Hiihtoviikolla Lapissa [Tanssipaikat] (H50 2007-11-26 10:23)
Pohjoisen hiihtoviikko Levillä takana ja paras sellainen viiteen vuoteen, sillä lunta oli Lapissa yli 30 cm ja eri tasoisia latuja lykittäväksi vaikka millä mitalla. Pakkanenkaan ei sanottavammin haitannut, joten kyllä lihakset saivat kyytiä. Viikon settiin kuului kahdet hiihtolenkit päivisin ja yhdet tanssilenkit iltaisin. Nyt keho huutaa apua varmaan vielä pitkälle ensi viikkoon, mutta naamalla on silti hymy.
Levikauden avajaiset (lauantai) sattuivat tulopäivälle. Lauteilla lauleskeli Taavitsainen orkestereineen. Avajaistilaisuus oli hieman vaisuhko ja väkeä paikalla (ravintolan puoli siis) huomattavan vähän, vaikka parketilla riittikin tungosta. Desibelit olisivat saaneet olla alempana. Avajaisten aikana oli koko tanssilattiakapasiteetti käytössä. Viiteen vuoteen vaisuimmat avajaiset Levillä!!
Avajaisten jälkeen (sunnuntai-torstai) oli parkettia rajoitettu pitämällä pikkusalin puoleinen väliseinä suljettuna, jolloin ilmanvaihto väheni oleellisesti. Muutamina iltoina oli jätetty rullilla oleva iso ruokatarjoilupöytä peittämään osan vanhan puolen lattiaa ja sekös otti pattiin, sillä juuri tuo pöytä esti lattian vauhdikkaat ympärikierrot (esim. valssi). Oikeastaan vain yksi pari kerrallaan pääsi pöydän ohi. Maanantaina rynnistivät lavalle Souvarit, mutta orkka ei vetänyt silti väkeä kovin paljoa. Desibelit olivat taas liian suurella. Vaikka Souvarit soittavatkin hyvin, niin pieniä miinuksia silti täytyy antaa ylinopeista nopeista (mm. jivet ja bugg => ei ehtinyt tehdä muuta kuin perusaskelta ja sekin hosuen) sekä puhtaina + nopeina beateina soitetuista cha-cha-kappaleista.
"Etsii, etsii ja soisi löytävänsä" voisi sanoa, sillä ennakkoon olin menopalstalta plokannut samalla hiihtoviikolle kolme (oikeastaan 2,5) uutta nicciä, joita yritin ilta toisensa jälkeen arvuutella - ketähän mahtavat olla, minkä kokoisia, minkä näköisiä, minkä ikäisiä, minkä värisiä... Sitten tuli tiistai ja naisten haku ja naps - osui ja upposi. Eli löysin tai oikeammin tulin löydetyksi, kun Ässä (oikeastaan tuo aiemmin mainittu 0,5-nicci) bongasi lattialla minut ja huusi saman tien löytönsä parketilla pyörineelle Foxiladylle - hauska tapahtuma törmätä näin uusiin tuttavuuksiin. Niinpä sain sitten hakea käteltäväkseni vielä Ärränkin, nicin nro 41. Etelän ihmeillä oli askel hallussa eikä heiltä tarvinnut vältellä vaikeitakaan kuvioita. Swingpolkkaa päästiin viikon aikana tanssahtamaan lähes soolona Ässän kaa muutaman kerran, kun erikseen orkesterilta sitä oikein ruihnattiin (siis polkkaa). Lämpimät kiitokset vain tytöille.
Edellisten lisäksi ehätin lattialta pari-kolme muutakin erinomaista tanssin harrastajaa, jotka eivät tosin ilmoittaneet olevansa nettiläisiä tai edes lukevansa tanssinettiä. Erityisterveiset kuitenkin Rovaniemen suunnalle, josta muuan neitokainen sai tuta ilmeisesti lapiollisien uusia rumban ja cha-chan kuvioita - taisin innostua taas liikaa, mutta kiitostakin tuli.
Paikallinen kolmen miehen orkesteri Blue Star sai viikon ylivoimaisesti parhaat tanssimusiikin soittopisteet, sillä niin desibelit, musiikin tanssittavuus (so. tempo) kuin kappaleetkin olivat aivan huippuluokkaa ainakin omille jaloilleni ja tanssitaidoilleni. Moista orkesteria voin suositella tanssinharrastajille. Blue Star oli mielestäni kaikkea kuulemaani ja tanssimaani musakkia esittäneistä yhtyeistä tanssillisesti paras ainakin tällä viikolla Levillä.
Keskiviikon Johanna Pakonen ja Omenapuu soittivat kyllä hyvin, mutta tunnelma oli hieman virttynyttä, jota vielä lisäsi tungos lattialla. Torstaina oli tilaa tanssahdella ja ilta meni rutiinilla, mutta perjantaina räjähti tupa täyteen paikalle tulleista viikonloppumatkalaisista. Enin osa tuli näemmä Tornionjokilaaksosta ja jopa Ruotsinkin puolelta.
Harmittamaan jäi, etti päässyt kokemaan PNP:n iltaa seuraavalla viikolla, kun loma loppui ja piti suunnata nokka kohti etelää ja arkea. Paras liikuntaviikkoni viiteen vuoteen pohjoisessa - nam.