Taas pientä ajatuksen testausta – Lukeminen sallittu vain sinkuille [Tanssijat] (Gladze 2007-12-29 13:51)
Viime keväänä oli yhdessä pomoille ja muille yhteiskunnan merkittäville ihmisille suunnatussa lehdessä artikkeli parisuhteista ja parisuhteen merkityksestä menestymiselle. Juttu oli bisneslähtöisenä ja kärjistävänä varsin tikkuista ja ärsyttävää luettavaa, mutta oli siinä jotain asiaakin.
Yksi pointti oli huomio, että parisuhteen tulipalot vievät aikaa ja energiaa tehokkaalta työskentelyltä, menestyksen pohjalta. Vaikka ei valtaa, mainetta ja mammonaa havittelisikaan, niin varmaan aika harva silti haluaa käyttää aikansa parisuhdesotkujen selvittelyyn.
Siksi on jotenkin irvokasta tietää, että puolet nyt solmittavista avioliitoista päättyy eroon kymmenen vuoden kuluessa. Eikä tuohon ajan jaksoon kovin paljoa oikeaa, turvallista hyvää elämää mahdu. Aika menee seurusteluun, parisuhteen rakentamiseen, yhteiselon opetteluun, eroon johtavien syiden keräilyyn, eron tekemiseen sekä huonosta parisuhteesta ja vaikeasta erosta toipumiseen.
Niiden tietojen pohjalta, mitä olen saanut kerättyä suomalaisesta muinaisuskonnosta ja muitten alkuasukasyhteisöjen elämänkatsomuksesta, uskoisin parisuhteen ja avioliiton olevan pohjimmiltaan enemmän käytännöllinen kuin romanttinen juttu. Parisuhteen (ja seksin) itseisarvon korostaminen on noussut länsimaiseen kulttuuriin lähinnä kai siksi, että olemattoman etsijältä on niin helppo kerätä rahat pois.
Osaltaan edellä olevan on tunnustanut myös länsimainen tiede, mutta sattuneesta syystä näistä tuloksista ei liiemmälti huudella. Franklin kuulemma väittää ja lienee jopa oikeassa, että ihminen voi kokea olemisen mielekkääksi vasta, kun on löytänyt oman elämänsä henkilökohtaisen tarkoituksen. Ja analogista olisi, jos parisuhteen voisi kokea mielekkääksi vain, jos se palvelee kahden ihmisen yhteistä, lähes elämänikäistä tavoitetta.
No, käytännön kokemusta minulla ei ole, mutta en usko käytännöllisellä pohjalla olevaa avioliittoa rakkaudettomaksi, pikemminkin päin vastoin. Olin kaksikymmentä vuotta turhaan yrittänyt tehdä itselleni selväksi, mitä ihmettä se paljon puhuttu rakkaus oikeastaan on, kun vihdoin pääsin kuuntelemaan onnellisuusprofessori Markku Ojasen esitelmää. Yksi suurimpia valaistumisen hetkiä oli, kun hän sanoi, että rakkaus on välinpitämättömyyden vastakohta.
4711: Seksuaalisuutta ei voi irrottaa rakkaudesta tai parisuhteesta.
Edellä kirjoittamani valossa tuo Kolinan esittämä väite ei tunnu sellaisenaan kovin loogiselta. Oikeastaan seksuaalisuutta, kykyä ja halua harjoittaa seksuaalista vuorovaikutusta, ei voi erottaa ihmisestä, joten kieltämättä seksuaalisuus on aina jollain tavalla läsnä niin rakkaudessa, parisuhteessa kuin tanssissakin. Ja luonnollisesti, suuren mielihyvän tuottajana seksuaalinen vuorovaikutus on oikein hyvä tapa palkita elämänsä tärkeintä ihmistä hänen hyvistä teoistaan. Muille tärkeille ihmisille saa riittää huomaaminen ja huomaavaisuus, siis pelkkä rakkaus, kenties aistikkaalla flirtillä maustettuna.