Asian vierestä [Tanssijat] (Senior 2007-12-09 17:18)
Mielipiteitä ja makuja siitä, miten pyörätuolitanssia tanssitaan, on yhtä paljon kuin tanssijoissa ilman pyörätuoliakin.
Yksi tykkää kilpavakioista ja hioo niitä viimeisen päälle, toiselle on tärkeää se liikunta, joka tarjoaa enemmän haasteita kuin normaali lavatanssi, kolmennelle voi merkitä vain mahdollisuus jollakin tavalla tanssia musiikkiin... Kaikki nämä ovat minun mielestäni ns. oikein.
Sen sijaan, kun halutaan koulutusta lajiin tai peräti valmennusta, niin kouluttajia sitoo jokin ammatillisuus - muutoin ei koulutustukea voi saada. Kurssilla on silloin vaativampaa. Ja aina kurssilta tarttuu jotakin uutta - niinkuin nelijalkaisellakin tanssikurssilla.
Helsinkiläinen nelikymppinen pyörätuolimies kertoi eilen sosiaalivirkailijan suhtautumisesta: ei siinä tarvitse mitään opiskella... Ei ole tainnut nainen pahemmin tanssia mitään.
Pyörätuolitanssiotetta täytyy opiskella - tekee sen sitten miten tahansa, kurssilla tai itsekseen jossakin hallissa (kuntien urheilutilat useimmiten saadaan tähän harrastukseen maksutta), sillä viennissä ei ole käytettävissä rintakontaktia, kuten tavallisessa lavatanssissa. Osaava pyörätuolilainen on aivan aloittelijankin vietävissä, koska hän on treenannut kroppansa tanssiraamiin. Ja aloittelijaakin pystyy viemään jonkin verran kokenut kaksijalkainen, koska hänellä on omia keinojaan ohjata tuolia, vaikka sillä istuja ei vartalolihaksiaan täysin hallitsekaan. Jos molemmat ovat täysin kokemattomia ja harjaantumattomia, tilannetta voi verrata siihen, että kädenalitanssissa kummankin käsivarret ovat letkut. Normaaliparilla vain ei ole allaan pyöriä, joiden jarrutus vaatii omat sekunninosansa.
Lavalle rohkenevat pyörätuolilaiset ovat kaikki jokseenkin kokemattomankin tanssittajan vietävissä. Tuolilainen saattaa jopa viedä! Selkä-, rinta- ja käsivarsilihaksia sekä vartalon kokonaishallintaa laji kehittää. Kun perustan oppii, musiikin tulkintaan on enemmän välineitä kuin seisovalla parilla.
10 kuukauden kokemuksella - Kolina