkään tullut. Pienoinen rusahdus vain kuului ja tuntui nytkäyksenä oikealla ristiselässä. Sain tietysti heti kuulla siitä ja vielä kotimatkallaankin muisti mainita; ”sietää olla varovainen toipilasvaiheessa”! Envystä nyt muutenkin kannattaa mainita tytön suloinen luonne, todella taitava tanssija ja kun sivusta katsoo hänen tanssimistaan, se on kaunista. Käsi asettuu miehen olalle sirosti ja hymy on huulilla aina. Hän on siis kotonaan juuri tanssiparketilla.
Olen yrittänyt säästää itseäni tanssillisestikin, mutta tekee mieli tanssia enemmänkin ja entiseen malliin. Tuntuu myös ajoittain siltä, että on tapahtunut hyvää edistystä kuntoutuksen ja treenauksen johdosta. Hurraa huutoihin ei tosin ole mitään aihetta.
Vinkelis